Talvella näyttää niin helposti pakastetulta broilerilta. Siksi on kokeiltava suihkurusketusta ja onhan se sitä paitsi muodikasta, ettei olla enää auringon kanssa tekemisissä vaan väri tulee pullosta:

Varaan ajan. Puhelimen naisääni kehottaa ottamaan päälle väljät tummat vaatteet, koska väri voi tarttua ja suihkussa ei voi sitten käydä heti 10 tuntiin. Helppoa kuin heinänteko ja aika on jo huomenna. Pitää muistaa ajaa säärikarvat etten näytä kiireiseltä ja väsyneeltä äidiltä.

Astun suihkuruskettamoon. Vastaanottotiskin takana on hyvännäköinen mies. Noin 30 v ja selvä hetero. Mies vie minut pukuhuoneeni ovelle ja kysyy:

  • Millaista sävyä ajattelit?
  • En ainakaan oranssia, vastaan kepeästi ja ihmettelen miten pienessä kauneussalongissa on varaa pitää esityöntekijät ja suihkuruskettajat erikseen. Tulee kalliiksi.
  • No en minä tee sinusta keltaista, älä huoli, komea mieshetero jatkaa ja antaa ohjeet riisumiseen. Jään yksin pukuhuoneeseeni sen tyrmistyttävän tiedon kanssa, että viereisessä huoneessa on komea mies, joka virittelee suihkuaan juuri minulle.

Käpristyn henkiseen kasaan. Siis minun oletetaan kävelevän alusvaatteillani miehen eteen ja miehen edessä pitäisi vielä heittää rintsikat mäkeen. Siis mennä käytännössä tissit paljaana näytille. Tämän siitä saa kun tavoittelee jotain niin luonnotonta kuin rusketusta marraskuussa. Suomalainen on kalpea laji ja siksi jää.

Pakoreittiä ei ole. Voin kävellä ovesta ulos ja ilmoittaa, ettei kukaan kertonut minulle, että suihkuttaja on mies. Vaadin naisen. Kyseessä ei kuitenkaan ole lääkäri, jolle on ihan sama, minkä näköinen alastomuus edessä seisoo. Silti en poistu. Olen se kiltti asiakas, joka viivyttelyään anteeksi pyydellen kävelee puolialasti miehen suihkuun.

Mies aloittaa suihkutuksen. Hän antaa ohjeita, mutta olen niin hämäännyksissä, etten kuule oikein. Kun hän sanoo nosta kättä, nostan jalkaa. Levitä käsiäsi -sanapari saa uuden merkityksen, joka ei ihan vähällä katoa ajatuksista. Pystyn ajattelemaan vain ihokarvoja ja kroppani muotoja. En muista vetää henkeä ja jään odottamaan, että kaiken päälle pyörryn puolialasti siihen tahmeaan, ruskeaan lätäkköön.

Keväntääkseni tilannetta tokaisen, että onpas sinulla mielenkiitoinen ammatinvalinta, mutta se ei saa vastakaikua. Mies vissiin pisteyttää juuri sillä hetkellä kiivaasti tissejäni.

Rusketuksen jälkeen hän vielä koputtaa pukuhuoneen oveen ja kehottaa jättämään rintsikat laittamatta, ettei tule rajoja. Nöyryytys on viimeistelty. Kassalla odotan, että pankkikortti sanoisi maksutapahtuma hylätty, mutta sitä ei sentään.

Olen aina kiltti asiakas. Ravintolassa en palauta ruokaa, vaikka se olisi kylmää ja sen päällä olisi kokin tupee. Ymmärrän inhimillisiä virheitä. En tee valituksia. Jos joku kiilaa minut jonossa,  korkeintaan mulkoilen ikävällä silmällä. En korota ääntä, enkä vaadi oikeuksia. Ihmisten ilmoilla pitää käyttäytyä, sanon aina ja perhe voisi jatkaa siihen, että kotona voikin sitten käyttäytyä miten sattuu.

Se on vissiin kasvatusasia. En muista saaneeni mitään erityistä tyttökasvatusta, mutta kiltteyttä on korostettu monessa polvessa. Ja menon yllyttyä moitittu tuhmuudesta. Sittemmin on elämä opettanut, ettei kiltteydestä mitään sellaista hyvää seuraa, mistä tuhmat tytöt jäävät paitsi.

Ulkokiltteys eli ulkokultaisen asiallisena esiintyminen on itse asiassa pelkästään haitta. Jos olen valmis kävelemään alasti kenen hyvänsä rusketuspyssyllä varustetun nuoren miehen eteen, olisin ihan selvää kamaa, jos joku yllättäisi minut pimeällä kujalla ikävät mielessä. Kaiken saisi viedä enkä ääntäkään pystyisi päästämään. Entinen kampaajakin poltti hiukseni ja päänahkani, mutta hänellekin sanoin vain ei se mitään, sattuuhan sitä, vaikka sattui kovaa.

Ja sama se on tuon tulevan joulun kanssa. Viimeiset 10 vuotta olen halunnut jouluksi Lappiin tunturin perälle, kauas sivistyksestä ja jouluvaloista. Siellä ei tarvitsisi suorittaa joulua vaan voisi syödä vaikka kylmää kaupan makaronilaatikkoa ja laskea sen jälkeen vähän pulkalla. Haluista huolimatta kiltti tyttö jää tänäkin jouluna etelään pilaamaan lehdistä leikattuja ruokaohjeita ja ihmettelemään, että mihin tämäkin joulu oikein meni.

Julkaistu Annassa 29.11.

— Huono Äiti

Artikkelissa on 0 kommenttia, jätä oma kommenttisi.

Kommentoi artikkelia