Nimimerkillä Kipuileva pyytää sinulta neuvoa:

”Elän pitkässä parisuhteessa. Elämän raamit ovat kohdallaan ja olemme mieheni kanssa parhaat ystävät.

Viime vuosina mieheni on kuitenkin ruvennut kipuilemaan elämäänsä ja varsinkin sitä, mitä hän on mahdollisesti jäänyt ilman. Hänellä on ikäkriisi ja seksuaalinen identiteettikriisi. Hän haluaa seksuaalisia kokemuksia muiden naisten ja myös miesten kanssa. No mikäs siinä. Aikuisia tässä ollaan.

Olemme umpirehellisiä toisillemme ja mitään pettämisiä ei kuulu kuvioon. Mieheni kertoo avoimesti tarpeistaan ja minä kuuntelen, ymmärränkin ja yritän sopeutua. Olemme siirtyneet siis avoimeen suhteeseen. Olen suunnattoman onnellinen hänen rakkaudestaan.

Mieheni arvostaa minua eikä salaa minulta mitään. Hän vain haluaa ja tarvitsee jännitystä sekä seksuaalisia seikkailuja. Eihän tämmönen voi satuttaa, eihän? Ajatuksen tasolla tiedän, että en voi omistaa toista ihmistä. Mustasukkaisuutta pidän vastenmielisenä tunteena ja haluan suhtautua tähän reippaasti.

Kuva Marco Lastella.

Mutta ne tunteet…. Mitä tehdä, kun yö menee valvoessa, jotkut päivistä on itkusia ja mieli sumeana. Miten tottua avoimeen suhteeseen? Ja ei kiitos, ei niitä neuvoja, että jätä se kaveri. En halua eroa tämmöisen ”pikkuasian” takia. Etsin oikeasti keinoja asettua tämän yläpuolelle.”

Nimim.

Artikkelikuva Chichi Onyekanne. 

— Huono Äiti -toimitus

Artikkelissa on 28 kommenttia, jätä oma kommenttisi.

Kommentoi artikkelia

28 vastausta artikkeliin “”Miten tottua avoimeen suhteeseen?””

  • Tunteiden tutkintaa sanoo:

    Ymmärrän kipuilusi. Itsellä takana useampia vuosia ”avoimessa suhteessa”. Inhoan oikeastaan koko termiä, niinkuin se implikoisi että kuka vaan voi tulla osaksi suhdetta? En siis itse tykkää tätä termiä käyttää. Meillä on parisuhde johon kuuluu kaksi ihmistä, minä ja mieheni. Meillä siis kyse on seksistä muiden kanssa, ei muiden kanssa seurustelusta. Olemme sopineet että seksin harrastaminen muiden kanssa on ok halutessaan, kunhan siitä kerrotaan toiselle kun näin on tapahtunut (minun vaatimus). Itse kipuilin pitkään monen asian kanssa, enkö riitä, eikö seksi ole tarpeeksi hyvää kanssani jne. Välillä vieläkin. Omalla kohdalla silmät on auennut keskustelun kautta kumppanin kanssa (usein parin viinilasin jälkeen kun keskustelu rullaa paremmin). Erityisesti minulle auttoi kun ymmärsin ajatusmaailmojemme erot. Esimerkiksi siinä missä itse olin tottunut ajattelemaan seksiä jonkinlaisena rakkauden osoituksena, mieheni taas näkee sen enemmän vaan aktiviteettina. Vertauksena hänen suusta; ”eikai sitä joka päivä halua syödä samassa ravintolassa”. Kyse heränneestä halusta seksiin muiden kanssa ei liittynyt muuhun kuin tietynlaiseen vaihtelun haluun, joka ei ole kiinni olemassaolevasta parisuhteesta. Ymmärsin että asialla ei oikeastaan ole tekemistä suoraan minun kanssani eikä se aseta minua vähempään asemaan. Tämä omalla kohdallani on vaatinut valtavaa introspektiota keskustelun lisäksi, ’miksi minä tunnen näin”, ”haluaisinko sittenkin suljetun suhteen vai onko minut kasvatettu ajattelemaan että suhteeseen kuuluu vain kaksi ihmistä” ja muita kysymyksiä. Paljon johtui ulkoisista paineista ja ajatuksista joita minulle oli opetettu, millainen suhteen kuuluu olla. Nyt ajattelen että suhteemme on vakaalla pohjalla, olemme toisillemme ne kumppanit ja muut ovat muita, kumppani ja satunnainen säätö eivät ole sama. Jos parisuhde kaatuu jonkun muun tapaamiseen ja seksiin, kaatuisi se varmaan muutenkin, yksinoikeus toisen seksuaalisuuteen ei pidä sitä suhdetta koossa. Ajan kuluessa olen myös huomannut ettei kumpikaan meistä kovinkaan usein ole muiden kanssa, mies useammin mutta harvoin hänkin. Mutta mahdollisuus on kuitenkin molemmille olemassa jos sellainen tunne/tilaisuus tulee. Koen avoimen suhteen tietyllä tapaa henkisesti työläämmäksi, mutta myös kasvattavaksi kaiken pohdinnan kautta. Viidyn tässä suhteessa ja silti aina välillä puin näitä tunteita uudelleen, uskon että se on osa kaikkia suhteita. Uskon että asioiden käsittely on terveempää kuin ”tähän nyt pitää tyytyä ja kaikkea ei vaam voi saada” ajattelu ja toisen rajoittaminen. Pitää vain löytää se yhteinen tie.

