”Vanhat traumat ja kaunat ja muut nousivat pintaan taas ahdistelujuttuja lukiessani.

Ainahan ahdistelua on ollut, mutta toivottavasti ei aina tule olemaan. Kukaan ei ole antanut toimivaa reseptiä jolla saataisiin tytöt aikuisuuteen, saati harmaan hautaan asti, ilman että ahdistelua tarvitsisi kokea. Koskaan.

Itse olin teininä, hmm, varsin utelias. Vastakkainen sukupuoli kiinnosti, alkoholi kiinnosti ja biletys oli hauskaa. Alaikäisenäkin.

Minulla on ihan normaali perhetausta, isä, äiti ja sisaruksia, välittävä ja rakastava ilmapiiri…

Sattui ja tapahtui siis. Kaikkea mitä ei päivänvalo kestä, sekä tekemisissä että ihmissuhteissa. Siihen nähden mitä elämä eteen heitti, fyysisiltä vahingoilta vältyttiin. Eikä ne henkisetkään lommot olleet kummoisia, koska kaikillehan sattuu ja tapahtuu. Tai niin luulin…

Teininä ja nuorena siihen suhtautui niin, että ”elettiin elämää” – ja nyt tuntuu että sitä satoa niitetään.

Jumalaton ahdistus on tullut kun nyt on lukenut asioista, mitä aikuiset eivät saisi tehdä lapsille/nuorille. Eikä poikakaveri.

rappukäytävää

Mutta sehän juuri oli sitä elämää; upeaa, tapahtumarikasta, aikuisten elämää, minä luulin. Ei sitä silloin ymmärtänyt ollenkaan. No nyt ymmärtää! Ja valitettavan hyvin. Inho miehiä kohtaan on välillä silmitön (kyllä, myös tätä omaa rakasta miestään, vaikka hänellä ei ole osaa eikä arpaa näihin kokemuksiini).

Mutta miehet.. Nuo saalistajista pahimmat, ikuisen nuoruuden perässä juoksevat ja kikkeliään kaikkialle tunkevat, itsekkäät omahyväiset ääliöt! Ahtaalle on vetänyt. Nyt vain ymmärrän miksi.

Ehkä meidän pitäisi opettaa tytöillemme ja pojillemme mitä on olla aikuinen ja mitä on pitää hauskaa. Hinku aikuisuuteen oli itselläni kova, mutta käsitystä siitä, mitä se aikuisuus on, ei ollut.

Ei aikuisuuden kuulu olla epämääräisiä ihmissuhteita ja alistumista toisten leluksi. Ei.

Jonkun olisi pitänyt kertoa, että aikuisuus on lempeää yhdessäoloa, hyvää mieltä myös itselle ja sellaista seesteisyyttä parisuhteessa. Sitä kukaan ei minulle kertonut.”

Nimim. Kaikkea kokenut

Tämä kirjoitus on lähetetty Avaudu tästä -lomakkeen kautta. Lähetä sinäkin tarinasi tai keskustelunavaus täältä. Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.

Mitä ajatuksia tämä herättää? Kerro kommenteissa kohdassa KOMMENTOI tai lähetä oma avauksesi ihan mistä hyvänsä aiheesta Avaudu tästä -lomakkeella! Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.

Huomaathan, että Avaudu tästä -lomakkeella et voi kommentoida tähän artikkeliin. Tämän artikkeliin jätät kommenttisi kohdassa Kommentoi artikkelia.

— Huono Äiti -toimitus

Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!

Artikkelissa on 1 kommenttia, jätä oma kommenttisi.

Kommentoi artikkelia

Yksi vastaus artikkeliin “Minulla oli kiire olla aikuinen, ja se vääristi käsitykseni seksistä”

  • Romantiikkaa janosin.... sanoo:

    Ihan samat fiilikset. 13v alotin, ja kova oli tahti. Vasta kolmekymppisenä opin arvostamaan omaa kehoani. Siihen asti miehet vaihtui tosi tiiviiseen tahtiin. Joka viikonloppu uusi, jodkus useampi. Pitempien suhteiden aikaan irtosuhteita myös.

    Samaan aikaan koin raastavaa rakkauspulaa. Luulin että sitä se vaan on, miesten osalta. Synonyymi seksille.

    Nyt ei kukaan enää minua polje. Ennemmin vaikka vuosia ilman seksiä.

    Miettinyt parikymmentä vuotta jo että tästäkin pitäisi puhua.