Väsynyt adhdn puoliso lähetti avautumisen:

Mieheni on jääräpäinen adhd:sta kärsivä, joka ei suostu hankkimaan diagnoosia tai apua.Ja käytän sanaa kärsivä, koska sitä se on.

Miehelläni on selkeä adhd. Tiedostaa asian osittain, mutta vain sen seurauksena, että olen viimeiset 6 vuotta asiasta hänelle puhunut ja olen saanut hänet kuuntelemaan aihetta käsitteleviä kirjoja. Mies ei siis pysty keskittymään lukemiseen tarpeeksi, mutta äänikirjan kuuntelu menee.

Mies ei halua hakea apua ja diagnoosia lääkäriltä. Ei halua lääkitystä tai keskusteluapua. Ja siitä kärsii hän ja me ja lapset. Jokapäiväiset askareet on hankalia toteuttaa, jos joku ei suju niin suuttuu, motivaatio ei riitä, tai sitten ei kykene organisoimaan asioita niin, että olisi helpompi tehdä.

Minun kontolleni jää paljon meta- ja kotityötä.

Lisäksi mieheltä ei voi kysyä mitään, silloin kun joku projekti on kesken. Joko hän ei keskity kuuntelemaan ja vastaamaan, tai suuttuu kun kyselen, koska ajatukset menee sekaisin, tai kokee kyselyn loukkaavana.

Tänään lakaisin lattiaa ja käveli kuin tahallaan keskeltä roskakasaa levittäen kaiken. Tämä siksi, että hän oli ärtynyt, kun projektinsa ei sujunut. Ja olin siis harjan kanssa hänen naaman edessä juuri kasaamassa roskia, kun hän päätti siitä kävellä.
En myöskään olisi saanut kysyä kuinka projekti etenee, sillä ” arvostelin”, kun kysyin.

Olen väsynyt tähän. Rakastan miestäni, mutta olen yrittänyt monta vuotta ymmärtää ja pikkuhiljaa ymmärrys alkaa loppua!

Vinkkejä?

— Huono Äiti

Artikkelissa on 23 kommenttia, jätä oma kommenttisi.

Kommentoi artikkelia

23 vastausta artikkeliin “Mieheni ei suostu hoitamaan ADHD’taan”

  • qwerty1 jatkaa ja sanoo:

    Lisäksi vielä sellainen ilmiö oli, että esimerkiksi pyörillessä hän ei osannut noudattaa liikennesääntöjä. Väisteli ihmisiä väärältä puolelta aiheuttaen vaaratilanteita. Ajeli hurjistellen. Pyöräilimme vilkkailla teillä ja isossa kaupungissa. Hän väitti pokkana, että hänen toisella isolla paikkakunnalla on sellaiset erilaiset säännöt mitä minun paikkakunnallani on. Uskomatonta, ajattelin 🤦‍♀️

    Hän oli hyvin innostuva asioihin, mutta vaativammat ”tylsät” jutut eivät luonnistuneet. Eivätkä tosiaan isot päätöksenteot ja niiden vaatimat tehtävät toteutuakseen.

    Hän kiroili paljon ja väärissä paikoissa. Tavatessamme kirosanoja oli jokatoinen sana. Huomauttelulla ne vähenivät, mutteivät tarpeeksi jotta olisin kokenut oloani mukavaksi hänen rinnallaan siltä osin.

    Hän myös opetti lapselleen että kiroilu on ok, ei saa olla liian tunnollinen, punaisia päin saa kävellä, sääntöjä pitää rikkoa. Hän haluaa lapsestaan kapinoivan. Hmm. Ei kiitos!

    Lisäksi hän tiettyjä rutiineja piti pakolla kiinni. Suihkussa käyminen oli hänelle jokin prosessi. Pikasuihkua ei ollut olemassakaan. Siellä piti aina hoitaa tietyt venyttelyt, ihonhoidot yms. Sellainen rasitti, kun tuntui että hänellä meni kaikki aika omiin juttuihinsa, joko unohduksiin, aikatauluongelmiin tai muuten vain tuollaisiin ”pakkojuttuihin”.

    Onko adhdt tällaisia? Vai voiko hänellä olla jotain muuta ongelmaa?

