Mikäköhän sille nyt kelpaisi?
Sitä ajattelee, että lapsen ruokkimisesta tulee helppoa, kunhan uhmiksen nirsoiluaika on ohi. Koululaisethan syövät jo reippaasti kaikkea eiköstä juu?
Noh…Kenties nirsosta taaperosta kasvaa kaikkea syövä koululainen, mutta koululaisten ruokkimisessa on omat haasteensa. Nimittäin se jatkuvasti vaihtuva suosikkiruoka.
Muutaman kuukauden ajan koululainen toivoo kotiin aina samaa ruokaa ja aina samoja välipaloja. Kaupassa on helppoa. Se ja se mehu, se ja se jogurtti, tuota leipää ja tosta eineksiä, sitä ruokaa tehdään itse.
Sitten alkaa mullonnälkämikstäälläeioomitään-mankuna. Lempijogurtit jäävät jääkaapin perukoille ja leivät homehtuvat. Kun ”emmä tykkää”. Entiset lempparit ovat yhtäkkiä syömäkelvottomia.
Kun lapsen suosikki on vaihtunut tarpeeksi monta kertaa, sitä toljottaa kylmähyllyn edessä miettimässä, että mitäköhän se tällä kertaa söis. Kun ei kelpaa tuo jogurtti, eikä kelpaa tuokaan, ei maistu rahka eikä uppoa riisivanukas.
Leivistä ei enää maistu mikään paahtoversio, tummaa leipää koululainen saattaa pitkin hampain syödä palan silloin, toisen tällöin. Sämpylöistä menee ehkä nuo, nuo ei enää, uskaltaisiko sitä kokeilla noita?
Koululaisen suosikkiruokien vaihtelussa on vaikea pysyä mukana. Mielellään kuitenkin tarjoaisi niitä lemppareita, jotta hirveää vauhtia kasvava lapsi varmasti söisikin tarpeeksi. Mutta kun lempparit vaihtuvat, lapsi ei syö ja pahimmassa tapauksessa lentää ruokaa roskiin.
Ei taida olla pelkästään hyvä juttu, että ruoassa on nykyään niin paljon valikoimaa. Omassa lapsuudessa jogurtteja oli muutamaa eri makua, ja nyt niitä on marketissa varmaan viittäsataa erilaista! Mutta valinnanvapaus tekee sen, että kaikkeen kyllästyy ja uutta pitää saada.
Lapset kuuntelevat silmät pyöreinä kun niille luettelee mitä tuuttijäätelöitä omassa lapsuudessa oli: vanilja, suklaa, mansikka, lakka ja kuningatar. Olisiko ollut vielä se tavallinen versio Jättiksestä? Siinä se! Mutta eipä ainakaan tarvinnut arpoa 40 vaihtoehdon välillä kun kerrankin sai jätskiä!
Pistäisiköhän sitä vaan tylysti tarjota aina samaa omillekin koululaisille? Päästäisiin kaikki helpommalla, lapset ja aikuiset, jos ei muuta!
— Huono Äiti -toimitus
Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!
Artikkelissa on 6 kommenttia, jätä oma kommenttisi.
Lisää sinua kiinnostavaa luettavaa:
Kommentoi artikkelia
6 vastausta artikkeliin “Mikäköhän sille nyt kelpaisi?”
Uusimmat artikkelit
Jännää mustavalkoisuutta kommenteissa. Meillä on kaikki lapset ruokittu ihan samalla tavalla tarjoamalla pienenä kaikenlaisia makuja monipuolisesti ja vaihtelevaa kotiruokaa. Yhdestä kasvoi vegaani, toisesta varsinainen nirsoilija (hän sanoo usein, että tää on varmasti tosi hyvää, mut kun mä oon vaan niin nirso) ja kolmas puolestaan syö ihan mitä vaan (ja paljon) tykkäsipä siitä tai ei. Että en ihan allekirjoita noita ”vanhemmat mahdollistaa nirsoilun” ja ”palvelualttius on mennyt liian pitkälle”. Mielestäni on myös kiva tehdä vuorotellen lasten ja aikuistenkin lempiruokia tai ruokatoiveita, joska a) ei tarvitse aina itse keksiä mitä tänään syötäisiin ja b) on kiva saada välillä lempiruokaansa ja kiva myös tarjota se ilo muille perheenjäsenille. Välipaloja ostan kaappiin sen mukaan mitä itselle tulee mieleen ja jos ne jäävät happanemaan takanurkkaan, niin pyrin käyttämään ne johonkin muuhun ruuanvalmistukseen.
Komppaan edellisiä kommentoijia, aikuiset ne mahdollistavat nirsoilun juurikin tarjoilemalla vain/usein niitä lemppareita. Se joka ruoan hankkii, käyttäköön suurinta päätäntävaltaa, mitä laitetaan syötäväksi. Kun ei liikaa anna vaihtoehtoja maistuu kotiruoka ja kouluruokakin teineille hyvin.
Sietäs lähettää nykypäivän nirsoilijat jonnekin missä ruuasta on pula ni loppuis se nirsoilu. Ihmeen kiittämättömiä jotkut. Mutta jotkut vanhemmat kun mahdollistavat sen nirsoilun…
Meillä murkut syö kaikki, mitä kaapista löytyy ja aina on nälkä.
Valintojen teko on mahdollista parin eri leivän välillä, muuten päivän ruoka on se, mikä on pöydällä. Olen opettanut, että en ole ravintoloitsija ja ihan mielellään pojat auttavatkin ruuan laitossa. Tätä kautta on ehkä joku vaikutus ollut ruokaan suhtautumisessa.
Toiminee sama kuin minunkin lapsuudessa: Nyt meillä on tätä ruokaa, syöt tätä tai et mitään. Jos jokin jugurtti ei kelvannut, ei uutta ostettu tilalle ennen kuin entiset oli syöty. Samoin leivän kanssa, oli ruisleipä, ranskanleipä ja joskus grahamsämpylöitä. Sai ihan valita mitä niistä söi. Nykyisin lapsille annetaan liikaa vaihtoehtoja. Se on aikuinen, joka tietää ja päättää mitä lapsi tarvitsee ja syö.
Palvelualttiudessa on menty liian pitkälle. Jostain syystä nirsoilua ei esiinny köyhissä, nälänhätää kärsivissä maissa.