    Keskustelkaa näistä asioista, mitä kaipaatte toisiltanne, mitä tunteita järjestely herättää, miksi (miehesi ainakin) kaipaa tätä vaihtelua, mitä hän voi tehdä jotta sinulla olisi parempi olo, tuokaa omat ajatuskubionne esille. Reflektoi, mistä omat tunteesi juontavat juurensa. Voi olla että päädytte ok ratkaisuun, tai sitten voit joutua toteamaan ettei tämänlainen suhde ole sinua varten mutta kannustan kuitenkin kokeilemaan ja käsittelemään niitä tunteita. On myös ok jos sinä et halua seksiä muiden kanssa, eikä siihen saa painostaa. Voi olla ok järjestely niinkin vaikka vain miehesi joskus haluasi muita jos se on sinulle ok. On hyvä päästä kompromissiin joka sopii molemmille. Älä tukahduta omia tarpeitasi/tunteitasi, teillä molemmilla on oikeus onneen. Muista että tämä on teidän suhteemme, vain te voitte luoda yhteiset säännöt ja oman elämänne. Tsemppiä <3

  • Kokenut sanoo:

    Ei ole oikein, että kärsit tilanteesta. Elämässä pitää vain oppia hyväksymään se tosiasia, että kaikkea ei voi saada. Koskee nyt siis miestäsi, joka on alun perin valinnut juuri sinut kaikista elämänsä mahdollisuuksista. Ihmisen pitää oppia ottamaan vastuu valinnoistaan, ja ymmärtää se, että ne valinnat voivat ”rajoittaa” elämää. Ei voi ajatella niin, että nytpä perustetaan perhe, ja viiden vuoden päästä kun ei olekaan enää kivaa, niin jätetään kaikki ja tehdään jotain muuta. Nykyään tuntuu olevan (varsinkin miehillä) vallalla sellainen ajattelu, että on oikeus saada kaikki. Ei se mene niin. Pitää tyytyä, hyväksyä tilanne ja opetella olemaan onnellinen ilman että saa kaikkea mitä haluaa.
    Ajattelet kauniisti, kun haluat antaa miehellesi onnen, mutta muista, että voi käydä myös niin, että miehesi haluaakin puolen vuoden päästä vielä vähän enemmän. Jos miehesi sinua aidosti rakastaa, niin hän kyllä huomaa että kärsit tilanteesta (vaikket sitä edes sanoisi) ja tekee siinä kohtaa valintansa. Kumpi on tärkeämpää, seksi vai rakkaus…

  • Emmu sanoo:

    Kerrot, että olette umpirehellisiä toisillenne. Toivottavasti rehellisesti voit myös kertoa näistä tunteistasi puolisollesi. Ei kai puolisosikaan toivo, että hänen uudet tarpeensa aiheuttavat sinulle sen, että valvot öitä ja olet itkuinen ja sumea kuten kerrot. Avointa suhdetta voi varmaan toteuttaa myös sellaiseen tahtiin, että ehdit sopeutua paremmin. Avoimessakin suhteessa voi olla sovittuja sääntöjä. Esim. yöksi kotiin, oman parisuhteen hoitamiselle korvamerkittyä aikaa ja avointa keskustelua tunteista siten, että voit kertoa myös sen, ettei tämä järjestely välttämättä toimi sinulle. Veto-oikeus, jos tarvitset puolisoasi, hänen on silloin sinua varten ja tarvittaessa vaikka peruu jotakin muuta. Myös sinun tarpeesi ja hyvinvointisi ovat tärkeitä.

  • Inga sanoo:

    Olisikohan parisuhdeterapiasta tai vastaavasta apua ja saatavilla työkaluja omien tuntemusten ja ajatusten prosessointiin?

    • Inga sanoo:

      …tai jonkunlaisesta ”vertaistuesta” ja keskusteluista samankaltaisessa tilanteessa olleiden ihmisten kanssa?

      • kipuileva sanoo:

        No tuossa alla kerroin, että terapiassa jo käydään. Vertaistukea taas on vaikea saada. Kuinka moni on vastaavassa tilanteessa? Tätä kautta yritänkin löytää ihmisiä, joilla edes etäisesti sama tilanne.

  • Tunnusta tarpeesi sanoo:

    Avoin suhde voi toimia vain, kun kumpikin osapuoli tuntee tarpeensa kunnolla. Sinä et selvästikään oikein tunne, kun reagoit näin vahvasti.

    Ja tällä tarkoitan nyt sitä, että on ihan OK haluta suljettu suhde. Se ei ole vähemmän kypsää eikä tee sinusta ymmärtämätöntä, vaan se on asia jota sinä haluat jostain syystä (turvallisuus, luottamus, ihan mikä tahansa syy). Ja tämän tarpeen loukkaaminen on ihan yhtä väärin kuin loukata puolison tarvetta seksuaalisiin kokemuksiin.

    Pidemmän päälle tuo on tuomittua tuhoutumaan, jos olet avoimessa suhteessa miellyttääksesi ja annat kävellä oman tarpeesi ylitse. Tämä ei ole mikään pikkujuttu. Pakittakaa keskustelussa nyt todella paljon.

  • Jenni sanoo:

    Jos olette umpirehellisiä toisillenne niin olet varmaan kertonut miehellesi kuinka valvot öitä ja itket päivisin??? Onko se rakkautta että sinun täytyy sallia miehellesi käytös joka satuttaa sinua? Minä en ikinä olettaisi että kumppanini täytyisi valvoa ja itkeä vain jotta voin itse seikkailla. Jos miehesi rakastaa sinua oikeasti niin menkää pariterapiaan. Kohta nimittäin hän on se joka kipuilee kun kumppani on masentunut. Rakkaus on välillä rajoja. Olisi kenties eri asia jos sinulle tämä asia olisi oikeasti ok mutta kun se ei selvästi ole! Rakkaus on kompromisseja, mutta ei toisen yli kävelyä. Ymmärrän hyvin että et halua erota, mutta et sinä voi näinkään jatkaa. Avoimet suhteet sopivat todella harvoille, eikä keneltäkään voi vaatia tuollaista.

    • Kipuileva sanoo:

      Asia ei ole aina niin yksinkertainen. Mitä jos mies ”itkee ja masentuu”, kun ei saa lisää erilaista seksiä. Jotenkin pitäisi löytää tasapaino, että molemmille elämä on siedettävää.
      Mies tietää tilanteeni ja on valmis lopettamaan minun takiani. Mutta tämäkään ei ole yksinkertaista. Voinko minä vaatia sitä? Onko se kivaa, että mies rajoittaa elämäänsä minun takia. Tämä on aito ongelma, pattitilanne, johon ei ole helppoa vastausta.