  • qwerty1 jatkaa ja sanoo:

    Lisäyksenä, että tämä mies on nörtti ja omistautunut sille, eli älykäs on.

    Hän on sosiaalisesti sekä lahjakas, mutta myös kömpelö. Lapsille tokaisee typeriä lauseita loukkaantuneena lapsen kiukulle, puhuu heille ikätasoaan enemmän asioita rajattomasti, ei laita lapsille päivärytmiä ikätasonsa mukaisesti. Plääh.
    Lisäksi hän puhuu päälle, tai pitää 15 minuutin tunteellisia monologeja jostain asiastaan. Itkee surujaan holtittomasti vaikka puhelimessa puolituntia putkeen keskittyen vain itseensä tai laittoi riidan jälkeen tunnin verran ääniviestiä missä vuorollaan itki ja selitteli ja vannotti muuttuvansa. Voi ei.

    Mies on ”tinkaaja”. Kaiken mistä olen pahoittanut mieleni, hän tinkaa minun ymmärtäneen väärin, kieltää sanoneensa tai mutten vain inttää. Usein riitelimme siitä, että onko jotain sanottu vai ei. Todella rasittavaa 🤦‍♀️
    Tuntui että pitää alkaa nauhoittamaan lauseet, keskustelut, jotta on millä ”todistaa”.
    Lopulta tuli itsellekin olo, että jotta suhteemme toimisi, hänen tulisi muuttua kohtuuttomasti. Ketään ei voi muuttaa tiedän sen. Joten päätin myös ”armahtaa häntä”. Olipas kauhea lause. Mutta eron myötä hänkin saa mahdollisuuden löytää naisen, joka soveltuu hänelle paremmin tai toivottavasti hyvin. Minä se en ole.

    Vielä kun itse toivun tästä pettymyksestä. 🙏

    Anteeksi mennyt ja nykymuodon sekoittuminen. En jaksanut korjailla, kun huomasin mokat.

  • qwerty1 sanoo:

    Erosin juuri ”tapailu” kumppanistani jolla on todettu adhd, muttei ole hakenut itselleen muuta apua.
    Pohdin eroa huovaten ja soutaen ja tunsin syyllisyyttä ”jättää hänet asian vuoksi, jolle hän ei mitään voi”.
    Rakastin häntä ja rakastan edelleen, mutta voimani loppuivat.

    Kumppanillani oli aikataulutusongelmia, 5 minuuttia oli tunti. Minä odotin tunnin ja kun ilmaisin ärsyyntyneeni odottamaan lasten kanssa häntä, hän kyllästyi keskusteluun ja tokaisi, että menee torkuille.
    Hänellä on myös reuma joka on huonolla hoidolla. Hän syö ja juo mitä sattuu. Tupakoi punaista merkkiä ja vetää energiajuomia useita päivässä.

    Hän puhui ajattelemattomia, exästään liikaa, henkilökohtaisia asioitaan liian paljastavasti. Lopulta kun vedin rajoja, hän sanoi tarkoittaneensa jotain ihan muuta ja tarina muutti muotoaan tarpeen mukaan ”hänen edukseen”. Lisäksi hän muutti mielipiteitään muutenkin. Jos en tykännyt sinisestä, hänkään ei enää voinut pitää.

    Hän oli levoton tapaus, äänenkäytön ongelmia. Huusi vaikka olisin kuullut vähemmälläkin. Mutta ärsyyntyi itse hälinästä. Kaipasi paljon omaa aikaa sen lisäksi, että muutenkin ”otti sitä lipsumalla aikatauluista”.
    Arjen suunnitelmallisuus oli hankalaa. Mitään isoja päätöksiä hän ei osannut tehdä ja olisi tarvinnut minut ajamaan asioitaan.
    Hän asui isänsä luona tavatessaamme suhteemme alussa. Isänsä auttoi rahallisesti työtöntä 50v poikaansa. Hän tapasi lastaan, lapsi tuli isoisänsä luokse.
    Raha asiat hän oli kussut ulosottoon asti.
    Lopulta hän hoki, että kaikki on hyvin ja että muutoksia tulee, kuten itsenäistyminen. Muttei mitään tapahtunut.
    Hän kyllä urheili. Päivärytmi oli aivan hukassa. Rahat meni päihteisiin, vaatteisiin ja ihme juttuihin..ja isältään tosiaan lainasi lisää.

