Meillä kesäloma on sitä, että lapsi vaan vihaa äitiä
Huono Äiti sai avautuminen:
Siis nyt hajoaa kuuppa. Mikä siinä on että lapsiperhe-elämää ja äitiyttä ylistetään joka tuutista? Ai kun ne lapset on niin ihania ja koska teette lisää ja liibalaaba. Ei, ei olla tekemässä lisää ja kiitos kysymästä, mutta lapsen 7 elinvuoden aikana ei vielä ole näkynyt sitä ihanaa. Koskahan se tulee?
Ensin oli koliikkivauva puoli vuotta. Sen tuloksena oli koliikkiäiti seuraavat kaksi vuotta, ennen kuin sai apua masennukseen. Sitten tuli uhmat ja meni työt ja tulot. Lapsi aloitti raivonsa ja määräilynsä (tai sen yrittämisen) siinä kohtaa kun puhe alkoi sujua. Edelleen ollaan samalla kaistalla. On käyty neuvolan tarjoamat avut, toimintaterapiat sun muut. Sivussa vähän äidin terapiaa, että jaksaisi.
No nyt on se ihana kesäloma ja lapset nauttii ja äidit nauttii ja ollaan rannalla ja kaikki on ihanaa
Paitsi ettei ole. Meillä huudetaan, lyödään äitiä, ei suostuta mihinkään, sotketaan kaikki paikat ja vedetään kissaa hännästä. Piirretään tussilla seinään. Katkotaan äidin pensasruusu tahallaan, kun vituttaa niin paljon. Sitten ihmetellään miksi äiti itkee? No äiti tässä vaan toivoo, että koulu alkaisi jo. Tai että uskaltaisi vaan startata auton ja ajaa pakoon.
On ne lapset vaan niin ihania. Tässä kun on muutamia ihmisiä käynyt katsomassa meidän meininkiä, niin ei kukaan ymmärrä mikä tämä viha äitiä kohtaan on. Mistä se tulee.
Luultavasti se vaan vihaa minua. Mikäs siinä sitten. Minä sitten vaan uhraan elämäni parhaat vuodet tähän. Voi sitten kuolinvuoteella muistella kuinka oli niin ihanaa.
Nimim, Kotiäiti pakon takia
Mitä ajatuksia tämä herättää? Kerro kommenteissa kohdassa KOMMENTOI tai lähetä oma avauksesi ihan mistä hyvänsä aiheesta Avaudu tästä -lomakkeella! Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.
Huomaathan, että Avaudu tästä -lomakkeella et voi kommentoida tähän artikkeliin. Tämän artikkeliin jätät kommenttisi kohdassa Kommentoi artikkelia.
— Huono Äiti
Artikkelissa on 33 kommenttia, jätä oma kommenttisi.
Lapsella on jokin sairaus. Kuulostaa todella raskaalta, pidä huolta ettet itse sairastu pahemmin. Raskasta on ollut täälläkin, aika vähän sitä ihanaa äitiyttä mutta ei mitään tuollaista. Toivottavasti saat apua
Kirjoititkin, että olette jo saaneet apua eri tahoilta, mutta oletko vielä pyytänyt apua esim. tukiperheen muodossa? Mikäli isä ei ole kuvioissa tai apuna ja muuta tukiverkkoa ei ole säännöllisesti, niin tukiperhe voisi auttaa rauhoittamaan tilannetta. Saisit itse levätä ja löytää mahdollisesti jossain vaiheessa taas positiivisia asioita elämääsi, jotka auttavat sitten jaksamaan niitä ei niin mukavia hetkiä. Samalla, kun oma uupumus hiljalleen helpottaa, voi vaikeat asiat näyttää hyvinkin paljon pienemmältä. Väsyneenä, kun kaikki asiat kasautuu ja painolasti tuntuu vuoren kokoiselta. Kirjoituksessasi näkyy näin ulkopuoliselle, että olet syvässä väsymyksen ja uupumuksen tilassa, joten tärkeintä olisi ensin saada sinun vointisi paranemaan. Anna siis itsellesi lupa irrottautua tästä pattitilanteesta ja hae apua esim. tukiperheen muodossa. Voimia sinulle!
Ei lapsen tunteita pidä ottaa henkilökohtaisesti, jos lapset tunteet saa sinut tuntemaan noin, niin ei ole ihme, että tilanne on tuossa pisteessä. Lapsen pitäisi aina joka tilanteessa tuntea olevansa silti rakastettu. Tuo kuulostaa huomion hakemiselta, lapsi hakee huomiota, jos ei hyvällä, niin sitten pahalta. Vanhemman olis syytä ihan ensimmäisenä katsoa peiliin ja miettiä omaa käytöstä ja suhtautumista lapseen ja lapsen tunteisiin. Sinun tämä hetki on lapsen tulevaisuus. Surullista ajatella, että lapsessasi ei sinun mielestäsi ole mitään hyvää. Ongelmat on yleensä perhe dynamiikassa. Minulla on 2 erityislasta, joten ei todellakaan ole elämä ollut helppoa näiden kanssa. Monesti ollaan oltu polvillaan ja hakattu päätä seinään, kun olen epäonnistunut. Olen katsonut peiliin ja korjannut omaa suhtautumista. Ymmärrys ja rakkaus kun on keskiössä, niin alkaa lapsesta löytymään muitakin puolia.
Jotenkin tuntuu että aika usein neuvojaan jakavat ne vanhemmat, joiden ongelmat on tasoa: lapsi vitkuttelee, lasta harmittaa kun ei saa karkkia, lapsi heräilee yöllä, lapsi sotkee. Näitä neuvoja jaetaan niille, joilla on oikeasti sekä henkisesti että fyysisesti vaikeat ongelmat lastensa kanssa. Kyllä lapsi voi olla aivan aivan järkyttävän hermoja raastavan rasittava ilman, että tätä käännetään vain tunteeksi, jonka vanhempi on itse itselleen ja omalle lapselleen väärällä asenteellaan aiheuttanut.
Tällaiset ”siellä on kaksi ’kakaraa’ tappelemassa vallasta” -kommentit ovat itsessään kakaramaisia huuteluja.
Kuulostaa, että myös sinä vihaat lasta. Olet palamassa loppuun. Lapsi vaistoaa sen ja hätääntyy ja reagoi negatiivisella tavalla.
Kummankin tilanne on ymmärrettävä ja apua olisi hyvä saada.
Isästä et puhu mitään. Oletko lapsen kanssa kahden? Se voi olla uuvuttavaa. Onko isovanhemmista apua, että hoitaisivat välillä, että voisit levätä. Tunnetko muita äitejä? Voisiko yhdessä tehdä jotain? Jos lähipiiristä ei löydy ketään, ota yhteyttä MLL:n paikallisjärjestöön.
Älä jää tilanteeseen, hae apua miten luot suhteen lapseen.
Kuulostaa, että teillä on todella raskasta! Rohkaisen hakemaan apua ja ottamaan sitä vastaan niin kauan, että tilanne helpottaa. Perheneuvolaan yhteydenotto ja jos sitä kautta avun saaminen kestää, niin huoli-ilmoitus itsestä ja lapsesta nopeuttaa prosessia. Neuvot siihen löytyvät netistä ja neuvoja voi kysyä myös perheneuvolasta.
Nämä vaikeatkin vaiheet voivat mennä ohi, kun saa oikean avun ja keinot käyttöön. Voimia!
Mm. tästä syystä olen onnellisesti vela.