      • Nimetön sanoo:

        Ongelmaasi nimenomaan on helppo vastaus eli se että vain miehesi on valmis avoimeen suhteeseen, sinä et ja siksi miehesi teot luokkaavat ja satuttavat sinua. Käytännössä miehesi pettää sinua ja sinäkin tiedät sen.
        Tuo ei ole rakkautta ja kukaan joka rakastaa ei petä toista fyysisesti, rakkauteen kuuluu kunnioitus. Aikuisuuteen ja parisuhteeseen kuuluu kyky ymmärtää rajat ja se että kaikkea ei voi saada ja kun tekee valinnan niin se on tehty. Vain eroamalla kokonaan on vapaa harrastamaan seksiä muiden kanssa.
        Miehesi ei ole ainoa parisuhteessa oleva joka haaveilee seksistä muiden kanssa. Minäkin haaveilen. Meillä on ihanaa seksiä mieheni kanssa ja yhteys valtava. Haaveilen joskus kuitenkin jaksavasta hyväkuntoisesta miehestä jolla olisi kestävä kova erektio. Mieheni on jo aika vanha ja se tuntuu myös sängyssä. Vaikka haaveilen tuollaisesta niin en ikinä koskaan oikeasti tekisi mitään mikä luokkaisi ja haavoittaisi miestäni enkä edes puhuisi ajatuksistani hänelle. Minä rakastan juuri häntä.

  • Aurinko sanoo:

    Hei, voimia teille molemmille tähän tilanteeseen – mutta samalla onnitteluja että olette näin hienosti avoimia ja rehellisiä toisillenne! Se on tae siitä, että saatte tämän toimimaan! Eikö tule kyseeseen, että tämä kokeilu ja mahdollinen uusi elämäntyyli olisi teidän molempien yhteinen? Tarkoitan, että etkö itsekin haluaisi uusia kokemuksia? Suomessa on todella miellyttävä, aikuisille suunnattu, rento mutta rehellinen parinvaihto- ja seksiverkosto, jonka avulla voi löytää uuden tavan elää. Mieheni kanssa meillä on pitkä avioliitto takana ja tämän seksuaalisen avautumisen kautta olemme entisestään vahvistaneet rakkaussuhdettamme ja uudistaneet seksielämäämme entistä intohimoisemmaksi. Hauskaa löytöretkeilyä teille – molemmille! ❤️

    • Kipuileva sanoo:

      Tämä asia jäi tekstistä mainitsematta. Avoin suhde on molemminpuolinen. Mieheni toivoo, että olen muiden kanssa. Olemme olleet ainakin kymmenen kertaa eri swinger tilaisuuksissa ja meillä on profiilit alan sivuilla. Käymme terapiassa yksin ja yhdessä. On puhuttu, vedetty rajoja ja taas puhuttu. Fakta on että hän haluaa vapaata seksiä ja minä en. Olen ne seinger hommat nähnyt ja mulle ei nappaa. Tuskin tämä asia muuttuu. Miten tästä eteenpäin?

  • turkoosi sanoo:

    Älä yritä tukahduttaa omia tunteitasi. Mustasukkaisuus ei ole millään tavalla paha tunne, vaan täysin luonnollinen reaktio tiettyihin tilanteisiin elämässä, kuten ihan kaikki inhimilliset tunteet. Hyväksy se, että tilanteenne aiheuttaa sinulle mustasukkaisuutta ja muita vaikeita tunteita, ja pyri kohtaamaan ja käsittelemään ne. Pidä myös yllä avointa kommunikaatiota kumppanisi kanssa siitä, mitä tunne-elämässäsi tapahtuu. Eli ole rehellinen miehellesi, mutta myös itsellesi. Vain käymällä rohkeasti läpi omat kivuliaat tunteensa voi niistä todella päästä yli.

