”Miksi emme kehitä toipumistavoitteisia hoitoja huumeriippuvaisille?”
Keskitytäänkö huumausaineriippuvaisten hoidon kehittämisessä vääriin asioihin? Tätä miettii Avaudu tästä -lomakkeella keskustelunavauksen lähettänyt lukija nimimerkillä Toipuvan narkomaanin äiti:
”Me vanhemmat ja läheiset joudumme myös taistelemaan siitä, että lapsemme tai läheisemme saa asianmukaista toipumistavoitteista hoitoa. Toipumiskeskeisiä hoitoja ajetaan alas, niin vammaisten, vanhusten kuin lastenkin kohdalla.
Julkinen sektori keskittyy korvausainejakelujärjestelmien kehittämiseen ja huumeiden laillistamishankkeisiin, mutta toipumistavoitteisia hoitoja ja hoitopolkuja ei kehitetä lainkaan. Myöskään tilastoja ei kerätä siten, että akateeminen voisi ulkopuolelta tutkia aihetta ja vertailla kustannuksia, mitä -katkolta kadulle kunnes on valmista kauraa korvausaineille- aiheuttaa veronmaksajille.
Me läheiset joudumme selvinpäin tahtomattamme keskelle huumehelvettiä, missä tarvitsisimme itsekin tukea. Tuen sijaan käyttäjän motivointi on sälytetty yksin läheisten harteille. Läheisiä myös vaiennetaan eri menetelmin, ettei me noustaisi kertomaan porukalla todellisuutta.
Ongelma on nyrjähtäneissa yhteiskunnan valtarakenteissa, monirooleissa ja johtamisessa. Sekä tiedeyhteisön erkaantumisesta toipumistavoitteista. Kun akateemista osaamista ei ole, lasketaan rimaa ja ajetaan nuoriakin elinikäiseen korvausainejakeluun.”
Nimim. Toipuvan narkomaanin äiti
Tämä kirjoitus on lähetetty Avaudu tästä -lomakkeen kautta. Lähetä sinäkin tarinasi tai keskustelunavaus täältä. Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.
Artikkelikuva Michael Longmire.
Huono Äiti -ruoat nyt kaupoissa!
— Huono Äiti -toimitus
Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!
Artikkelissa on 2 kommenttia, jätä oma kommenttisi.
Niin ja kun ei se aineista johtunut kuoleminenkaan aiheuta mitään hetkautusta viranomaisessa. Itse kun olen ollut tilanteessa missä olen poliisille sanonut että tiedän keneltä veljeni huumeet sai, minulle vastattiin että ei poliisia kiinnosta niin pieni asia… Kyllä poliisista veljeni kuolema oli pieni asia… (huumeet aiheutti psykoosin mikä aiheutti onnettomuuden/kuoleman)
Päihteiden väärinkäytön ollessa niinkin yleistä kuin se on, niin en tosiaankaan ymmärrä miksi sitä ei edelleenkään nähdä ongelmana. Tai nähdään, sellaisena ongelmana joka käy ”hyvin ihmisten” silmiin ja kukkarolle silloin, kun ”narkkari” sen hyvän ihmisen pyörän varastaa. Sillä ”narkkari” tai ”narkki” se aina tuntuu olevan, joka vahingon aiheuttaa. Muut ei.
En tiedä, miksi toipumiskeskeistä hoitoa on niin vaikeaa saada. En tiedä sitäkään, miksi meidän läheisten hoito on sälytetty omalle vastuulle, työterveyteen, vertaistukiryhmiin. Meidän niskaamme on kuitenkin kasattu kaikki muu – huumeiden käyttäjät ovat poliisin ja terveydenhuollon silmissä pohjasakkaa ja heidän etsimisensä tai auttamisensa tuntuu olevan jonossa viimeisenä – ja mitä sitä suotta kun omaiset sen työn tekevät niin kauan kuin jaksavat. Ei kuitenkaan huomata, että yhden ”narkin” auttaminen auttaa sitä isoa porukkaa siellä taustalla ja mahdollistaa edes suht normaalin elämän niille läheisille. Normaaliahan tämä ei koskaan ole, eikä näitä ongelmia kukaan muu ymmärrä kuin saman kokenut.