Minä olen pihtari – ja tässä on syy
Tämä kirjoitus on lähetetty Avaudu tästä -lomakkeen kautta. Lähetä sinäkin tarinasi tai keskustelunavaus täältä. Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.
”Myönnän olevani pihtari. Ei sillä ettäkö yrittäisin käyttää sitä jotenkin hyväkseni, vaan minua ei vaan huvita. Ja tiedättekö miksi? Koska tunnen itseni täysin arvottomaksi. Olen kuin jokin esine, joka on tarkoitettu viihdyttämään kaikkia mutta kun ei enää tarvita, laitetaan kirjahyllyyn pölyttymään odottamaan seuraavaa kertaa.
Lapsilleni olen leikkikaveri ja tietysti vanhempikin, vastuussa heidän hyvinvoinnistaan. Puolisolleni olen kodin- ja lastenhoitaja ja ennen kaikkea seksilelu. Minua ei katsota, minua ei kuunnella, kanssani ei jutella. Minua vain käytetään. Tai siltä ainakin tuntuu. Onhan se itsekästä toivoa, että minuakin pidettäisiin sen verran tärkeänä, että edes kerran viikossa puoliso kysyisi, miten päivä on mennyt. Mutta ei hän kysy, vaikka aloitteen teen minä ja kysyn, mitä hän on tehnyt ja miten päivä on mennyt. ”En kai mää mitään oo tehnyt… *hiljaisuus*”. Hän on siis tällä hetkellä kotona päivät.
Eli kyllä, olen pihtari. Miksi minua huvittaisi olla vain seksilelu puolisolleni, kun minkäänlaista tunneyhteyttä ei tunnu enää olevan? Tunnen silti syyllisyyttä asiasta, mutta en minä aio itseäni loputtomiin pakottaa sellaiseen mitä ei huvita tehdä. Ja keskustelu ei ole näiden vuosien aikana auttanut, päinvastoin varmaan pahentanut tilannetta. En edes tiedä miksi kirjoitan tänne, varmaan vaan tuntuu niin pahalta just nyt.”
Nimim. Pihtari
Mitä ajatuksia tämä herättää? Kerro kommenteissa kohdassa KOMMENTOI tai lähetä oma avauksesi ihan mistä hyvänsä aiheesta Avaudu tästä -lomakkeella! Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.
Huomaathan, että Avaudu tästä -lomakkeella et voi kommentoida tähän artikkeliin. Tämän artikkeliin jätät kommenttisi kohdassa Kommentoi artikkelia.
— Huono Äiti -toimitus
Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!
Artikkelissa on 25 kommenttia, jätä oma kommenttisi.
Minun vaimoni oli samanlainen. Seksitöntä parisuhdetta jaksoin 4 vuotta lasten takia, mutta lopulta otin eron.
En viitsinyt huorissa juosta tai hankkia rakastajatarta. Se olisi ollut toinen vaihtoehto.
Siinä oli sitten hirveä mesominen, että olen itsekäs kusipää…
Sinun pitää erota. En kerta kaikkiaan pysty ymmärtämään ihmisiä, jotka jatkavat tuollaisessa suhteessa. Älä valita, vaan tee asialle jotain. Toinen vaihtoehto on tuhlata elämäsi.
Hyvä kommentti ! terv. Keski-ikäinen mies..
Miten niin ei seksi kuulu parisuhteeseen ? Oletusarvo kyllä on, että kuuluu ? ! Jos toinen ei halua esim .syödä jotain, joka onkin toiselle herkkua, jätetäänkö se kaupasta ostamatta ? Voiko toinen määrätä minun seksuaalisuuttani ilman lupaa; et saa, koska en halua. Tätä vallankäyttöä harrastavat myös miehet.
”En kai mää mitään oo tehnyt…” Ja on kotona päivät eli työtön tai työkykynsä menettänyt. Onko tila pysyvä vai väliaikainen? Onkohan isännällä sama ”pakkohan se on edes panna, kun ei muutakaan ole”-ajatus?
