Kuka teillä järjestää kaveriporukan illanvietot ja lomareissut? Jakautuuko vastuu tasan, vai onko se aina yksi ja sama tyyppi joka hoitaa kaiken – ja jos hän ei hoida, mitään ei tapahdu?

Entä mitä tapahtuu, kun on aika varata perheelle lomamatka tai suunnitellaan reissua kumppanin kanssa? Hoidatteko asian vuorotellen tai yhdessä, vai kaatuuko homma aina toisen niskoille?

Nimimerkki ORGANITERMINAATTORI lähetti meille kokemuksensa siitä, että hän joutuu hoitamaan loma- ja juhlajärjestelyt niin parisuhteessaan kuin kaveriporukassaankin:

”Minua on alkanut sylettää olla ystäväpiirini sekä parisuhteeni loma-ja juhlaorganiterminaattori.

Enkä puhu nyt arkisesta toiminnasta ja metatyöstä, vaan vapaa-aikojen ja aikuisten kesken vietettävien lomien ja iltojen organisoinnista.

Aina, siis ihan aina se vain jotenkin lankeaa minulle että etsin ja vertailen mökit, lennot ja hotellit. Tutkin patikkareitit ja ratsastusvaelluksien sijainnit. Tilaan liput ja varaan pöydän tai pitopalvelun. Selvitän välimatkat ja kulkuyhteydet. Kerään tiedot nähtävyyksistä ja niiden hinnoista ja aukioloajoista.

Varauksia tehdessä pitää ottaa huomioon jokaisen aikataulut ja toiveet siitä lähtien että kiva ois jos tallelokero ja jääkaappi löytyisi huoneesta ja minkä hintainen oluttuoppi kohteessa on. Kerään rahat osallistujilta ja yleensä vielä siten, että ainakin jotakuta pitää muistutella maksamisesta…

Ilmoitan monelta lähtö on, ja tankkaan autonkin valmiiksi, koska aina se on minun autoni jolla lähdetään!!


Kuva Shutterstock, ylin kuva John Schnobrich.

Hitto että olisi ihana kun kumppanini tai ystäväni joskus tekisi minun puolestani järjestelytyön. Kyse ei ole siitä, että olisin kotiäiti jolla aikaa enemmän muihin verrattuna, ei vaan teen vastaavaa järjestelyä työksenikin. Siksi oletus on se että teen kaiken käden käänteessä, tai että tajuan ja osaan jotenkin mystisesti paremmin niitä hotelleja selata.

Seuraavan reissun teen yksin ja en huomioi ketään muuta. Jään odottamaan kuinka pian seuraava ystäväporukan mökkiviikonloppu toteutuu kun minä lakkaan tekemästä kaiken työn minkä se vaatii.”

Kirjoittajan kokemus ei ole ainoa laatuaan:

– ”Ex-mieheni tykkäsi kyllä matkustella, mutta ei varata matkoja. Minä päätin kohteen. Minä valitsin hotellin. Minä vertailin lennot tai matkapaketit. Minä selvitin yhteydet lentokentältä. Minä varmistin että passit ovat voimassa ja minä vein lapset passikuvaan. Minä muistuttelin miestä pakkaamaan.

Kerran kävi niin, että yksinkertaisesti unohdin siinä kaikessa hässäkässä katsoa hotellin sijainnin. Katsoin vain sen, että millä metrolla pääsemme sinne lentokentältä, mutta en muuta. Siihen aikaan ei ollut vielä kännyköissä näitä karttasovelluksia. Mieheltä meni hermot totaalisesti, kun en ollut voinut asiaa selvittää ja jouduimme kyselemään tietä. Olisihan hänkin voinut sen selvittää, eikä olettaa, että minä olen hänelle matkanjärjestäjä ja opas.”

– ”Kun kaverini alkoivat mennä naimisiin, olin kuin siitä elokuvasta Hääkuumetta. Eli jokaisen kaaso. Olin puoliammattimainen polttarienjärjestäjä ja hääkarkkienaskartelija. Seuraava askel oli sitten siirtyä järjestämään babyshowereita. Mutta arvaas mitä kävi kun itse menin naimisiin ja sain pari lasta? Sainko ikimuistoiset polttarit ja kivat babyshowerit?

En. Kaverini eivät järjestäneet minulle kumpiakaan. Siis eivät järjestäneet. Minun organisointini on loppunut. Ylläri.”

Onko sinulla samanlaisia kokemuksia? Oletko saanut tilannetta ratkaistua? Kerro kommenteissa!

— Huono Äiti -toimitus

Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!

Jaa oma tarinasi

Haluatko avata keskustelun jostain sinulle läheisestä aiheesta?
Lähetä kertomuksesi tästä.

Nykyinen kategoria:

Tutustu myös muihin kategorioihin:

Kommentoi artikkelia

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

3 vastausta artikkeliin “Miksi MINÄ joudun aina järjestämään kaiken?!”

  • Organisatöör sanoo:

    Kyllä, tuttua tarinaa. Työpaikalla vingutaan, että milloin ois jotain kivaa juttua. No, on kun järjestän. Illanistujaiset kavereille? Onnistuu, kunhan vain järjestän. Omat synttärijuhlat (30 v, 40 v ja varmaan 50 v)? Kyllä on bileet, mutta minähän ne järjestän. Töissä muiden eläke-, läksiäis- ja valmistujaisjuhlat. Check, kukkia, kahvia kakkua ja lahja. Vaan kun itse suoritin töihin liittyvän tutkinnon, niin jäi valmistujaiskaffet juomatta. Enhän ollut niitä ylläriksi itselleni (ja muille) järjestänyt. En saanut edes yhden yhtä kukkaa tai onnittelua. Lomamatkojen kaikki varaukset ja suunnittelu. Minä hoidan. Jos en hoida, ei kukaan muukaan hoida. Tosin töissä en enää järkkää mitään, nyt saa se kuuluisa joku muu järkätä.

  • Toinen organisoija sanoo:

    Jep, been there done that. Toisaalta on kiva järkkäillä ja tsekata etenkin lomareissuihin liittyvät asiat, mutta nää juhla-asiat alkaa pänniä. Loukkaannuin toissavuonna kyllä hieman kun oma 30v päivä läheni. MINÄ olin varannut porukalle mökin ja järkkäillyt ketä tulee, ja kyllä pikkaisen odotin että olisi jotain ohjelmaa, kakkua tms mulle sinne järkätty. Tämän pohjaan siihen, että pari vuotta aiemmin järjestin miehelleni yllätysjuhlat mökille kun hän täytti 30v, oli järkätty kaikille asut, ohjelmaa suunniteltu, kakut yms. Entäs mulle, ei mitään. Kun itse en järjestänyt.

  • Tiuh sanoo:

    Minäkin olen aikanaan järjestänyt eräätkin yllätyssynttärit ja läksiäiset. Minulle? Ei kukaan, ei mitään. Paitsi vaihdosta tullessani siellä ulkomailla muualta tulleet järkkäsivät mulle ja muille lähtijöille yhteiset juhlat. Lopetin jossain vaiheessa järjestämiset.

    Matkat omalle perheelle varaan mielelläni. Kukin pakkaa tavaransa, tosin tytärtä maanittelen vähentämään tavaraa ja poikaa kannustan lisäämään vaatetta matkaan 😉

    Ystävien kanssa en reissaa enkä käy paljon missään. Enää.