”Tällä hetkellä en arvosta miehiä, enkä luota. En edes ymmärrä.

Pitkä liitto loppui niin että mies vain häipyi. Yhdeksän vuoden avioliitto.

Lähdin koiran kanssa ulos, sillävälin mies lähti. Ei sanaakaan ennen lähtöä, ei sanaakaan lähdön jälkeen, aikaa tästä on mennyt vuosi ja kolme kuukautta. Mies ei hyvästellyt edes lastaan.

En ollut edes sen arvoinen että olisin saanut edes hyvästelyviestin, mies sulki puhelimensa ja liittymänsä.

Viikkoa aiemmin mies vielä hoki mulle ”älä jätä”, ja sitten vaan hävisi. Minulla oli hirveä hätä, että mitä on tapahtunut. Lopulta seuraavalla viikolla poliisi etsi miehen ja ilmoitti että mies on omasta tahdostaan pois. That’s it.

Koska mies ei muuttanut osoitetta pois meiltä kotoa, eikä kukaan tiennyt missä hän on, aika äkkiä tuli mieleen että oisko hän lähtenyt Thaimaahan. Kyllä oli!

Mies toteutti unelmansa, mutta rikkoi samalla tyttärestään jotain pysyvästi. Miehen puolelta suku hyväksyy teon, eikä vastaa minulle siihen, että miksi he hyväksyvät tälläsen toiminnan.

Ennen miehen lähtöä käyttäydyin häntä kohtaan etäisesti kylmästi ja olin vihainen. Syystä. Hän torjui minut seksuaalisesti vuosien ajan, eikä omasta aloitteestaan yrittänyt tehdä asialle mitään. Eikä hän tehnyt kotitöitä.

Koen että olen huono äiti. Olen melko varma että ajoissa pariterapiaan meno olisi auttanut, ja lapsellani olisi edelleen isä.

Kaiken lisäksi kun riideltiin illalla, tyttö kysyi että äiti eroatteko nyt isän kanssa? Vastasin tytölle että ei erota vaan haetaan apua. Tästä kolmen tunnin päästä tyttö oli isätön!

Mulla oli yö aikaa kasata itseni ja kertoa lapselle, että en tiedä missä isä on tai koska tulee takaisin.

Siinä sitten sydän rikki revittynä kuuntelin kuinka pieni tyttö hajoili isän hylättyä hänet. Nyt tuo tyttö on vahvempi kuin muut ikäisensä, häntä ei tule tuulet kaatamaan. Viimein hän oma iloinen itsensä ja nauttii elämästä.

Mutta pakosti minulla käy mielessä, että miten ne parisuhteet tulee toimimaan? Tuleeko niissä tytölle hylkäämisen kokemuksia johtuen pelosta, kun hänen elämän ensimmäinen mies, isä, ei ollut luotettava vaan hylkäsi!

Jokatapauksessa me rämmittiin ylös.”

Nimim. Hylätty

Tämä kirjoitus on lähetetty Avaudu tästä -lomakkeen kautta. Lähetä sinäkin tarinasi tai keskustelunavaus täältä. Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.

Psykoterapeutti Antti Rantanen kertoo Ylen jutussa, että ”Yhtäkkiä jätetyksi joutumista voi verrata läheisen hyvin yllättävään, traagiseen kuolemaan. Se on vielä monimutkaisempaa käsitellä, kun henkilö ei ole kuollut, vaan hänen tahtonsa on ollut kadota.” Jutussa kerrotaan, että ”moni tarvitsee ammattiapua saadakseen erilaiset tunteensa käsiteltyä ja esimerkiksi itsesyytökset lakkaamaan”. Se, että toinen päättää kadota, ei ole sinun syysi. Selittämättä katoaminen on hyväksyttävää vain silloin, kun toinen lähtee väkivaltaisesta parisuhteesta suojellakseen omaa tai lapsensa henkeä ja terveyttä.

Oletko vaikeassa elämäntilanteessa tai kokenut järkyttävän tapahtuman? Onko elämäsi juuri muuttunut ja tuntuuko se ylivoimaiselta? Koetko, ettet jaksa enää yksin huolen tai murheen kanssa? Onko sinulla itsetuhoisia ajatuksia? Kriisipuhelin päivystää numerossa 09 2525 0111 vuoden jokainen päivä ja yö. Aukioloajat: arkisin klo 09.00–07.00 viikonloppuisin ja juhlapyhinä klo 15.00–07.00. Operaattori veloittaa puhelusta soittajan liittymäsopimuksen mukaisen hinnan (pvm/mpm).