Jos ei mies tee mitään kotona ollessaan, hän on kuin laiska kämppis, pikkulapsi tai velipoika, joiden kanssa usein pidättäydytään seksistä ja sehän taas on täysin luonnollista.
Ellei mies puhu, eikä hae apua masennusoireisiinsa (joihin tekemättömyyden itse sanominen viittaa), elät sen asian kanssa tai lähdet. Seksiä ei tämän päivän kaalimatojen ja muiden päristimien suristessa ole kenellekään. Ainakin mainos niitä edellyttää nautintoon, joten ei ongelmia ja soolona tarpeeseen.
Tietääkö miehesi, että toivoisit hänen kysyvän päivästäsi? Tietääkö hän, että et halua seksiä hänen kanssaan, koska et koe riittävää tunne yhteyttä? Ymmärtääkö hän, että seksiä mahdollisesti olisi, jos parisuhde voisi paremmin? Kukaan ei ole valitettavasti ajatusten lukija, ja jos sinä et kerro omista tarpeistasi, ei miehesikään niitä osaa tietää. Et ole pihtari, koet haluttomuutta seksiin miehesi kanssa. Ne ovat eri asioita, ja seksiin ei tarvitse kenenkään suostua ilman omaa halua. Jos miehesi on kyvytön puhumaan, edes autettuna esim. parisuhdetetapiassa, voi olla aika miettiä muuta ratkaisua, mutta jos hän ei edes tiedä tunteistasi ja ajatuksistasi, on vähän turha odottaa minkään muuttuvan.
Voi kun olis kelvannut edes seksileluksi,mut sitäkään ei saanut,muusta huomioimisesta puhumattakaan.
Ainoastaan kodinkoneeksi kelpas.
Sama juttu.. Tai kysyy hän hän, mutta ei oikeasti kuuntele. Ei pidä sovituista asioista kiinni, ei muista puhuttuja, ei halua tehdä mitään kivaa yhdessä /ei järjestä mitään kivaa, sössii raha-asiat, ei huolehdi hygieniasta ja terveydestä, vittuilee ja komentelee.. Luulee että naimisiin menon jälkeen on omistus/käyttöoikeus (kyllä, juuri näillä sanoin).
Oikeus minuun on vain minulla.
Tutulta kuulostaa. Kysyn puolisolta joka päivä kuinka meni töissä ja ihan muutenkin että kuinka voi. Kuuntelen vastauksen, keskustelen. Hän ei ole ikinä kysynyt kuinka mun päivä on mennyt, kuinka mä voin, ei häntä vaan kiinnosta. Töissä on niin mukava kaikille ja pesee kahvikupit ja keittää kahvit mutta kotona ei saa edes lautasta pöydästä pesukoneeseen. Seksissä tehdään sitä mikä häntä kiihottaa, että hänellä edes vähän seisoisi, mä en enää haaveile edes kunnon rajusta seksistä. Mä en ole mitään enää. Jos olen koskaan ollutkaan. Töissä käyn samalla lailla, maksan laskut ja kauppaostokset ja puolet talolainasta. Mutta mitään en saa tästä enää. Yksin en jaksa olla, sitä olin lapsesta asti niin pitkään että tämän puolison sain. Lienee syytä olla onnellinen tästä.
Minua ihmetyttää, miksi niin moni ”pihtaamistarina” kuvaa täysin toimimattoman, jo pitkään lukossa olleen parisuhteen ja siihen sitten päälle sen, että ”eihän näissä olosuhteissa voi seksi mitenkään kiinnostaa!”
Olisi tuossa(kin) kuitenkin syy siitä, että toimimaton seksielämä on oire toimimattomasta parisuhteesta. Ja on aika päivänselvää, että parisuhdetta ei korjata velvollisuusseksillä.
