Nimimerkillä Kipuileva pyytää sinulta neuvoa:

”Elän pitkässä parisuhteessa. Elämän raamit ovat kohdallaan ja olemme mieheni kanssa parhaat ystävät.

Viime vuosina mieheni on kuitenkin ruvennut kipuilemaan elämäänsä ja varsinkin sitä, mitä hän on mahdollisesti jäänyt ilman. Hänellä on ikäkriisi ja seksuaalinen identiteettikriisi. Hän haluaa seksuaalisia kokemuksia muiden naisten ja myös miesten kanssa. No mikäs siinä. Aikuisia tässä ollaan.

Olemme umpirehellisiä toisillemme ja mitään pettämisiä ei kuulu kuvioon. Mieheni kertoo avoimesti tarpeistaan ja minä kuuntelen, ymmärränkin ja yritän sopeutua. Olemme siirtyneet siis avoimeen suhteeseen. Olen suunnattoman onnellinen hänen rakkaudestaan.

Mieheni arvostaa minua eikä salaa minulta mitään. Hän vain haluaa ja tarvitsee jännitystä sekä seksuaalisia seikkailuja. Eihän tämmönen voi satuttaa, eihän? Ajatuksen tasolla tiedän, että en voi omistaa toista ihmistä. Mustasukkaisuutta pidän vastenmielisenä tunteena ja haluan suhtautua tähän reippaasti.

Kuva Marco Lastella.

Mutta ne tunteet…. Mitä tehdä, kun yö menee valvoessa, jotkut päivistä on itkusia ja mieli sumeana. Miten tottua avoimeen suhteeseen? Ja ei kiitos, ei niitä neuvoja, että jätä se kaveri. En halua eroa tämmöisen ”pikkuasian” takia. Etsin oikeasti keinoja asettua tämän yläpuolelle.”

Nimim.

Artikkelikuva Chichi Onyekanne. 

— Huono Äiti -toimitus

Artikkelissa on 39 kommenttia, jätä oma kommenttisi.

Kommentoi artikkelia

39 vastausta artikkeliin “”Miten tottua avoimeen suhteeseen?””

  • Ninni sanoo:

    Olisi kiinnostavaa kuulla lisää tarinoita! Juurikin parisuhteista, joissa toinen haluaisi avoimen suhteen ja toinen ei. Miten eteenpäin..?

  • Hotwife? sanoo:

    Täällä myös nainen, joka kipuilee näiden asioiden kanssa. Itseasiassa nämä asiat ovat olleet tapetilla meidän suhteessa jo muutaman vuoden, aluksi olin surullinen ja järkyttynyt, nykyään lähinnä utelias. Vähän olen näistä asioista ystävilleni puhunut, mutta järkyttyneet reaktiot ja mieheni haukkuminen ovat saaneet itseni varovaiseksi. Olisi ihanaa saada tosiaan vertaistukea asiaan. Oma mieheni siis eniten haluaisi, että minä olisin muiden kanssa, mutta kyllä hän on avoimesti avautunut fantasioistaan muiden naisten kanssa ja jopa kokeilunhalustaan miesten kanssa. Suhteemme ei ole koskaan ollut näin hyvä, kaikki mustasukkaisuus on poissa. Mutta tämä kaikki tuntuu edelleen jotenkin väärältä ja sairaalta.

  • Ukko sanoo:

    Kiitos kirjoittajalle, tämä teksti osui erittäin lähelle. Vain pari yksityiskohtaa paljasti, että et taida olla oma vaimoni, sen verran samanlaiset tilanteet meillä tuntuu olevan. Piti ihan laittaa omakin avautuminen sinun ja parin muun lähelle osuvan tekstin inspiroimana.

    • Nimetön sanoo:

      Hei Ukko! Olisi kiinnostavaa kuulla sinun tarinasi! Eli sinä olet se osapuoli joka on toivonut teille avointa suhdetta ja vaimosi ei ehkä olekaan tähän järjestelyyn niin tyytyväinen? Miten olette edenneet? Millä tavoin
      otit asian esille? Miten tärkeänä pidät sitä, että pääset seikkailemaan? Katsotko, että monogamia on sinulle epäsopiva suhdemuoto?

  • Monogaami sanoo:

    Oletteko jo lukeneet Mirva Hämäläisen Avoimet suhteet -kirjan? Oli hyvä kirja aiheesta, vaikka avoin suhde ei olisikaan itselle lopulta se sopivin vaihtoehto. Kovin paljonhan aihe on muutenkin ollut viime aikoina esillä. Onko tässä pelkona, että paine lisääntyy suostua tällaiseen järjestelyyn, vaikka se ei tuntuisi itselle omimmalta tavalta olla suhteessa. Surullisena kuuntelen ystäväpiirissä tarinoita, joissa toinen osapuoli on suostunut kumppanin ehdotukseen ja nyt kärsivät tilanteesta. Eikö tämän pitäisi ainoastaan tuottaa iloa molemmille? Itse olin tällaisen keskustelunavauksen jälkeen syvässä kriisissä, kävimme terapiassa ja pohdimme asiaa pitkään. Lopulta tarpeemme ja toiveemme olivat vain liian erilaiset ja teimme päätöksen jatkaa omia polkujamme. Nyt olen onnellisessa monosuhteessa, jossa molemmat haluamme olla vain toisillemme.