Mitä ajatuksia tämä herättää? Kerro kommenteissa kohdassa KOMMENTOI tai lähetä oma avauksesi ihan mistä hyvänsä aiheesta Avaudu tästä -lomakkeella! Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.

Huomaathan, että Avaudu tästä -lomakkeella et voi kommentoida tähän artikkeliin. Tämän artikkeliin jätät kommenttisi kohdassa Kommentoi artikkelia.

— Huono Äiti -toimitus

Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!

Artikkelissa on 25 kommenttia, jätä oma kommenttisi.

Kommentoi artikkelia

25 vastausta artikkeliin “”Mies lähti kun olin ulkoiluttamassa koiraa, ja hylkäsi minut ja tyttärensä””

  • Jeboi sanoo:

    Viethän lapsen (ja myös itsesi) terapeutille juttelemaan nyt sekä heti jos esim. teininä alkaa oireilla. Vakuutan että hylätyksi tulemisen tunne ja pelko on miljoona kertaa helpompaa käsitellä ja purkaa nyt kuin sitten aikuisena!

  • Marge sanoo:

    Itsellä loppui suhde yllättäen reilu kolme vuotta sitten. Mies lähti yöhön humalassa eikä palannut enää takaisin. Itse olin nukkumassa ja lapsi myös. Mies ei ollut alkoholisti.
    Meillä oli uusi koti ja yritimme toista lasta. Edellisenä iltana mies puhui kauniisti minulle. Kaikki oli hyvin.
    Pari viikkoa tämän lähdön jälkeen kävi ilmi että miehellä on toinen nainen.
    Poika on käynyt psykologilla ja koulukuraattorilla puhumassa isän lähdöstä. Minä käyn edelleen terapiassa.
    Mulle jäi talon myynti ja kaikki asiat. Menetin myös miehen puolen suvun sukulaiset. Olimme 15 vuotta yhdessä.
    Tähän päivään mennessä en ole saanut mitään selitystä teolle. Ei kuulemma ole ollut suhteessa tähän toiseen naiseen. Mutta epäilen että se on se syy. Ei kuulemma osannut muuta.
    Välit on väkinäiset eksään lapsen takia. Poika ei arvosta isäänsä. Mutta on siellä viikonloppuisin. Isä ei osta lapselleen mitään. Maksattaa kaiken minulla.

  • elles sanoo:

    Olipa kurja lähtö, todella ikävää. Mutta minkä ihmeen takia ette eronneet jo ajat sitten, jos liitosta puuttui kaikki lämpö? Ei sellaista rakkaudetonta mallia parisuhteesta saa antaa. Sellainen voi vahingoittaa lasta lähes yhtä paljon kuin isän hylkääminen.

  • Elli sanoo:

    Puoliso jätti minut toisen naisen takia (sivusuhde) aivan yhtäkkiä silloin kun meillä oli pienet lapset. Vain yksi sukulainen sanoi, ettei se ole ok käytöstä. Kaikki muut oli sitä mieltä että kyllä hänellä varmaan oli ”jokin hyvä syy”. Jäätävää.

    • Anna sanoo:

      Pakko tähän kommentoida, kun olen itse ollut tilanteessa missä mies jätti avopuolison kun heillä oli pienet lapset. Mies oli omien sanojensa mukaan tehnyt eroa vuosia ja puhunut siitä lastensa äidille. Mut tämä ei ollut suostunut keskustelemaan asiasta. Lähtönsä jälkeen mies teki kaikkensa saadakseen lasten asiat sujumaan exänsä kanssa, mut tämä lähinnä uhriutui. Mitään omaa osuutta hänellä ei mielestään ollut mihinkään, sen sijaan teki monta vuotta törkeästi kiusaa. Ja mies ei todellakaan jättänyt lapsiaan vaan entisen puolisonsa, jonka kanssa oli mennyt vuosia huonosti, jota hän ei rakastanut, ja jonka kanssa suhteen parantaminen yhdessä ei onnistunut. Mistä hänet olis pitänyt tuomita?

  • Nyyti sanoo:

    Joops, samanmoista taustalla ja juuri vietettiin yhden lapsista ylppäreitä – me ollaan kasattu itsemme lasten kanssa, eikä ole ollut helppoa.