Kun näitä tarinoita tarpeeksi usein toistetaan, niin alkaa logiikka toimia myös toisinpäin. Jos aviopuolison libido alkaa laskea esim. iän myötä, niin täytyyhän sen johtua siitä, että halukkaampi osapuoli ei vain huomioi puolisoaan kylliksi, oikeastaan laiminlyö suorastaan.
Olin 17 vuodesta naimisissa 15 vuotta miehen kanssa, joka ei koskaan kysynyt mitä minulle kuuluu. En oikeastaan sitä enää muutamien alkuvuosin jälkeen ymmärtänyt edes kaivata. Oli lapset, miehen yrittäjyys ja minun täyspainoinen työni siinä yrityksessä ihan oman täysipäiväisen työni ohella, aivan liian iso talo siivottavana ja huollettavana pihoineen, pari koiraa ja ikääntyneiden vanhempien pärjääminen lisäksi murehdittavana. Keskustelimme pääasiassa yrityksestä ja sen jatkuvista ongelmista miehen varsin poukkoilevan johtamistyylin vuoksi. Avioseksiä oli ollut suht säännöllisesti, mutta viimeiset kymmenen vuotta se olisi ollut minulle liian kivuliasta ilman liukasteita. (Toki myöhemmin selvisi, etten minä sellaisia oikeasti tarvitsekaan ;-)) Kunnes tuli tammikuinen sunnuntaipäivä, jolloin hän ilmoitti ettei halua jatkaa avioliittoa kanssani enää. Täysin puskista, ilman varoituksia. Mies lähti kanssani viikon kuluttua tästä, kun sitä vaadin, parisuhdeterapeutille, joka esitti mm. kysymyksen siitä, mistä me puhumme päivittäin. Kumpikin totesi että pääasiassa yritykseen liittyvistä asioista. Terapeutti kysyi, kysymmekö toisiltamme mitä toiselle kuuluu. Kerroin, että kyllä mies kertoo ilman kysymistäkin, mutta en minä ole puhunut omista asioistani enää pitkiin aikoihin. Terapeutti kysyi mieheltä onko näin, eikö hän koskaan kysy mitä minulle kuuluu? Mies vastasi: ” mua ei ole koskaan kiinnostanut se, mitä ton päässä liikkuu”. Sekä minä, ja luulen että terapeutti vielä enemmän, jäimme ällistyneenä katsomaan miestä. Sillä hetkellä tajusin, että siinähän se minun omituinen arvottomuuden tunteeni syy on ja että tämä suhde oli sitten tässä. Toista ei tosiaan ollut kiinnostanut oikeasti yhtään mikään muu kuin se, että hänen elämänsä sujuisi mahdollisimman kivuttomasti ja minun tehtäväni oli ollut huolehtia siitä. Antaa seksiä, saamatta sitä oikeasti koskaan itse, silloin kun herra sitä halusi. Esileikiksi riitti miehen mielestä se, että hän totesi ” kömmin täältä nyt kuin karhu pesästä” ja siinä vaiheessa olisi pitänyt olla jo valmis. Ei koskettelua, ei suudelmia (tosin oli maailman huonoin suutelija), ei mitään millä minua olisi huomioitu. Kuinka tyhmä olinkaan siis ollut, mutta kuinka onnellinen olin kun pääsin pois. Käytän sanaa pääsin, koska jos mieheni ei olisi sitä eropäätöstä tehnyt, niin olisin varmasti edelleen siinä suhteessa. Niin tiukka oli se alisteinen asetelma, jota virheellisesti parisuhteeksi kutsuin. Lähde siis ”pihtari” ennemmin nyt kuin myöhemmin. Olet taatusti ansainnut parempaa. Helppoa ei lähtö varmasti tule olemaan, mutta sinulla on oikeus tulla huomioiduksi ja kuulluksi. Se on vähintä, muuten olet ns. orjan asemassa, kuten minä totesin lopulta olevani. Voimia!
