Miten lapsen vaatteet katoavat aina isän luona tai päätyvät kirppikselle?
Tämä kirjoitus on lähetetty Avaudu tästä -lomakkeen kautta. Lähetä sinäkin tarinasi tai keskustelunavaus täältä. Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.
”Miten eroperheissä on hoidettu tapaamiset ja lasten vaatteet? Kuulisin mielelläni kokemuksia siitä, mikä toimii ja mikä ei. Ja mistä saa apua, jos asiat ei toimi.
Erosimme yli viisi vuotta sitten poikani ollessa 3 v. Pojan isä muutti toiselle paikkakunnalle uuden puolison kanssa. Poika tapaa isää joka toinen viikonloppu ja koulujen loma-aikoina. Meillä on yhteishuoltajuus. Isä maksaa elatusrahaa minulle.
Alusta saakka on ollut hankaluuksia lapsen vaatteiden kanssa. Isän toivomuksesta laitan pojalle mukaan vaihtovaatteet viikonlopuksi ja kaikki ulkovaatteet yms. Jostain syystä vaatteet rikkoutuvat ja katoavat isän luona. Vaatteita sotketaan eritteillä, partavaahdolla, piirretään tusseilla, leikellään saksilla, jne. Ymmärrän että ns. likavaatepussi on erikseen, mutta nämä sotkut on yleensä jemmattu puhtaiden vaatteiden sekaan. Asiasta on keskusteltu isän kanssa, sosiaalitoimessa, myös rikosilmoituksen tein (vahingonteko). Sotkijaa/syytä ei löydy. Poliisi ei ota tutkittavaksi, koska ns. sana sanaa vastaan. Poika ei osaa kertoa mitä vaatteille tapahtuu, isä ei osaa kertoa, isän uusi puoliso ei osaa kertoa. Olen ehdottanut, että lapsella olisi isän luona omat vaatteet, jotka pestäisiin ja pidettäisiin siellä, olen antanut erikseen rahaa näiden isän luona pidettävien vaatteiden ostamiseen, mutta edelleen he velvoittavat minut laittamaan pojalle vaatteet mukaan. Esim kuluneen talven aikana neljät ulkohousut on mystisesti kadonnut isän luona.
Kuva Erol Ahmed. Ylin kuva Waldemar Brandt.
En ole enää vuosiin laittanut pojan mukaan ns. parhaita kouluvaatteita, koska ne joko katoavat tai palautuvat saksittuina. Olen hankkinut pojalle vähänkäytettyjä ja siistejä vaatteita ystävien tai kirpputorin kautta. Tästäkin saan kuulla. Elatusraha pitäisi kuulemma käyttää täysimääräisesti pojan vaatteisiin. Toki se pojan kuluihin menee, pyörät, sukset, luistimet, harrastukset…
Jokin aika sitten sain kuulla, että isän uusi puoliso myy kirpputorilla poikani vaatteita. Milläs minä asian todistan, mutta ainakin selvisi se, mihin vaatteet ”katoavat”. Mielestäni on ok, että pieneksi jääneet annetaan/myydään eteenpäin, mutta jos nyt nämä viidennetkin ulkohousut katoavat, niin nostan kädet pystyyn.
Miten tässä nyt pitäisi toimia, lopettaa vaihtovaatteiden mukaan laittaminen? Yritän olla provosoitumatta, mutta vaihtopäivät ahdistavat jo etukäteen, kun aina jotakin ylläriä on vastassa. Pussit käydään läpi pojan lähtiessä isän luo, samoin palatessa. Mitään selitystä ilkivallalle ja katoamisille en ole saanut.”
Nimim. Pistepirkko
— Huono Äiti -toimitus
Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!
Artikkelissa on 8 kommenttia, jätä oma kommenttisi.
Vastaatko anonyymi useassa viestissä esitettyyn kysymykseen;
Millä mielin lapsi lähtee tapaamisiin ja millä mielin tulee pois?
Onko lapsen turvallisuus uhattuna?
Meillä lapset isällään joka toinen vkonloppu ja lomalla.