    Sen verran ehkä yleisemmin: turha kuitenkaan tuomita kaikkia miehiä vaikka yksi läpimätä osuikin kohdalle. Tämäkin omana asenteena auttaa lapsiakin näkemään niitä harmaan sävyjä mustavalkoisen sijaan.

  • Momexperience sanoo:

    Raukkamainen mies, ei voi muuta todeta. Puolison voi jättää, mutta lasta ei. Ei koskaan. Se jättää ikuiset jäljet. Ihan uskomatonta käytöstä. Pitäisi olla sen verran ”munaa”, että kirjoittaa viestin puolisolle, jos ei osaa kasvotusten sanoa, että en voi jatkaa. Lapseen pitää pitää yhteyttä. Jos olisin tuon miehen äiti, hän saisi kuulla kunniansa, sillä noin ei tehdä. Onkohan siellä valehdeltu musta valkoiseksi, kun suku hyväksyy tuollaisen teon? Puolisoon voi pettyä, voi erota, voi mennä pariterapiaan hakemaan eväät, mutta lasta ei jätetä tuolla tavoin, sitä ei voi perustella millään tavalla, sillä lapsi (jotenkin tuli mieleeni, että lapsi on vielä aika pieni) ei ole voinut tehdä mitään sellaista isälleen, että tämä haluaa katkaista välit tuolla tavoin.

  • Hannah sanoo:

    Kun isä hylkää tyttärensä tai ei välitä tästä, niin tytär on loppuelämänsä rikki. Etsii hylänneen isän rakkautta suhteista, joista ei voi saada rakkautta. Ei edes tiedä miltä oikea rakkaus ”näyttää tai tuntuu”, vaikka sellaista olisi tarjolla.

    • Vivian sanoo:

      Pah, minä valitsin vaihtaa isäni parempaan yhtälailla kun hän hylkäsi minut.
      Minä en menettänyt siinä mitään että mies joka ei arvostanut minua tai rakastanut minua ole elämässääni.
      Moinen joutaakin mennä. Isäpuoleni on isäni ja hän sen tittelin ansaitsee ja kantaa ylpeydellä.
      Kun huolehditaan siitä että lapsi tietää totuuden ettei se ole hänestä kiinni vaan siitä että isällä oli ongelmia ja että normaali vastuuntuntoinen ihminen ei toimi näin niin lapsikin oppii näkemään tilanteen sellaisena kun se oikeasti on.
      Lapsi ei ole velvollinen rakastamaan vanhempaansa. Huonot saavat mennä vaihtoon.

      • JKL sanoo:

        Olen täysin samaa mieltä. Ihmisiä ponnistaa elämään tasapainoista eloa vaikka millaisilla ihmissuhde taustoilla, olisi kohtuutonta tuomita vanhemman vahingollista käytöstä osakseen saanut ikuisiksi ajoiksi rikkinäiseksi.
        Vaikka millaisista asioista voi selvitä.

    • Been there sanoo:

      Kyllä vaan valehtelisin silmät kirkkaina lapselle tässä kohtaa että isillä on sairaus ja hän ei vain voi asialle mitään, ja varmistaisin että lapsi tietää että asia ei ole hänen vikansa.
      Lapsi ei ole tuomittu loppuiäkseen, siihen voi toinen vanhempi vaikuttaa!!!

      • Koo sanoo:

        Perhesalaisuudet, valheet, on nekin hyvin vahingollisia lapselle.

      • Ssss sanoo:

        Ei. Lapsella on oikeus totuuteen. Lapsi tietää kyllä, että jokin on vialla. Valehtelu vie häneltä kaikki mahdollisuudet käsitellä asiaa, jäljellä olevan vanhemman aidon tuen, ja viimeisenkin luottamuksen ihmisiin siinä vaiheessa, kun totuus paljastuu. Valehtelu ei pehmennä iskua, vaan tekee tilanteesta vain hämmentävämmän ja pelottavamman, ja mikä pahinta, jättää lapsen selviämään yksin. Hän huomaa, että vanhempi ei halua oikeasti puhua hänen kanssaan asiasta, ja silloin hylkääjiä onkin kaksi. Lisäksi hän oppii, että vanhempaa pitää suojella pahoilta tunteilta, koska hän aivan ilmeisesti ei pysty kohtaamaan ja käsittelemään niitä.