Me yritetään taas rakastella aina kun mahdollista. Se yhdistää ja luo meidän välille sellaista mukavaa jännitettä joka päivään. Mitä useammin yhdessä, sitä suurempi se tunne välissä ja tulee annettua toiselle positiivisia palautteita päivän mittaan kun tietää että se vahvistaa rakkautta. Suosittelen aloittajaa kuuntelemaan Esa Saarisen systeemiajattelun viimeisen luennon 7/8 ihmisen tarkoitus. Ja voihan olla että aloittaja ja puolisonsa on jo painanut tai tullut painaneeksi parisuhteessa miinusnappia niin monta kertaa että vahinko on jo tapahtunut. Mutta jos rakkautta on niin voisiko ajatella että aloittaisi painamaan plusnappia
Miksi jatkat suhteessa olemista, jos seksi ei kiinnosta etkä saa edes tarvitsemaasi arvoa siinä? Miksi muiden pitäisi antaa sinulle arvoa ja kehua sinua marttyyriä? Arvosta itseäsi. En ymmärrä pihtareita (kyllä miehetkin osaavat sen!), jotka jatkavat tietoista pihtaamista ja mököttämistä vuosikausia passiivis-aggressiivisesti. Avioliitto on kuitenkin se suhde, jossa on oletettavasti lupa saada puolin ja toisin tietyt spessukivat, mitä muista suhteista ei saa. Odotatko kuitenkin, että puolisosi pitäisi olla sinulle uskollinen? Jossain kohtaa kannattaa todeta asia ja erota mieluummin kuin odottaa ihmettä, jos ei kiinnosta. Ymmärrän, jos miestäkään ei huvita aina, jos on väsynyt, stressaantunut tai sairas, joku todellinen syy, mutta en kuukaudesta ja vuodesta toiseen, jos ei tee mitään asioille. Todellakin jos suhteeseen on lähdetty, siihen kuuluu tietyt asiat moraalisena velvollisuutena kiinnosti tai ei. Kutsutaan sitä vaikka aviolliseksi velvollisuudeksi. Jos ei kiinnosta, on parempi suoda toiselle vapaus ja erota. Muussa tapauksessa suhde on pelkkä huijaus ja sorto. Jos tekee mieli sanoa toiselle, että mene ja hoitele itse itsesi, niin teepä itse sama, ota ero ja mene runkulle. Annapa kun arvaan, et halua erota, koska lapset… koska saat liitosta statuksen… Taloudellista hyötyä… Kotiapulaisen… Aasin, joka kantaa raskaat tavarat puolestasi? Olet siis törkeä hyväksikäyttäjä itsekin. Muista se, että ei se sinunkaan peffa niin erityinen ole, ettei sitä voisi hyvin korvata jollain toisella, joka ei ole aina luukku kiinni. Mitenkäs tehdään, kumpi teistä ottaa sen eron ensimmäisenä tai korjaa asenteen?
En ikinä haluaisi mitään ”velvollisuusseksiä”! Sehän kuulostaa todella epäseksikkäältä. Seksiä tulee harjoittaa vain silloin kun oikeasti sitä haluaa. Se, että on avioliitossa ei takaa sitä, että sinua halutaan seksuaalisesti. Kenelläkään ei ole koskaan mitään velvollisuutta seksiin. Ei miehellä eikä naisella. Seksi on pyhä asia ja sana ”velvollisuusseksi” halventaa rakkauden ja seksin totaalisesti.
Eikä tule. Jos tätä ohjetta noudatettaisiin, niin sitten vähänkään pitempään jatkuneissa suhteissa ei olisi ikinä seksiä. Kehoitukset ”velvollisuusseksiin” löytyvät suoraan Raamatusta.
Voi kun tutun kuuloista!
Et todellakaan ole yksin. Jos ei keskustelutkaan asiasta enää auta, hanki oma elämäsi takaisin.Et voi tehdä loputtomiin jotain, mitä et halua. Seurauksena on vain masennus ja kaikkien perheenjäsenten (mielen)-/terveyden huononeminen.Auta itseäsi ja lapsia. Kaikki vaan ei ymmärrä miksi ”pihtaaminen” on osa suurempaa ongelmaa.