    Itsekin olen kipuillut oman avoimen suhteeni kanssa, ja vei aikansa käsitellä mielensisäiset taistelut. Mutta olen syventynyt tutkimaan tunteitani ja pelkoja niiden takana sekä ollut kumppanilleni avoin kaikesta omasta reagoinnistani, ja suhde on vain vahvistunut. Teillä vaikuttaa olevan todella hyvä keskusteluyhteys ja syvä keskinäinen rakkaus, niiden avulla tästäkin selvitään!

  • Avosuhde täälläkin sanoo:

    Kun aloitimme mieheni kanssa avoimen suhteen oli molemmilla pinnassa paljon negatiivisia tunteita: mustasukkaisuutta, riittämättömyyden tunnetta, luottamuspulaa jne.

    Noista kaikista selvittiin puhumalla ja sopimalla tarkemmin säännöistä. Toisinaan, monen vuoden jälkeenkin, mustasukkaisuus tai riittämättömyyden tunne saattavat nostaa päätään, mutta puhuminen auttaa. Eikä noita tunteita varmasti olisi, jos ei rakastaisi toista.

    Sen takia säännöt on tärkeitä. Saako suudella, entä käydä treffeillä, miten ehkäisy, saako yöpyä petikaverin luona, entäs halailu ja muu helliminen, onko suuseksiä vai pelkkää yhdyntää?

    Itselleni mustasukkaisuuteen on auttanut se, että tapaan ne ihmiset etukäteen, joiden kanssa mieheni haluaa sänkyyn. Meillä on myös olemassa nk. mustalista eli lista henkilöistä, joiden kanssa ei harrasteta seksiä missään tilanteessa.

    Olemme kuitenkin enimmäkseen aina yhdessä harrastamassa parinvaihtoa, näin molemmat ovat samassa tilanteessa mukana eikä tapahtumat jää vain toisen kertomuksen varaan. Ja oma mielikuvituskin pysyy aisoissa.

    Avoimessakin suhteessa on tärkeää toisen kunnioitus ja rehellisyys. Eli ei tehdä mitään mikä rikkoo toista.

    Jos kirjoittajalla menee avoinsuhde pelkäksi itkeskelyksi, niin se itsessään jo rikkoo teidän suhdetta. Avoimensuhteen pitäisi olla asia, joka tuottaa iloa molemmille ei niin, että vain toinen saa siitä sen ilon.

  • Itse samanlainen sanoo:

    Minun mielestä sinä voisit kertoa ja näyttää ihan rehellisesti, miltä tuntuu. Mikset voisi, kun teidän suhde vaikuttaa niin rehelliseltäkin? Tekee huonoa sinulle kantaa tunteiden taakkaa yksin ja vielä lisäksi ajatella, että olet typerä, koska koet näitä tunteita. Tunteiden väistely ja peittely ja toisaalta niissä (muista salaa) vellominen vie kamalasti energiaa. Ei sinun tarvitse olla superihminen, tunteet ei vaan noudata logiikkaa ja mene pois kun oikein järkevästi itselleen selittää. Minusta on ihan luonnollista kokea mustasukkaisuutta, surua ja vaikka kateutta. Miehesi kokee ja nauttii asioista, joista sinä jäät paitsi ja ennen uskoit, että sinä täytät riittävästi kaikki tarpeet. Kaikki suhteet on erilaisia ja joku on jollain osa-alueella ”sinua enemmän”. On myös luonnollista pelätä, onko tullut/tuleeko vedätetyksi tai löytääkö mies vaikka uuden kumppanin. Tosin em. ”riskit” sisältyy ihan kaikkiin parisuhteisiin. Tämä on teidän parisuhteen kriisi, elä se rohkeasti, äläkä torju elämää ja vaikeita tunteita asettumalla niiden yläpuolelle.

