Sitä ajattelee, että lapsen ruokkimisesta tulee helppoa, kunhan uhmiksen nirsoiluaika on ohi. Koululaisethan syövät jo reippaasti kaikkea eiköstä juu?

Noh…Kenties nirsosta taaperosta kasvaa kaikkea syövä koululainen, mutta koululaisten ruokkimisessa on omat haasteensa. Nimittäin se jatkuvasti vaihtuva suosikkiruoka.

Muutaman kuukauden ajan koululainen toivoo kotiin aina samaa ruokaa ja aina samoja välipaloja. Kaupassa on helppoa. Se ja se mehu, se ja se jogurtti, tuota leipää ja tosta eineksiä, sitä ruokaa tehdään itse.

Sitten alkaa mullonnälkämikstäälläeioomitään-mankuna. Lempijogurtit jäävät jääkaapin perukoille ja leivät homehtuvat. Kun ”emmä tykkää”. Entiset lempparit ovat yhtäkkiä syömäkelvottomia.

Kun lapsen suosikki on vaihtunut tarpeeksi monta kertaa, sitä toljottaa kylmähyllyn edessä miettimässä, että mitäköhän se tällä kertaa söis. Kun ei kelpaa tuo jogurtti, eikä kelpaa tuokaan, ei maistu rahka eikä uppoa riisivanukas.

Leivistä ei enää maistu mikään paahtoversio, tummaa leipää koululainen saattaa pitkin hampain syödä palan silloin, toisen tällöin. Sämpylöistä menee ehkä nuo, nuo ei enää, uskaltaisiko sitä kokeilla noita?

Koululaisen suosikkiruokien vaihtelussa on vaikea pysyä mukana. Mielellään kuitenkin tarjoaisi niitä lemppareita, jotta hirveää vauhtia kasvava lapsi varmasti söisikin tarpeeksi. Mutta kun lempparit vaihtuvat, lapsi ei syö ja pahimmassa tapauksessa lentää ruokaa roskiin.

Ei taida olla pelkästään hyvä juttu, että ruoassa on nykyään niin paljon valikoimaa. Omassa lapsuudessa jogurtteja oli muutamaa eri makua, ja nyt niitä on marketissa varmaan viittäsataa erilaista! Mutta valinnanvapaus tekee sen, että kaikkeen kyllästyy ja uutta pitää saada.

Lapset kuuntelevat silmät pyöreinä kun niille luettelee mitä tuuttijäätelöitä omassa lapsuudessa oli: vanilja, suklaa, mansikka, lakka ja kuningatar. Olisiko ollut vielä se tavallinen versio Jättiksestä? Siinä se! Mutta eipä ainakaan tarvinnut arpoa 40 vaihtoehdon välillä kun kerrankin sai jätskiä!

Pistäisiköhän sitä vaan tylysti tarjota aina samaa omillekin koululaisille? Päästäisiin kaikki helpommalla, lapset ja aikuiset, jos ei muuta!

— Huono Äiti -toimitus

Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!

Jaa oma tarinasi

Haluatko avata keskustelun jostain sinulle läheisestä aiheesta?
Lähetä kertomuksesi tästä.

Nykyinen kategoria:

Tutustu myös muihin kategorioihin:

Kommentoi artikkelia

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

2 vastausta artikkeliin “Mikäköhän sille nyt kelpaisi?”

  • Jos ei kelpaa, ole ilman sanoo:

    Toiminee sama kuin minunkin lapsuudessa: Nyt meillä on tätä ruokaa, syöt tätä tai et mitään. Jos jokin jugurtti ei kelvannut, ei uutta ostettu tilalle ennen kuin entiset oli syöty. Samoin leivän kanssa, oli ruisleipä, ranskanleipä ja joskus grahamsämpylöitä. Sai ihan valita mitä niistä söi. Nykyisin lapsille annetaan liikaa vaihtoehtoja. Se on aikuinen, joka tietää ja päättää mitä lapsi tarvitsee ja syö.

  • Nirsoilu on vastenmielistä katseltavaa sanoo:

    Palvelualttiudessa on menty liian pitkälle. Jostain syystä nirsoilua ei esiinny köyhissä, nälänhätää kärsivissä maissa.