Toinen vanhemmista vie ja toinen hakee lapset, joskus miehen nykyinen on tuonut lapsia, se on minulle ok. Hyvä näin.
Elatusmaksuja isän olisi pitänyt maksaa tähtitieteellinen summa, isälle ei olisi jäänyt rahaa tehdä lasten kanssa yhtään mitään.
Sovittiin isän maksavan minulle 300e kahdesta lapsesta per kk.
Lomilla en ota elatusmaksuja vastaan, koitan tällä ohjata isää mielummin viettämään aikaa lasten kanssa.
Jos lapset haluavat harrastaa isän luona, saa isä vähentää kulut elatusmaksusta (asumme eri paikkakunnilla). Lapset ovat olleet esim. leireillä isän luona ollessaan.
Jos lapset tarvitsevat esim. uudet hanskat (lapseni ovat toisinaan mestareita unohtamaan vaatteitaan milloin minnekin😀), olen käskenyt hakea kaupasta uudet ja pyytänyt väh. elarista.
Usein isä ei ole näitä kuluja vähentänyt, vaikka näin olen itse ehdottanut. Mielestäni reilua..
Lapset käyvät isän ja äitipuolen kanssa myös esim. syömässä ulkona, uimassa ja leffassa oma-kustanteisesti.
Ihan kuten minäkin täällä päässä.
Itse olen äärettömän laiska kaupassa kävijä, lapset tykkäävät äitipuolen kanssa kiertää kauppoja. Monesti olen vinkannut mitä lapset tarvitsevat ja nämä ovat yhdessä käyneet ostamassa mieluisat elatusmaksulla.
Lapset ovat onnellisia ja se on minulle tärkeintä. Haluan lasten tuntevan itsensä arvokkaaksi myös toisen vanhemman luona. Voi niitä silmiä, kun on äidille näytetty miten hienot koulureput isi osti❤️.
Äitipuolella on silmää löytää mieluisia vaatteita kouluun, itse olen enempi käytännöllinen ja viihdyn pieruverkkareissa😹.
Mukavat hetket lasten ja äitipuolen kesken ei ole minulle ongelma, päinvastoin. Tämän kun oivalsin, olen päässyt pitkälle.
Olen itse työelämässä ja tienaan omat rahani. Ylimääräistä ei ole yllin kyllin, mutta jos jotain haluan, teen sen eteen töitä.
Talouteni ei ole lasten isän elatuksen varassa, minulle on aina ollut kunnia kysymys pärjätä itse ja olen pärjännyt.
Meillä lasten mukana kulkee vaihtovaatteet, ei ole erikseen huonompia vaatteita toisen vanhemman luo…
Molemmista kodeista päin tehdään näitä vaate ym hankintoja. Toimii meillä.
Oma elämä on hyvää, lapset ovat onnellisia, toivon exälle ja hänen uudelle puolisolleen kaikkea hyvää.
Kunnioitan ja arvostan myös lasteni äitipuolta. Tämän tietävät myös lapseni ja se on heille tärkeää.
Valitsen omat taisteluni💪.
Hei! Minulla vähän sama ongelma, ei tosin noin isossa mittakaavassa. Mutta olen ratkaissut asian niin, että en laita parhaita vaatteita lapselle päälle kun lähtee ja varavaatteita en pakkaa ollenkaan.
Onko lastensuojelu mukana tukemassa arkea?
Jos on, kumman luona, lähi- vai etäperheen?
Mikäli etävanhemmalla mielenterv.ong. harkitsisin onko lapsen hyvä vierailla siellä.
Toki poikalapselle isä-suhde on todella tärkeä. Mutta turvallisuus edellä.
Tuttavaperheessä äiti puheli samantyylisiä tarinoita mitä sinä kerroit.. sai sääliä.
Lopulta kuulin äidin mm. uhanneen lastensa henkeä, oli tosi epävakaa persoona.
Huuteli pitkin kyliä valheellisia juttuja toisesta vanhemmasta, vaikka osoittautui täysin hulluksi itse. Äidillä oli pahoja mielesterveysongelmia… Mikä toki selittää paljon.