    Lopulta oltiin kierteessä, että minä petyin ja väsyin häneen. Hän loukkaantui ja haukkui minut läpikotaisin. Muutaman kerran hieroimme sopua, mutta kierre vain nopeutui koti loppuaan.
    Vieläkin pohdin, olisinko voinut tehdä jotain, olisiko pitänyt venyä.

    Olen raskaana hänelle. Hän halusi pitää vauvan, mutta erotessamme käänsi puheensa päinvastaiseksi. Yritti saada minut tekemään abortin, vaikka myöhemmin katui sanojaan.
    Kuitenkin lopullisen eromme jälkeen hän sanoi, että rakentaa elämänsä on resurssiensa mukaa. Mietin vain, eikö jokaisen tulisikin pärjätä ensin yksin ja sitten resurssiensa mukaan elää elämäänsä vaikka olisi parisuhdettakin rakentamassa…?
    Surullista on se, ettei vauvan isä, tämä mies ole osoittanut mielenkiintoa vauvaan ja isyyteensä. Se ei sinänsä yllätä, kun koin sivusta, että hänen elämänsä jo itsessään on kaaosta minun silmilläni katsoen.

    Tulipas pitkä teksti ja varmaan sekavakin. Oksensin nyt niin paljon asiaa ulos kuin muistin ja kerralla jaksoin.

  • Hemuli sanoo:

    Puolisollani on ADHD. Arjenhallinta on erittäin hankalaa. Koulut ovat jääneet kesken, kotona on projekteja jotka jäävät kesken. Masennukseen taipuvainen kun elämässään ei pääse tavoitteisiin. On sosiaalisesti hyvin älykäs ja matemaattisesti lahjakas, kohtelee minua ja muita hyvin ja seisoo sanojensa takana. Vahva käsitys oikeasta ja väärästä. Lääkitys on kokeiltu ja se toimii kyllä, sivuoireina huumorintajuttomuus ja ärtyisyys, aivan kuin olisi eri mies. Lisämausteen perhe-elämään tuo oma ADD+SCT ja lasten ADHD. En aikanaan tiennyt että se periytyy. Olen perheeni sirkuksen tirehtööri joka tietää missä mennään. Ymmärrys toisen saamattomuutta kohtaan on toisinaan nollissa, sit muistan että itse olen samanlainen tyhjäpää. Tosin arjenhallinta on rautaa, muisti ei.

    • Nimetön sanoo:

      Lisäyksenä että tämä imee kuiviin kyllä kenet tahansa. Olen joutunut olemaan äiti kaikille kumppaneilleni elämässäni, niitä suhteita ovat varjostaneet alkoholismi tai sairaalloinen mustasukkaisuus.

  • Adhd vaimo sanoo:

    En ole psykologi, joten en osaa sanoa onko miehelläsi adhd, mutta itse en ole koskaan käyttäytynyt miestäni tai muitakaan kohtaan noin. Sain diagnoosin aikuisena, enkä käytä lääkkeitä lääkeherkkyyteni takia. Adhd:n kirjoon en kyllä moista käyttäytymistä laittaisi. Ehkä joku muu nepsy oire tai ihan vaan luonnevika kuulostaisi enemmän oikealta omaan korvaan. Mutta jaksamista sinulle ja perheellesi!

  • Mies ei ratkaise sinun ongelmaasi sanoo:

    Diagnoosin ja hoidon hakeminen ovat aikuisella ihmisellä ihan henkilökohtaisia päätöksiä, joihin et voi vaikuttaa. Jos hän kokee tulevansa toimeen, se on hänen asiansa. Voit vain päättää, haluatko olla jonkun henkilön kanssa, sellaisena kuin hän on. On oikastaan turha etsiä toisen (huonolle) käytökselle syitä. Vastuu omasta hyvinvoinnistasi ja päätöksistä, jotka edistävät sitä on sinulla, ei miehelläsi.

  • Nimetön sanoo:

    Ajankohtainen aihe.