  • Viitta ja tikari sanoo:

    Miehesi on biseksuaali. Pääsääntöisesti sellaisen huomaa itsessään jo hyvin nuorena. Onko miehesi siis muistanut mainita taipumuksestaan jo hyvissä ajoin suhdetta aloittaessanne? Jos ei, niin epäilen että hän on saattanut salata sinulta jotain muutakin.
    Miehesi haluaa siis harrastaa seksiä muiden kanssa, mutta sälyttää vastuun siitä sinulle. Sinä kipuilet sen kanssa että et riitä hänelle seksuaalisessa mielessä. Ilmeisesti miehesi jättäisi sinut, jos ei saa toteuttaa vapaasti seksuaalisuuttaan muiden naisten ja miesten kanssa. Sinä siis mieluummin sopeudut ja kärsit, koska et halua että miehesi jättää sinut.
    Koska tilanne on edellä mainittu, sinun kannattaa vain purra hammasta ja sietää. Lisäksi joudut esittämään miehellesi että hänen valintansa ovat ok sinulle. Jos siis haluat pitää hänet. Miehesi tulee joka tapauksessa tekemään mitä haluaa, välittämättä tunteistasi.
    Kipuilet aikasi, mutta kipu lievenee ajan kanssa. Tulet katkerammaksi ja kyynisemmäksi. Mutta saathan siten sentään pidettyä tämän miehen virallisesti itselläsi.

    • M sanoo:

      Biseksuaalisuus ei ole taipumus, eikä se tarkoita, että haluaa avoimen suhteen tai harrastaa seksiä kaikkien kanssa. Kirjoituksestasi saa juuri tuollaisen kuvan, eikä se pidä paikkaansa. Yksilötasolla tietenkin kaikki ovat erilaisia, eli joku voi haluta avoimen suhteen. Sillä ei ole mitään tekemistä seksuaalisen suuntautumisen kanssa.

      • Viitta ja tikari sanoo:

        Jos kertojan mies on salannut biseksuaalisuutensa tähän saakka vaimoltaan, on mahdollista että mies on salannut vaimoltaan muutakin olennaista. Viittasin siis mahdolliseen taipumukseen salata asioita tai jopa valehdella, enkä suinkaan itse biseksuaalisuuteen.

  • Onnellinen avoimesti sanoo:

    Ihanan avoimesti olette asiaa jo käsitelleet. Meillä mieheni kanssa on avoin suhde, ja pitkä, yli 10 vuoden yhteiselo jo takana. Avoimena suhteena tästä ehkä n. puolet tästä ajasta. Tärkein vinkki mitä voin antaa, on että raamit kannattaa sopia tarkkaan. Meillä esim suuseksi ja yhdyntä toisen naisen kanssa ei ole sallittu miehelleni, eikä minulle vieraat miehet (naiset on sitten eri juttu). Ja aina pitää ilmoittaa, milloin olisi ”omia harrastuksia”. Näissä ja parissa muussa reunaehdoissa kun liikutaan, niin voidaan molemmat puhua avoimesti jutuista me toisillemme, ja yhteinen luottamus takaa sen, ettei asioita yksin jää vatvomaan. Tsemppiä teille, ja jos avoin suhde ei syystä tai toisesta jommalle kummalle enää sovellu, tai tuo huonoja fiboja, niin avatkaa ohkeasti keskustelu uudestaan.

  • Harmaahapsi sanoo:

    Mitkään parisuhteet eivät ole niin musta-valkoisia. Tästä ei ilmene millainen seksielämä teillä on? Mutta jos kotoa on kadonnut intohimo, läheisyys ja kosketus, niin voisin kuvitella, että mies seksuaalisena ihmisenä sitä kaipaa ja hakee sitä hyväksytysti muualta vaikka rakastaakin sinua. Teiltä ehkä parisuhteesta puuttuu se intohimo,mutta muut asiat on kohdallaan eikä miehesi halua sinusta sen takia luopua. Eikai mitkään parisuhteet ole täydellisiä. Käy itsekin kokeilemassa muualla niin saat selvyyden mikä on se jännitys mitä miehesi hakee. Ehkä se hitsaa teitä paremmin yhteen ja seksielämäännekin saatte uusia näkökulmia kun molemmat olette oppineet jotain.
    Avarakatseisuutta ja musta-valkoinen ajattelutapa romukoppaan.