Voit ihan suoraan sanoa miehellesi miten asia on. Mitä sitä kaunistelemaan.
Jos et halua erota ehdottaisin avointa suhdetta. Löydät satavarmasti seuraa joka kuuntelee, juttelee ja panee, hyvin tai ainakin paremmin kuin ukkosi. Miehesi menköön vaikka maksullisiin jos ei huvita muuta kuin jyystää ja eihän sitä tiedä ehkä sellastakin seuraa löytyy ketä ei kiinnosta.
Mutta oli miten oli, voit tehdä asialle aika paljon 🙂
Joku fiksu joskus totesi että kun seksi on hyvää ja molemmille hyvää siis ja toimivaa jne jne se on 10%parisuhteesta mutta jos seksissä ongelmia jne niin se on 90%parisuhteesta. Valitettavasti olen samaa mieltä tuosta toteamasta. Varmaan yllättävän moni on.
Kuullostaa tutulta, olemme eronneet nykyisin, mutta kun olimme naimisissa oli juurikin noin. Lapsen hoito, kotihommat yms. olivat minun vastuulla. Menin töihin lapsen ollessa 1v ja väsymys painoi kilpirauhasen liikatoiminnan vuoksi lisää. Aloin nukkumaan (nukahdin aina vaikka olisi ollut ajatus olla hetki hereillä) yöunta kun lapsikin. Mies tuli herättämään minua usein seksiä varten, aluksi suostuin, mutta kun tuntui pakkppullalta, en enää suostunut vaan halusin nukkua. Monta kertaa tunsin olevani tuikkaus, ruikkaus esine, en tuntenut mielihyvää seksistä. Ja ennen seksiä ei tullut edes vihjaisua saatikka kunnon lämmittelyä vaan melkeinpä suoraa toimintaa heti. En jaksanut sellaista, seksi väheni siitäkin vähästä. Riidat alkoi ja avioero tuli. Nyt voin sanoa että kaipaan kyllä seksiä, mutta olen tyytyväinen nykyiseen olooni, ilman panopuuna olemista.
Kylläpä kuulostaa onnelliselta elämältä. Aiotteko noin elää koko elämän?
Pihtaaminen tarkoittaa seksin käyttämistä vallan välineenä. Kuvailemasi tilanne ei ymmärtääkseni ole siis pihtaamista, vaan ennemminkin haluttomuutta, josta tietenkään ei pitäisi syyllistää tai syyllistyä. Haluttomuus on lopulta hyvin yleinen ja jopa normaali osa seksuaalisuutta, kun taas pihtaamalla pyritään aina vaikuttamaan toiseen ihmiseen ja tämän käyttäytymiseen käyttämällä hyväksi haavoittuvuutta ja inhimillistä tarvetta intiimiin läheisyyteen.
Mitä väärää sinä muka olet tehnyt tai teet? Joillekkin ihmisille seksi on seksiä ja erillään kaikesta muusta, ja heille se suotakaan jos löytävät samanmielisen kumppanin jonka kanssa sitä harrastaa, mutta monille seksi on kytköksissä muuhun elämään. Jos mikään muukaan ei ole jonkun henkilön kanssa kivaa, niin miten seksi voisi olla? Toisin kuin moni luulee, parisuhteessa ei ole mitään velvollisuutta seksiin. Seksi on vain yksi pieni osa parisuhdetta, ja sellainen osa joka yleensä ei toimi jos ei muutkaan asiat toimi. Ole siis vain ihan hyvällä omalla tunnolla jalat ristissä jos siltä tuntuu. Miehelläsi ei ole mitään oikeutta kehoosi eikä sinulla tietenkään hänen kehoonsa.
Aija itsekäs ja omahyväinen kommentti.
Aivan noin, ei seksiä jos ei halua.
Parisuhteessa ei ole velvollisuutta seksiin, mutta turha valittaa sitten kun toinen osapuoli lähtee kävelemään seksittömyyden takia.