        Tunnen ihmisen, joka on saanut vasta aikuisena vanhemman kuolinvuoteella kuulla totuuden lapsuudenperheensä tilanteesta. Nyt hän kantaa syyllisyyttä siitä, että oli valehtelevalle vanhemmalleen sietämättömän vihainen tämän kuollessa, ja joutui raskaalla hetkellä hyvästien sijaan käsittelemäänkim asiaa, joka olisi pitänyt käsitellä vuosikymmeniä sitten, ja kyseenalaistaa kaiken elämässään olleen hyvän, koska ”onko koko elämä ollut valhetta?”

        Omasta puolestani, jos isäni olisi minua ”suojellakseen” salannut, mitä äidilleni tapahtui, välit häneen olisivat varmasti katkenneet vuosiksi, eivätkä olisi enää ikinä palautuneet aidosti luottamuksellisiksi. Valehtelu ei ikinä suojaa lasta, vaan vain vanhemman heikkoutta. Onneksi tämän tarinan äiti on ollut niin hyvä vanhempi, ettei ole valehdellut lapselleen ”kirkkain silmin.”

      • Jenny sanoo:

        EI EI EI!!!! Jos lapselle valehtelee, että isällä on sairaus, lapsi jää säälimään paskaa isäänsä, ja toivomaan että hän parantuisi.

        Ja tuo valhe tulee joka tapauksessa vastaan jossain kohtaa, ja aiheuttaa lapselle suruta tuskaa – todennäköisesti vielä isompaa, koska äitikään ei ole kestänyt totuutta, niin senhän täytyy sitten olla ihan hirveää.

        Toinen asia, mistä lapsille EI SAA valehdella, on se, että ” kyllä se isi/äiti sua kuitenkin rakastaa maailman eniten…” Tai edes yhtään, jos se ei pidä paikkaansa. Silloinkin lasta estetään suremasta suruaan ja olemaan oikeutetusti vihainen. Opetetaan että paskasti saa kohdella, kunhan vaan ” rakastaa”.

        Huonoja vanhempia ei pidä suojella, eikä lapsille heistä valehdella. Se on todella väärin tehty.

  • Sokeri sanoo:

    Kannattaa käydä lapsen kanssa juttelemassa ammattilaiselle. Psykologi osaa avata asioita ja tulkita lapsen puheita ja tarvetta avulle. Itsekin saatat olla keskusteluavun tarpeessa, jotta saat myös oman luottamuksesi takaisin.

  • Se siitä sitten sanoo:

    Tässä ei mainittu, oliko riitelyssä ollut mahdollisesti esim. fyysistä satuttamista mukana, jota lapsi olisi saattanut nähdä tai kuulla. Joka tapauksessa harmi juttu lapsen takia. Moni mies tuntuu kokevan vaimonsa ”hirmuna”, eivätkä yksinkertaisesti uskalla kertoa etukäteen aikeistaan. He voivat myös kokea, että kovin riitaisan pariskunnan kohdalla lapsi kärsisi liikaa esim. oikeustaisteluista. Joten on helpompi kadota kokonaan, lopullisesti. Kun lapsi on täysi-ikäinen (ja yleensä jo ennen sitä) hän pystyy kyllä etsimään isänsä käsiinsä ja laittamaan tämän tilille. Parisuhteen osalta ei auta muu kuin jättää taakse ja mennä eteenpäin.

    • Ihan äimänä sanoo:

      Olipa kommentti.Meinaatko että on parempi kadota lapsen elämästä luullen että se on fiksua ja lapsen parhaaksi.En voi käsittää tuollaista ajatuksenjuoksua.

      • däd sanoo:

        Joskus (hetkellinen) katoaminen voi olla parempaa kuin jäädä paikalle. Olen varmaan superpaska isä kun puoleksi vuodeksi oli lähdettävä tai jäätävä exän ”tontille” katsomaan kuinka hän ensin tappoi (artikkelin traaginen kuolema) pettämällä täysin puskista ja lähtemällä uuden matkaan ottaen lapset mukaansa. Henki olisi itseltäni poissa jos olisin jäänyt exän suhderulettiin nappulaksi.

        Teinkö oikein katoamalla? En tiedä. Olenko hengissä? Olen. Onko lapsilla nyt tasapainoinen isä? On.

        • Koo sanoo:

          Ei tässä perätä jäämistä suhteeseen vaan sen kertomista että lähtee (Edes kirjeitse, jos mihinkään muuhun ei pysty. Sekin on kyllä traumatisoivaa) ja yhteyden pitämistä lapseen vaikka puhelimella.