  • Swingaaja sanoo:

    Voisitte ehkä miettiä uudestaan teidän suhteen rajoja ja sääntöjä. Esimerkiksi sopia tarkkaan että kenen kanssa saa säätää ja pyytää ensin toiselta lupa ennen kuin päädytte sänkyyn asti. Jos sitten jostain henkilöstä tulee mustasukkaisuuden tunteita mistä tahansa syystä niin silloin toisen pitäisi kunnioittaa puolisonsa tunteita ja jättää tämän henkilön kanssa säätämättä.
    Toinen juttu mikä teillä voisi toimia voisi olla parin vaihto ja swinger-klubit. Jos olisitte seikkailuissa yhdessä mukana nämä irtosuhteet voisi jopa yhdistää teitä ja tehdä teistä parina vahvemman. Jos siis näet miehesi jonkin toisen naisen kanssa ja huomaat ettei siinä ole tunteita mukana, mustasukkaisuus helpottaa. Ja toisaalta voisit myös huomata että miehesikin nauttii siitä että saat kokeilla uusia juttuja vieraiden miesten kanssa tuntematta mustasukkaisuutta. Oudolla tavalla parinvaihtobileistä voisi tulla teidän yhteinen harrastus jolla saatte vahvistettua teidän suhdetta.
    Muita parinvaihtajia löytää netistä ja swinger clubeilta.

  • Yksi elämä, kaikki koettavana sanoo:

    Upeaa aikuista ja rehellistä kommunikaatiota!
    Meillä oli muutama vuosi sitten aavistuksen samanlainen tilanne pitkässä parisuhteessa.
    Molemmat kokeilimme ”muita” ja keskustelimme edelleen raadollisen rehellisesti kaikista tunteistamme ja kokemuksistamme. Vaihe kesti vajaan vuoden ja sen jälkeen totesimme, että nykyinen avioliitto ja seksi on niin hyvää, että ei meidän kannata enää jatkaa. Uudet panot olivat pääsääntöisesti huonompia ja laaduttomampia, uusissa ihmisissä heräsi outoja reaktioita meidän suhteen ja kummallakaan ei jäänyt ketään edes niistä, kehen olisi halunnut pitää yhteyttä jälkikäteen.
    Tunteita,no niitähän tietenkin heräsi molemmilla kaikenlaisia. Annoimme niiden tulla. Pahinta on pidättely. Kutsu tunne käsillesi, tarkkaile ja katsele, kuuntele mitä sillä on kerrottavaa. Mikä on sen tarina? Mikä on sen takana? Toinen tarina? Hylkäämisen pelkoa mustasukkaisuuden ja epävarmuuden takana. Surua ja epävarmuutta, niiden takana lapsuuden hylkääminen esimerkiksi vanhempien eron takia.
    Tunteet ja kehon tuntemukset kertovat kyllä kaiken ja aina aavistuksen lievenevät, kun niitä on kuultu.
    Tunteet ovat arvokas matka meidän sisimpäämme, sinne, minne ei muuten pääse, päivätietoisuuden alle.
    On sanonta, ”Ei kannata heittää hukkaan hyvää kriisiä”. Tämä on sellainen. Tarjottimella. Ota siitä kaikki irti. Timantti sisälläsi loistaa kirkkaammin sen jälkeen, kun ei ole enää egon turvaviritelmiä sen päällä. Voimia ja rohkeutta sekä iso hali <3

  • Hannele Korpela sanoo:

    Varmasti se on vaikea ”hyväksyä”, jos itselle riittää se parisuhde. Olisiko paikallaan syväluotaava keskustelu asiasta ja jos kykenet sen hyväksymään, niin millä parametreilla? Tietyt rajat tähän ”avoimeen suhteeseen” on asetettava, jotka ylittäessä voidaan luokitella, jos nyt ei sitten pettämiseksi, niin ainakin luottamuksen rikkomiseksi. Luottamus on kuitenkin se kantava voima kaikissa ihmissuhteissa, ilman sitä mikä tahansa ihmissuhde on vain jotain mistä pitää kiinni tavan tai tottumuksen takia.