    Tällä viikolla uutisissa oli, että adhd-diagnooseja on tehty ehkä liiankin kevyin perustein.
    Ruotsissa niitä on jo ryhdytty purkamaan.
    Psyykenlääkkeet yleensäkin ovat hankala juttu. Myös kehitysvammaisia ja vanhuksia kerrotaan lääkityn vaivattomaksi hoitajaresurssien puutteessa.

  • Nimetön sanoo:

    Avautujan tilanne muistuttaa alkoholistiperheen tilannetta.

    Myös alkoholismi on sairaus, jota voidaan hoitaa. Kaikki eivät kuitenkaan halua hoitoa ja ilman omaa motivaatiota hoidot eivät toimi.
    Jotkut puolisot hankalassa elämäntilanteessaan taivuttelevat alkoholistin lähtemään hoitoon.
    Tästä seuraa vain, että puoliso elättelee turhia toiveita ja pettyy pahasti, kun tulosta ei tule. Tilanne voi jatkua vuosia ja on rasittava kummallekin osapuolelle.

    Jos esim. alholistin kanssa eläminen käy raskaaksi, on hyvä tiedostaa, ettei toista ihmistä voi väkisin muuttaa ja harkita eroa. Sama koskee ehkä tätäkin tilannetta.

    Jos puoliso ei kykene eroamaan, vaan takertuu esim. alkoholistiin ja jatkaa hänen ”parantamistaan”, kyse on puolison kohdalla läheisriippuvuudesta.

    Läherisriippuvuudesta löytyy tietoa netistä ja siihen on mahdollista saada hoitoa.
    Apu lähtee siitä, että pystyy muitten ihmisten ongelmien sijaan kääntämään katseen itseensä ja omaan elämäänsä ja ottaa vastuun omasta hyvinvoinnistaan tekemällä tarvittavia ratkaisuja.

    Jos kaikesta huolimatta jää huonoon suhteeseen, ehkä olisi hyvä lopettaa toisen jahtaaminen ja neuvominen, joka varmasti ahdistaa häntä ja aiheuttaa kummallekin pelkkiä pettymyksiä.

  • Koettu on sanoo:

    Vaihtamalla paranee

  • Maailman parhaan ADHD miehen vaimo sanoo:

    Adhd on neuropsykologinen ”häiriö” joka on ja pysyy. Lääkkeissä on omat sivuoireensa ja ne vaikuttavat hyvin yksilöllisesti eri ihmisiin. Toki adhd piirteiden kanssa voi oppia elämään ja ymmärtää niitä paremmin. Adhd ihmisillä on usein heikko itsetunto, kun työtehtävät ja askareet vaan ei suju niin kuin ”pitäisi” ja he ovat saaneet kuulla moitteita usein läpi elämän, puhumattakaan siitä millaista kouluelämä ja menestys pn saattanut adhdn takia olla. Pahimmillaan adhd saattaa siis johtaa masennukseen.

    Olen itse adhd miehen vaimo ja puolisona ainakin yritän olla kritisoimatta kumppaniani entisestään. Miehelläni on diagnosoitu adhd lapsena, mutta hän ei ole ikinä saanut/ halunnut hoitoa. Pääasiallinen hoitohan on lääkehoito, joka kuitenkin toimii, kuitenkin vain sen aikaa kun lääkkeitä syödään. Adhd lääkkeitä käytetään kuitenkin myös päihteenä, josta miehelläni on nuoruusvuosilta kokemusta ja ainakin osasyy haluttomuuteen lääkehoitoa vastaan on varmasti tämä. Omasta mielestäni on suuri asia ajatella, että täytyisi syödä lääkeitä loppuelämä.

    Mutta kyllä vain, mieheni adhd vaikuttaa parisuhteeseemme, ja on varmasti parisuhteemme suurin haaste. Itse olen tarkka ja järjestelmällinen. Mieheni aloittaa viisi asiaa viemättä yhtäkään loppuun saakka. Kun hän korjaa astiat pöydältä aina jää vähintään yksi lasi pöydälle. Asia jonka hän sanoo tekevänsä tänään taphtuu ehkä viikon päästä jos vain muistan muistuttaa riittävän monta kertaa kuitenkin nalkuttamatta, jottei hän hermostu. Vaikka on kauppalista, silti aina puuttuu jotain listalla ollutta. Kaikki on vähän hujan hajan. Minulle näiden asioiden sietäminen on hankalaa, ja on hankalaa olla tiuskimatta ja nalkuttamatta. Suhdettamme on auttaa kuitenkin molemmin puolinen ymmärrys. Hän on sellainen kun hän on ja rakastan ja hyväksyn hänet juuri sellaisena. Hän myös hyväksyy, että välillä minulla menee hermot kun asiat ei hoidu, mutta tarkoitukseni ei koskaan ole kritisoida häntä ihmisenä. Itse koen hyvin tärkeäksi, että mieheni ymmärtää että myös minä joudun elämään adhd oireiden kanssa. Eikä minulla ole elämänmittaista kokemusta elää adhd:n kanssa toisin kuin hänellä.