Vaikeita asioita, helposti tekisi mieli lähteä komppaamaan sinua.
Mietin kuitenkin mitä toiset asianomaiset sanoisivat, jos he kertoisivat oman näkemyksen. Syyttelyt eivät rakenna usein mitään hyvää.
Toki, jos lapsen koskemattomuus on vaarassa tai etäperheessä on mielenterveysongelmia tai päihdesairautta, asia on erikseen. Tälläisestä et kuitenkaan sanoita mitään, mikä tuntuu erikoiselta.
Olisin ennemmin huolissani siitä.
Mainitsit ostaneesi käytettyä vaatetta isän luo, voisiko olla ettei lapsesi tykkää niistä vaatteista, mutta ei kehtaa asiasta sinulle sanoa? Mietin miten lapsi suhtautuu pussien tarkisteluun? Kuulostaa lapsen näkökulmasta nöyryyttävältä.
Ostaako etävanhemman perhe lapselle yhtään mitään? Miten lelut, polkupyörät ym?
Voisitko ehdottaa isälle jos hän kävisi joskus lapsen kanssa ostamassa esim. uuden polkupyörän tai harrastevälineen ja isä voisi vähentää sen elatusmaksusta?
Voiko lapsi olettaa ettei isä osta hänelle mitään ja isästä taas tuntua, ettei hänen elatusmaksu näy missään?. Usein etäkotiin hommataan samoja tavaroita, ne tulevat kaikki elatusmaksun päälle.
Toki eri, jos pyörät ym kulkevat kotien välillä.
Itse katsoisin peiliin, miettisin onko omassa toiminnassani parannettavaa. Sen jälkeen yrittäisin kuulla etäperhettä ja etsiä yhdessä ratkaisua.
PAITSI
Jos on aidosti huoli lapsen hyvinvoinnista. Siinä tapauksessa tekisin kaikkeni, ettei lapsen tarvitse nähdä etävanhempaa.
Tässä tapauksessa luultavasti on jo lastensuojelu mukana.
Vaikeita asioita. Mieti, onko itselläsi jotain kateutta tai kaunaa, mitä et halua ääneen sanoa.
Tarkoitus ei ole syyllistää sinua, oma käytös on ainut mitä voi muuttaa. Kannattaa ensimmäisenä varmistua onko siinä mitään muutettavaa.
Vaikeita asioita, helposti tekisi mieli lähteä komppaamaan sinua.
Mietin kuitenkin mitä toiset asianomaiset sanoisivat, jos he kertoisivat oman näkemyksen. Syyttelyt eivät rakenna usein mitään hyvää.
Toki, jos lapsen koskemattomuus on vaarassa tai etäperheessä on mielenterveysongelmia tai päihdesairautta, asia on erikseen. Tälläisestä et kuitenkaan sanoita mitään, mikä tuntuu erikoiselta.
Olisin ennemmin huolissani siitä.
Mainitsit ostaneesi käytettyä vaatetta isän luo, voisiko olla ettei lapsesi tykkää niistä vaatteista, mutta ei kehtaa asiasta sinulle sanoa? Mietin miten lapsi suhtautuu pussien tarkisteluun? Kuulostaa lapsen näkökulmasta nöyryyttävältä.
Ostaako etävanhemman perhe lapselle yhtään mitään? Miten lelut, polkupyörät ym?
Voisitko ehdottaa isälle jos hän kävisi joskus lapsen kanssa ostamassa esim. uuden polkupyörän tai harrastevälineen ja isä voisi vähentää sen elatusmaksusta?
Voiko lapsi olettaa ettei isä osta hänelle mitään ja isästä taas tuntua, ettei hänen elatusmaksu näy missään?. Usein etäkotiin hommataan samoja tavaroita, ne tulevat kaikki elatusmaksun päälle.
Toki eri, jos pyörät ym kulkevat kotien välillä.
Itse katsoisin peiliin, miettisin onko omassa toiminnassani parannettavaa. Sen jälkeen yrittäisin kuulla etäperhettä ja etsiä yhdessä ratkaisua.