  • S sanoo:

    Avoimesta suhteesta pitäisi sopia parisuhteen alussa. Joillekin se sopii, joillekin ei ja ketään ei voi siihen pakottaa. Miehesi toimi väärin, kun ei kertonut silloin vuosia sitten haluavansa avoimen suhteen. Avoimessa suhteessa ei ole mitään vikaa jos molemmat haluavat sitä, mutta sinä selvästi et halua. Älä missään nimessä solvaa itseäsi tunteistasi, sinussa ei ole mitään vikaa!

    Sinuna sanoisin miehellesi että et voi ryhtyä avoimeen suhteeseen ja että ottaa tai jättää. Hänen vastuulleen jää sitten erota, ellei kykene jatkamaan suljetussa suhteessa.

    • Avoimessa suhteessa 15v sanoo:

      Ihmiset ja suhteet muuttuu. On vähän hassu väite, että avoimesta suhteesta pitäisi sopia heti suhteen alussa. Eihän silloin ole ollut halua siihen, se tarve on muodostunut ajan myötä.

      Mutta se, että teillä on tuo 100% avoimuus on todella hyvä asia ja ainut keino siihen, että suhde tuollaisena voi toimia. Ehkä sinun pitäisi ensin itseksesi analysoida sitä, mikä tilanteessa sinua ahdistaa ja itkettää ja sitten puhua niistä tunteista miehesi kanssa. Parisuhdeterapiakin voisi olla hyvä ajatus. Miehesi varmasti kuuntelee ajatuksiasi ja tunteitasi, mutta tärkeää on myös, että hän tulee kuulluksi eikä joudu vaan sulkemaan pois yhtä puolta itsestään. Meillä sen tajuaminen, että avioliiton ulkopuoliset suhteet eivät ole meidän suhteelta pois, päin vastoin ne lujittavat ja vahvistavat sitä, auttoi. Nämä ei ole mitään yksinkertaisia juttuja, Toivon sinulle voimia ja että löydätte sopivan balanssin.

  • Vosu sanoo:

    Tekstistäsi sain sen kuvan että rakastatte toisianne kovasti. Ja haluatte olla yhdessä. Rakkaus ja parisuhde on kompromisseja, oli se suhde millainen tahansa. Mutta jos jokin asia ei tunnu toisesta ollenkaan hyvältä, pitäisi miettiä jotain vaihtoehtoista ratkaisua. Enkä nyt tarkoita eroa.

    Voisitteko harkita yhdessä pariterapiaa? Avoin suhde voi toimia ja olla oikein hyväkin vaihtoehto, mutta sen täytyy olla molemmille ok. Oletko itse ”seikkaillut”? Kuinka paljon tiedät miehesi seikkailuista? Ovatko ne satunnaisia tuttavuuksia vai pidempiaikaisia? Kuinka tarkat ”säännöt” teillä on näistä muista seksikumppaneista? Ole miehellesi rehellinen, kerro tunteistasi. Jos hän rakastaa niin paljon, kuin teksti antaa ymmärtää, hän on varmasti valmis keksimään jonkinlaisen ratkaisun kanssasi.

  • Sussu sanoo:

    Hankala asia varmasti,jotenkin tunnustaa ettei ehket kuitenkaan oo asia ok sulle?ja siinä ei oo mitään väärää,mielestäni kannattaa nyt hiukan jarrutella että saatte/saat nuo tunteet käsiteltyä ja käytyä yhdessä miehesi kanssa läpi,aidosti. Ettet kaunistele koska vain aidolla kommunikaatiolla voitte päästä yhteisymmärykseen. Tsemppiä ja toivottavasti saatte homman toimimaan molempia tyydyttävällä tavalla👌

  • Puhu sanoo:

    Oletko kertonut miehellesi, mitä tunteita tämä järjestely sinussa herättää? Teillä on ilmeisesti ollut avoin suhde jo jonkin aikaa ja mies on kokeillut asioita, joten voisit ehdottaa, että mitä jos se riittäisi jo? Pyytäisit, että suhteenne ei enää olisi avoin. Älä syyllistä, vaan kerro, että teit virhearvion ja että et henkisesti kestäkään asiaa. Korosta, että miehesi ei tehnyt mitään väärin, mikäli siis asia mielestäsi näin on.