    Tietysti tulee tilanteita, että hän loukkaantuu ja ottaa kommenttini kritisointina tai että en itse jaksa ymmärtää että hän ei tahallaan tai laiskuuttaan jätä asioita hoitamatta. Ainakin meillä molemmin puolinen toisemme hyväksyminen ja ymmärtäminen on kaiken aa ja oo. Silloi yli päästään niistäkin tilanteista kun jommallakummalla hermo palaa.

  • Nimetön sanoo:

    Pakko sanoa, että itse en ainakaan kovin helposti aloittaisi mitään lääkitystä ADHD:no hoitoon. Itse ole syönyt kaksisuuntaisen mielialahäiriön hoitoon lääkkeitä ja ne todella muuttavat minuutta. Olen menettänyt niin paljon elämässä näiden lääkkeiden myötä. Jos siis ADHD ei aiheuta mitään ihan katastrofia elämässä, niin lääkitys ei välttämättä ole se paras tie (jos nyt ylipäätään on kyse ADHDsta). Toki jonkunlainen toimitaterapia saattaa vähän auttaa, mutta ei välttämättä auta ollenkaan. Sinun tehtäväsi on vain päättää, että jaksatko elää tuollaisen miehen kanssa vai et. Toisekseen sinun pitää päättää, että mikä on lapsillesi parasta. Rikkooko mies kiukutteluillaan lasten lapsuuden?

    • Nurse sanoo:

      Kaksisuuntainen mielialahäiriö ja ADHD ovat täysin eri sairauksia samoin kuin niihin käytettävät lääkkeet.
      Ikävää, että sinulla on ollut huonoja kokemuksia, mutta niiden perusteella ei voi vetää mitään yhteneväisyyttä aloittajan tilanteeseen.

      Ihmiset ovat yksilöitä ja tunnen työni kautta monia eri-ikäisiä ADHD ihmisiä, joista useat ovat saaneet merkittävää apua lääkkeistä. Omien sanojensa mukaan uuden elämän! Lähes jokainen aikuinen heistä on harmitellut, ettei saanut apua aiemmin.
      Kaikille lääkkeet eivät toimi, mutta testit ehdottomasti kannattaa tehdä ja jos diagnoosi täyttyy, niin lääkkeitä kokeilla, jos lääkäri niitä suosittaa. Ne joka tapauksessa lopetetaan, jos vastetta ei tule. Siinä ei voi menettää mitään.

      Tsemppiä sinulle ja toivottavasti löydät tasapainon oman sairautesi kanssa!

    • ADHD, N ÄITI sanoo:

      Sinulla ei ilmeisesti ole kokemusta siitä, kuinka uuvuttavavaa on asua ADHD- ihmisen kanssa ja varsinkaan yrittää perhettä pitää kasassa sellaisen kanssa🤦‍♂️?

  • 🙏🏻 sanoo:

    Onpa kurjaa lukea kommentteja joissa vähätellään ja syyllistetään sekä jopa ollaan diagnosoimassa aloittajaa itseään.
    Jos malttaa tutustua neuropsykiatrian kirjon oireisiin, voi itsekin todeta, että ne esiintyvät eri tavoin ja olla monella hyvinkin erilaisia.

    Monella nepsylla saattaa olla kuvattuja ”välinpitämättömyydeksi” mainittuja piirteitä, joiden takana on vain kykenemättömyys havainnoida sillä hetkellä ympäristöä. Varsinkin jos juuri samalla hetkellä kädessä on puhelin, päässä pyörii paljon jotain muuta tms.
    Ts. kaikki radiokanavat on auki samaan aikaan päässä eikä pysty keskittymään mihinkään.

