”Millä työvälineillä saan taas itsevarmuuden, naiseuden ja pääni kuntoon?”
Tämä kirjoitus on lähetetty Avaudu tästä -lomakkeen kautta. Lähetä sinäkin tarinasi tai keskustelunavaus täältä. Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.
”Olen viisikymppinen nainen vuosikymmeniä kestäneessä avioliitossa. Sairastin rintasyövan muutama vuosi sitten ja toinen rinta jouduttiin poistamaan. Mieheni on ollut suunnaton tuki sairastaessani ja tiedän että hän rakastaa minua aidosti.
Olemme keskustelleet siitä että vaikuttaako vajavainen ulkomuotoni häneen seksuaalisesti ja hän on joka käänteessä vakuuttanut ettei, olenhan muutakin kuin rintani. Rinnan korjauksesta on myös puhuttu, päätös leikkauksesta on täysin minun. Mieheni enemmänkin toivoo etten siihen ryhdy, kun kyseessä on iso leikkaus. Ongelma onkin ehkä vain omassa päässäni.
Jouduin tilanteeseen että mieheni ns. ”jäi kiinni” aikuisviihteen katsomisesta parikin kertaa ja tilanne jotenkin ahdisti minua. En ole katsomista vastaan, kunhan se hoidetaan omassa rauhassa eikä siihen liity muita sivuilmöitä esim. henkilökohtaista viestittelya tai ihmisten tapaamista seksin merkeissä. Sitä pitäisi pettämisenä ja olen se sanonutkin miehelleni. Katson itsekin joskus aikuisviihdettä, joten en voi heittää sitä ensimmäistä kiveä. Olen ottanut asian muutaman kerran puheeksi ja näemme kyllä asia em. suhteen samoin.
Sain kuitenkin selville (hänen tietämättä) että hän oli kirjautut eräälle pornosivustolle jossa ns. deittailu olisi mahdollista järjestää. Yritin epäuorasti kysyä onko hän kirjautunut johonkin em. sivulle ja hän sanoi ettei, koska sivustoja voi katsella ilman kirjautumistakin. Valehtelu loukkasi minua, tuli tunne että jotain salataan vaikkei niin välttämättä edes ole. Olen meistä kahdesta seksuaalisesti aktiivisempi joten mieleen tulee että energia jonka hän voisi käyttää yhteisiin hetkiin valuukin johonkin nettiseksiin.Vai onko tämä vain ns. omaa kivaa tai virikkeiden hakemista… miten tähän pitäisi suhtautua?!
Tiivistetysti haluaisin vinkkejä ja uusia näkökulmia siihen, miten saan hoidettua tämän asian ehkä lähinnä omassa päässäni niin, etten tuhoa vainoharhaisuudellani hyvää suhdetta, jossa haluan kuitenkin jatkaa. Varmasti tässä taustalla kummittelee oman kehoni iso muutos, vertailu sitä kaikkiin niihin upeisiin ”täydellisiin” naisiin, joita media pursuaa joka suunnasta. Millä työvälineillä saan taas itsevarmuuden, naiseuden ja pääni kuntoon? Vai onko mulla vaan liian kireä pipo :)”
Nimim. Epävarma jopa entistä enemmän
Tietoa syövän vaikutuksesta parisuhteeseen, seksuaalisuuteen ja omaan kehoon suhtautumiseen löytyy esimerkiksi Syöpäjärjestön ylläpitämän Kaikki syövästä sivuston Syöpä ja Seksualisuus -sivulta.
— Huono Äiti -toimitus
Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!
Artikkelissa on 5 kommenttia, jätä oma kommenttisi.
Jos mies valehtelee sinulle niin silloin kaikki ei täsmää! Siitä se epävarmuus alkaa, eikä voi luottaa yhtään, vaikka kuinka yrittää. Itse olen kokenut tämän, ollaan puhuttu asian läpi, mutta en voi vieläkään luottaa 100 %. Miksi ei voi heti puhua totta?
En usko, että on olemassa miestä, joka ei katso pornoa. Enemmän varmasti niitä, jotka valehtelee puolisolle, että tämä ei loukkaantuisi.