PAITSI
Jos on aidosti huoli lapsen hyvinvoinnista. Siinä tapauksessa tekisin kaikkeni, ettei lapsen tarvitse nähdä etävanhempaa.
Tässä tapauksessa luultavasti on jo lastensuojelu mukana.
Vaikeita asioita. Kannattaa miettiä asioita kuplan ulkopuolelta. Miettiä onko itsellä jotain kateutta tai kaunaa, mitä ei halua ääneen sanoa.
Tämä on kuin mieheni exän kirjoittama.
Melkein voisin vannoa hänen kirjoittamaksi.
Paljon puheita ympäri kyliä, lastenvalvojan yhteydenottoja ja rikosilmoituksia.
Eniten syytellään minua, vaikka lähtökohtaisesti minä en ole vastuussa näistä riidoista.
Meillä kaksi ylimääräistä huonetta, kun omat lapseni ovat lentäneet pesästä. Toinen huoneista on miehen työhuone, ns. oman huoneeni olen antanut bonuksen käyttöön.
Olen aina ostanut meille bonukselle mieluisia leluja, hommannut polkupyörää, uikkareita ym. Olen tehnyt sen omasta halustani olla hyvä äitipuoli ja halunnut lasten viihtyvän meillä.
Mieheni maksaa elatusmaksut exälleen, siitä ovat aikoinaan kovastikkin vääntäneet. Tilanne rauhoittui, kun saivat tehtyä toistaiseksi voimassa olevan sopimuksen.
Nyt on alkanut vääntö vaatteista, ne pitäisi tänne myös ostaa omana. Jos tänne ostaa vaatteetkin, mitä on luvassa seuraavana?
Itselläni menee bonukseen enemmän rahaa kuin omiin lapsiini.
Koskaan en ole saanut kiitosta mistään, sen sijaan minua on haukuttu pitkin kyliä ja sosiaalisessa mediassa. Joskus on käynyt mielessä nousta itsekkääksi ja alkaa huolehtia vain omasta jälkikasvusta.
Meillä bonuslapsi tukeutuu usein minuun, ehkä siksi kun on tyttö tai sitten minä osaan paremmin organisoida asioita.
Jos minä astun taka-alalle, huomaan lapsen reagoivan ja varmasti vaikuttaa hänen viihtyvyyteen meillä. En haluaisi alkaa lapselle kostamaan, vaikka tämä on minulle myös raskasta.
Itse toivoin aikoinaan meidän molempien asuvan omissa osoitteissa, mutta mieheni ei voinut jäädä asumaan vanhaan kotiin, koska elatusmaksut nousivat kokoajan, eikä hän olisi pystynyt maksaa talo- autolainoja ja huolehtia omasta ja lasten elatuksesta.
Lisäksi ex uhkasi ilmoittaa verottajalle mieheni kulkemisesta töihin minun luotani (asuttiin eri paikkakunnalla). Tavallaan hänen toimesta me muutimme lopulta yhteen.
Näitä asioita on niin paljon, ja varmasti hänen kertomukset eroavat esim. minun näkemyksistä. Ei, minä en näistä kärsi eniten vaan lapsi. Kestän kyllä olla maalitauluna, mutta kaikki tulevat yhteiset juhlat ovat meidän kohdalla poissuljettuja. Tulevat rippijuhlat, valmistujaiset, häät.. minnekkään ei voi kuvitellakkaan meitä kaikkia yhtäaikaa.
Emme voi edes koulun juhliin osallistua, siellä on sen verta paljon meitä mollattu.
Puheet on tietysti puheita, mutta syyttelyt tavaroiden silpomisista, lapsen pahoinpitelystä ym aiheuttaa supinoita pienellä paikkakunnalla.
Lapsen kanssa on välit kunnossa, se ehkä kaikkein tärkeintä.
Ajattelin julkaista oman näkemykseni asioista vielä omana julkaisuna.
Minulla on jonkin todisteita siitä että tämä äiti ei ole vakaa persoona. On poka pokkaa valehdella.
Ja syyttelee minua ympäri lumperoisia. Olen tehnyt parhaani, nyt riitti.
Katkesi paskasangosta rivat🤢🤮.