”Tällä hetkellä en arvosta miehiä, enkä luota. En edes ymmärrä.

Pitkä liitto loppui niin että mies vain häipyi. Yhdeksän vuoden avioliitto.

Lähdin koiran kanssa ulos, sillävälin mies lähti. Ei sanaakaan ennen lähtöä, ei sanaakaan lähdön jälkeen, aikaa tästä on mennyt vuosi ja kolme kuukautta. Mies ei hyvästellyt edes lastaan.

En ollut edes sen arvoinen että olisin saanut edes hyvästelyviestin, mies sulki puhelimensa ja liittymänsä.

Viikkoa aiemmin mies vielä hoki mulle ”älä jätä”, ja sitten vaan hävisi. Minulla oli hirveä hätä, että mitä on tapahtunut. Lopulta seuraavalla viikolla poliisi etsi miehen ja ilmoitti että mies on omasta tahdostaan pois. That’s it.

Koska mies ei muuttanut osoitetta pois meiltä kotoa, eikä kukaan tiennyt missä hän on, aika äkkiä tuli mieleen että oisko hän lähtenyt Thaimaahan. Kyllä oli!

Mies toteutti unelmansa, mutta rikkoi samalla tyttärestään jotain pysyvästi. Miehen puolelta suku hyväksyy teon, eikä vastaa minulle siihen, että miksi he hyväksyvät tälläsen toiminnan.

Ennen miehen lähtöä käyttäydyin häntä kohtaan etäisesti kylmästi ja olin vihainen. Syystä. Hän torjui minut seksuaalisesti vuosien ajan, eikä omasta aloitteestaan yrittänyt tehdä asialle mitään. Eikä hän tehnyt kotitöitä.

Koen että olen huono äiti. Olen melko varma että ajoissa pariterapiaan meno olisi auttanut, ja lapsellani olisi edelleen isä.

Kaiken lisäksi kun riideltiin illalla, tyttö kysyi että äiti eroatteko nyt isän kanssa? Vastasin tytölle että ei erota vaan haetaan apua. Tästä kolmen tunnin päästä tyttö oli isätön!

Mulla oli yö aikaa kasata itseni ja kertoa lapselle, että en tiedä missä isä on tai koska tulee takaisin.

Siinä sitten sydän rikki revittynä kuuntelin kuinka pieni tyttö hajoili isän hylättyä hänet. Nyt tuo tyttö on vahvempi kuin muut ikäisensä, häntä ei tule tuulet kaatamaan. Viimein hän oma iloinen itsensä ja nauttii elämästä.

Mutta pakosti minulla käy mielessä, että miten ne parisuhteet tulee toimimaan? Tuleeko niissä tytölle hylkäämisen kokemuksia johtuen pelosta, kun hänen elämän ensimmäinen mies, isä, ei ollut luotettava vaan hylkäsi!

Jokatapauksessa me rämmittiin ylös.”

Nimim. Hylätty

Tämä kirjoitus on lähetetty Avaudu tästä -lomakkeen kautta. Lähetä sinäkin tarinasi tai keskustelunavaus täältä. Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.

Psykoterapeutti Antti Rantanen kertoo Ylen jutussa, että ”Yhtäkkiä jätetyksi joutumista voi verrata läheisen hyvin yllättävään, traagiseen kuolemaan. Se on vielä monimutkaisempaa käsitellä, kun henkilö ei ole kuollut, vaan hänen tahtonsa on ollut kadota.” Jutussa kerrotaan, että ”moni tarvitsee ammattiapua saadakseen erilaiset tunteensa käsiteltyä ja esimerkiksi itsesyytökset lakkaamaan”. Se, että toinen päättää kadota, ei ole sinun syysi. Selittämättä katoaminen on hyväksyttävää vain silloin, kun toinen lähtee väkivaltaisesta parisuhteesta suojellakseen omaa tai lapsensa henkeä ja terveyttä.

Oletko vaikeassa elämäntilanteessa tai kokenut järkyttävän tapahtuman? Onko elämäsi juuri muuttunut ja tuntuuko se ylivoimaiselta? Koetko, ettet jaksa enää yksin huolen tai murheen kanssa? Onko sinulla itsetuhoisia ajatuksia? Kriisipuhelin päivystää numerossa 09 2525 0111 vuoden jokainen päivä ja yö. Aukioloajat: arkisin klo 09.00–07.00 viikonloppuisin ja juhlapyhinä klo 15.00–07.00. Operaattori veloittaa puhelusta soittajan liittymäsopimuksen mukaisen hinnan (pvm/mpm).

— Huono Äiti -toimitus

Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!

Jaa oma tarinasi

Haluatko avata keskustelun jostain sinulle läheisestä aiheesta?
Lähetä kertomuksesi tästä.

Nykyinen kategoria:

Tutustu myös muihin kategorioihin:

Kommentoi artikkelia

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

3 vastausta artikkeliin “”Mies lähti kun olin ulkoiluttamassa koiraa, ja hylkäsi minut ja tyttärensä””

  • Se siitä sitten sanoo:

    Tässä ei mainittu, oliko riitelyssä ollut mahdollisesti esim. fyysistä satuttamista mukana, jota lapsi olisi saattanut nähdä tai kuulla. Joka tapauksessa harmi juttu lapsen takia. Moni mies tuntuu kokevan vaimonsa ”hirmuna”, eivätkä yksinkertaisesti uskalla kertoa etukäteen aikeistaan. He voivat myös kokea, että kovin riitaisan pariskunnan kohdalla lapsi kärsisi liikaa esim. oikeustaisteluista. Joten on helpompi kadota kokonaan, lopullisesti. Kun lapsi on täysi-ikäinen (ja yleensä jo ennen sitä) hän pystyy kyllä etsimään isänsä käsiinsä ja laittamaan tämän tilille. Parisuhteen osalta ei auta muu kuin jättää taakse ja mennä eteenpäin.

  • Nimetön sanoo:

    Eihän se nyt ihan varoittamatta lähtenyt vaan olitte juuri sitä ennen riidelleet. Sitä että mistä ja miten paljon, eivät tietysti ulkopuoliset tiedä. Sinä olet sanonut miehen puolesta että ette eroa – jäikö sille miehelle sananvaltaa asiaan ollenkaan?

    En hyväksy exäsi tekoa mutta ei tuo myöskään ole yllättäen jos lähtöä edelsi riita.

  • Anna sanoo:

    Sydäntäsärkevää, että voi hylätä lapsensa noin. Olimme oman tyttären kanssa myös yksin hieman yli vuoden kun hänen isänsä hylkäsi meidät. Mekin olimme naimisissa ja useampia vuosia jo. Tyttö oli niin pieni, ettei hän tule sitä muistamaan, että isä katosi, eikä välittänyt edes kysellä perään. Hänen isänsä palasi ja heidän suhteensa oli taas kunnossa muutamassa kuukaudessa. Taustalla vähän lieventäviä asioita ja kriisejä/tunnelukkoja, mutta silti. Uskomatonta oli… Kaikkea hyvää sinulle ja tyttärellesi. Ymmärrän kipusi. Älä kuitenkaan anna yhden kusipään viedä uskosi muihin (ainakaan pitkäksi aikaa).