    Kautta aikojen nepsy haasteiden kanssa olevat henkilöt ovat leimattu hankaliksi, huonotapaisiksi ”jurrikoiksi”, joiden perässä on saanut kulkea sulkemassa ovia, keräämässä tippuneita tavaroita tai etsimässä avaimia. Ilman diagnoosia tai tutkimuksia monella voi olla myös mielenterveyden ongelmia, koska elämä nepsyoireiden kanssa on vaikeaa, varsinkin ympäristön ja yhteiskunnan paineissa.

    Aloittajalle toivotan voimia. Jos miehesi ei suostu tutkimuksiin eikä saa haasteille tukea sitä kautta, on tilanne hankala. Rakkaus ei nepsyoireita paranna ja jossain vaiheessa myös sinulta loppuu voimat.

  • Jep sanoo:

    Tällä miehellä ei kuulosta olevan adhd ainakaan näillä oireilla.
    Narsismin piirteitä ennemmin…

  • Adhd äiti sanoo:

    No kuulostaa kyllä siltä että miehelläsi on myös muita mielenterveyden ongelmia. Itselläni on adhd ja kahdella lapsellani, ex-puolisollani ja muutamalla ystävällä eikä kukaan silti käyttäydy välinpitämättömästi muita ihmisiä kohtaan. Miehesi vaikuttaa hyvin epäempaattiselta. Adhd on aivojen välittäjäaineiden häiriö, ei sairaus. Lääkitys ei tule muuttamaan miehesi persoonallisuutta, se ainoastaan saattaa auttaa nukahtamisessa, pitkittää yöunia ja auttaa keskittymään. Kaikilla lääkitys ei vaikuta juuri mitenkään.

  • ADHD sanoo:

    Jos aikuisikään asti on elänyt adhd:n kanssa ei sitä välttämättä haluakaan hoitaa. Koska se on osa omaa persoonaa, vaikka muut eivät sitä osaisikaan arvostaa. Itse olen aikuisena diagnoosin saanut, mutta lääkityksestä kieltäydyin. Pelkään sen vievän tehokkuuttani ja jaksamistani hoitaa montaa asiaa.

  • Katsotaan totuutta sil sanoo:

    Millä perusteella hänet on diagnosoitu? Omaan korvaan kuulostaa vain itsekkäältä ja huonotapaiselta henkilöltä! Kuvaamasi roskien levittely ei selity millään diagnoosilla, ihan pelkkää huonotapaisuutta ja kiusaamista.
    Kannattaa miettiä selitätkö tilanteita sillä, että hänellä olisi adhd ja siksi saa tehdä mitä huvittaa ja käyttäytyä kuin uhmaikäinen lapsi.

  • Nimetön sanoo:

    Ehkei kannata vääntää diagnoosia joka asiasta.
    Yli puolet mun suvun miehistä on tuollaisia, ei haittaa mitenkään työuraa, en usko, että ovat mitenkään sairaita. Tavallisia jurrikoita vaan.
    Luonteita on monenlaisia. Just uutisoitiin, että adhd-diagnooseja on ilmeisesti tehtailtu vähän liikaa.

    Ehkei pidä oottaa muilta täydellisyyttä, vaan hyväksyä kukin virheineen.
    Oletko muuten ajatellut, minkä diagnoosin miehesi saattaisi keksiä sinulle?

  • Nepsyn vaimo sanoo:

    Hyvin tuttuja tunteita. Oma mieheni on autismin kirjolla ilman diagnoosia ja kyllä on ollut pitkät 10 vuotta.

    • Katri sanoo:

      Erittäin tuttuja tilanteita ja käytöstä. Miehelläni on diagnosoitu adhd ja tiedossa on myös muita käytöshäiriöitä ja liitännäisenä peliaddiktio. Tilanne on jälleen kerran siinä pisteessä, että en jaksa enää yrittää, ymmärtää tai tukea. Oma hyvinvointi on kärsinyt ja olen tehnyt aivan kaiken varmasti liikaakin, että suhteemme toimisi. Haluan erota. Jaksamista aloittajalle, ymmärrän sinua oikein hyvin. Muista huolehtia itsestäsi.