Porno on viihdettä, ei todellisuutta.
Hienoa, että avaudut niin monia naisia koskettavasti asiasta!
Sisareltani leikattiin rintasyöpä kolme vuotta sitten.
Hän päätyi rinnan korjaukseen, viimeksi taltioitiin nänninpiha puoli vuotta sitten.
Tulos on kaunis ja sisareni, 60+ on tyytyväinen.
Ajattelen, että tärkeintä on se, mitä itse haluat.
Monet ihmiset katsovat pornoa, nykyään myös naiset. Hanki sellaista pornoa mikä on naisystävällistä tai naisen ohjaama tuotos ja katsokaa yhdessä?
Miehesi ei ajattele varmaan muuta kuin että se on viihdettä.
Jos hän on kanssasi, hän varmasti rakastaa sinua, juuri sellaisena kuin olet.
Olen itse vielä suht nuori, ja fyysisiltä ominaisuuksiltani edelleen 4-kymppiä lähestyessä 25-vuotiaan tasolla. Molemmat rinnat on olemassa, eivät roiku, vatsa on kiinteä ja litteä, kasvoiltani… noh, joudun edelleen näyttämään paperit aina, kun ostan ikärajavalvottuja tuotteita. Ja SILTI olen elämäni aikana onnistunut tuntemaan ahdistusta, jos kumppani katsoo pornoa. Ymmärrän siis tunteesi. Itse tiedostan, että mieheni pitää minua erittäin suuressa arvossa. Toki fyysisesti, mutta myös kaikilla muilla tavoilla. Hän tietenkin näyttää sen jatkuvasti ja sanoo kauniita asioita, joka osaltaan saattaa myötävaikuttaa siihen, että uskon olevani sen arvoinen. Nykyään olen todennut, että minun on helpompi olla, kun en liikaa kysele, ja ”elän siinä uskossa”, että mieheni ei katso pornoa. Siis hän on ihan yltiörehellinen, ja ihan oikeastikin uskon, että hän ei yleensä sitä katso. Voin kuitenkin hyvin kuvitella, että jos vaikka olemme pidempään erossa, tai miellä ei muista syistä olisi seksiä, niin varmasti hän haluaisi jotenkin itseään helpottaa. Ja miehille usein on tärkeämpää se visuaalinen anti, kun naiset taas ehkä (?) useammin kiihottuvat jostain ajatuksesta. Kummankaan ei oikeasti pitäisi olla parempi tai pahempi vaihtoehto. Ainoa ero on siinä, että kukaan ei pääse sinun ajatuksiisi, mutta pornon katselu saattaa jäädä sivuhistoriaan näkyviin.
En itse pysty kuvittelemaan, että miltä tuntuisi menettää jokin iso osa omaa seksuaalisuuttaan (fyysisesti). Mutta ihan varmasti tällä on ollut sinulle merkitystä. Ainakin mielestäni sinä voisit puhua asiasta miehesi kanssa vielä enemmän. Jos hän aidosti välittää sinusta, ja teillä on hyvä yhteys, niin hän varmasti onnistuu vakuuttamaan sinut siitä, että sinä olet se, mitä hän haluaa. Omaan silmääni pistää tuo, että hän on kirjautunut jonnekin keskusteluosioon. Ja että hän salaa sen. Siis joo, on ihan mahdollista, että siinä ei ole mitään oikeasti pahaa meneillään. Ehkä hän vain vanhemmiten tarvitsee aiempaa enemmän, jotta pystyy kiihottumaan. Minusta sinun pitäisi kuitenkin ottaa asia suoraan puheeksi, ja tehdä selväksi, että se on sinulle liikaa. Minullekin se olisi liikaa. Voit aina kysyä, että miltä hänestä tuntuisi, jos sinä tekisit samoin?
Tuosta korjausleikkauksesta, niin itse pitäisin sitä hyvänä ajatuksena omalle kohdalleni. Ja jos te joskus päätyisitte miehen kanssa eroamaan, niin minä ainakin eroaisin paljon mieluummin korjausleikkauksen kanssa, kuin ilman.