        • Laulaja sanoo:

          No jos et lapsille kertonut että lähdet etkä koska palaat, niin kyllä, erittäin paskan tempun teit, ja aivan varmasti järkytit perusturvallisuuden tunnetta todella pahasti.

          Toivottavasti pystyt edes lasten kanssa asiasta keskustelemaan ja pyytämään käytöstäsi anteeksi. Vaimosi teot on hänen tekojaan, ja hän tekee niiden suhteen miten parhaaksi katsoo. Sinun tekosi eivät ole ex-vaimosi syytä.

  • Nimetön sanoo:

    Eihän se nyt ihan varoittamatta lähtenyt vaan olitte juuri sitä ennen riidelleet. Sitä että mistä ja miten paljon, eivät tietysti ulkopuoliset tiedä. Sinä olet sanonut miehen puolesta että ette eroa – jäikö sille miehelle sananvaltaa asiaan ollenkaan?

    En hyväksy exäsi tekoa mutta ei tuo myöskään ole yllättäen jos lähtöä edelsi riita.

    • Sokeri sanoo:

      Kyllä se on yllättäen, edelsi sitä sitten minkälainen riita tahansa. Mies ei ilmoittanut lähtevänsä. Tuolla tavalla ei lähdetä kuin parisuhteesta, jossa terveys tai henki on vaarassa väkivallan takia.

    • Voimia sinne sanoo:

      Älytön kommentti. Kaikissa suhteissa on riitoja ja ei ne anna syytä epäillä että toinen katoaa. Vielä pitkä avioliitto takana. On ollut varmasti järkyttävä kokemus, voimia! Onneksi olette tästä selvinneet ja on mahdollista löytää onnellinen suhde ja hyvä isäpuoli lapselle. Itsellänikin oli huono isä ja huono isäsuhde koko lapsuuden ja opin siitä vain sen että valikoin kumppaneikseni isäni vastakohdat ja olen ollut onnellinen. Lapsesikin voi hyvin toimia näin.

    • Äiti sanoo:

      Niin, tosiaan on helppo lynkata miehen teko, mutta tässä kin tarinassa on ne kaksi puolta, joista vain toinen tosiaan kuultiin.
      Ei ole oikein lähteä noin, mutta emme tiedämikä siihen johti.
      Jos mies on kysellyt ettethän vain jätä, tulee mieleen väkisinkin miksi sellaista edes kysyy. Onko ero ollut jokin vallankäyttö ase.
      Hiljaiset miehet jotka ei osaa puhua, saattavat noin tehdäkin. On helpompi kadota kuin kohdata ongelmia ja omia tunteita.
      Kodin tilannetta tietämättä, on vaikea arvostella ketään, sillä naisissakin löytyy aika vaikeita persoonia.
      Näissä tarinoissa aina se joka on äänessä ensin saa pointsit. Miehet harvoin on..
      Havaintoja parisuhteesta blogissa on miesnäkökulmia tullut, ja asiat ei ole aina yksoikoisia.
      Näen tämän niin että mies jätti vaimonsa, jos suhde oli huono tai mikä ikinä sitten olikin ongelmana. Siinä tilanteessa tuskin mietti tytärtään, ja jos tämä äiti käy terapiassa ja käsittelee tämän tilanteen aikuisena, ja toivon että käy, niin toivon myös että antaa tytölle ja isälle mahdollisuuden korjata suhteensa kun aika on kypsä. Tietysti huomioiden onko isästä siihen. Ellei ole silloin tyttären pitää käsitellä asiat toisin.

      Isättömänä kasvaneena, tiedän mitä se tekee tytölle🥺

  • Anna sanoo:

    Sydäntäsärkevää, että voi hylätä lapsensa noin. Olimme oman tyttären kanssa myös yksin hieman yli vuoden kun hänen isänsä hylkäsi meidät. Mekin olimme naimisissa ja useampia vuosia jo. Tyttö oli niin pieni, ettei hän tule sitä muistamaan, että isä katosi, eikä välittänyt edes kysellä perään. Hänen isänsä palasi ja heidän suhteensa oli taas kunnossa muutamassa kuukaudessa. Taustalla vähän lieventäviä asioita ja kriisejä/tunnelukkoja, mutta silti. Uskomatonta oli… Kaikkea hyvää sinulle ja tyttärellesi. Ymmärrän kipusi. Älä kuitenkaan anna yhden kusipään viedä uskosi muihin (ainakaan pitkäksi aikaa).