  • Mitä tehdä sanoo:

    Olen kipuillut saman asian kanssa jo pitkään, sillä erotuksella, ettemme ole (vielä) aloittaneet avointa suhdetta. Mieheni on kertonut voimakkaasta kiinnostuksestaan avointa suhdemallia kohtaan ja on jo pitkään toivonut tällaista mahdollisuutta. Hän kuvaa oloaan melkein kuin ”kaapista ulos tulona” ja ettei hän tiedä oliko monogamia oikeastaan koskaan hänelle sopivin vaihtoehto. Hän ei itse koe painostavansa minua tähän, mutta asiaa on vaikea unohtaakaan, joten teema on pysynyt aktiivisesti keskusteluissamme. Itse olen surullinen ja pettynyt ja vaikken koskaan ole kokenut olevani erityisen mustasukkainen, minusta on alkanut tuntua ettei avoin suhde taida olla vaihtoehto. Mieheni vannoo rakkauttaan eikä missään nimessä tahtoisi erota, mutta tämä asia hiertää välejämme kovasti. En tiedä onko meillä tulevaisuutta suljetussa suhteessa, mutta erokin tuntuu hirvittävän vaikealta, sillä rakastamme toisiamme.

    Olen työstänyt asiaa terapiassa, mutten tiedä onko siitä oikeastaan kohdallani apua tämän asian ratkaisemiseksi. Olen alkanut uskoa, että minut on varmaan ”viritetty” yksiavioiseksi, hän ehkä olisi onnellisempi jopa polyna. Erotako siis..?

  • Se kotiin jäävä osapuoli sanoo:

    Meillä aika sama tilanne. Mieheni haluaa kokeilla uusia juttuja ja itse ehdotin että kokeilee muiden kanssa. Itseäni ei muut suhteet kiinnosta yhtään. Ollaan sovittu todella tarkat säännöt. Ne on minun vaatimuksesta. Asia ei todellakaan ole minulle helppo. Mutta olemme tulleet siihen tulokseen ettei ero ole vaihtoehto. Minäkin itken ja kipuilen asian kanssa ja silti koen suhteemme paremmaksi kuin koskaan, juuri siksi että puhumme ja olemme rehellisiä. Asia herättää itsessäni hyvin ristiriitaisia tunteita ja myös menettämisen pelkoa ja mustasukkaisuutta. Se onkin ehkä se pahin tunne. Inhoan sitä!
    Asia on meille vielä hyvin uusi ja joudumme vielä työstämään varsinkin minun tunteita. Toivon saavani apua terapiasta. Suurin voima itselle on se, että olen päättänyt ettei tämä kaada meidän parisuhdetta. Luotan mieheni rehellisyyteen ja rakastan häntä valtavasti. Haluan käsitellä omat tunteeni ja koen tämän omana kasvun mahdollisuutena.
    Kiinnostaisi tietää miten miten teillä nyt sujuu? Onko omat tunteesi helpottaneet? Harmi että vertaistuen löytäminen on niin vaikeaa. Nimenomaan juuri tällaisen puoliksi avoimen suhteen kanssa.

    • Sierra sanoo:

      Mietin, olisiko mahdollista perustaa joku vertaistuki-sähköposti juuri tätä haastavaa puoliavointa suhdetta ajatellen, jos muitakin naisia kiinnostaisi vaihtaa ajatuksia tästä? Tuli mieleen, sillä itsellä tilanne on varsin tuore ja raastava. Rakastan syvästi miestäni ja meillä on elämä ”valmis” ja kaikki muu toimii, mutta seksi ollut ongelma, tällä hetkellä minä haluan, hän ei. Kaipaisin myös itse vertaistukea, sillä en tiedä pitääkö minunkin ryhtyä pidemmän päälle avoimeen suhteeseen jotta itsekin voisin kokea seksuaalisuutta elämässäni. Eroa en halua, vaikka sekin tässä tietty yksi mahdollisuus…

      • Ukko sanoo:

        Heips, olen itsekin pitkään miettinyt, miten vapauttavaa olisi jakaa omia kokemuksia lähes identtisistä tilanteista. Useampaa keskustelupalstaa selanneena tämä on ainoa johon olen mitään kirjoittanut. Vain täällä ihmiset tuntuvat oikeasti jakavan tuntojaan ja se kolahtaa ainakin minulle. En ole homo, mutta joskus tuntuu että miesten välinen tuki on, vaikkakin vilpitöntä ja hyvää tarkoittavaa, enemmänkin olalle taputus. Itse ainakin kaipaan enemmänkin juuri tälläistä syvällistä pähkäilyä.

        • Hämmentynyt sanoo:

          Onkohab tämmöstä sähköpostiryhmää perustettu? Itse olen tilanteessa, jossa haluaisin myös jakaa ajatuksia avoimesta suhteesta, mutta lähipiirissä ei ole oikein ketään kenen kanssa uskaltaisin asiasta puhua, en halua kuulla sitä perus ”jätä se” vastausta. Omalla kohdallani en edes tiedä, onko kyseessä oikea toive, vai pikemminkin fantasia, ja ajatustasolla oleva haave. Tähän saakka ainakaan mitään konkreettista ei ole vielä tapahtunut. Meillä tämä koskisi molempia, mutta henkilökohtaisesti en koe seksuaalista kiinnostusta muihin miehiin. Oman haasteensa meidän tilanteeseen tuo etäsuhde, ja etenkin tällä hetkellä näkeminen on rajoitusten vuoksi todella vaikeaa ja tuntuisi myös väärältä kieltää toiselta fyysinen nautinto jota ei itse pysty säännöllisesti nyt antamaan. Meillä on miehen kanssa tässä asiassa myös ihan selkeä näkemysero, kun kerroin asian minussa herättämistä tunteista, sanoi hän että ”kyseessähän on vain seksi, se mitä meidän välillä on, on jotain todella harvinaislaatuista mitä on vaikea löytää, älä alenna tätä seksin tasolle…..”
          Ja oikeassahan hän on, mutta mun on vaikea ajatella että seksi olisi vaan joku irrallinen osa. Vaikka toki sinkkuaikana itselläkin on joskus yhden illan juttuja ollut.