Kaikilla meillä on kuule rajoitteita, kuultiin kansanedustajan suusta pitkäaikaistyöttömälle A-studiossa. Näin se on, rajoitteita on jos jonkinlaisia. Osa on ihan oikeita rajoitteita: tietyt fyysiseset sairaudet ja ongelmat estävät tekemästä tiettyjä töitä. Jotkut sairaudet tekevät työkyvyttömäksi ihan jokaisen työn osalta, joskus pysyvästikin.

Sitten on henkisiä ongelmia. Jos mieli sairastuu, niin silloin harvemmin on ainakaan täysin työkykyinen. Lähtökohdillakin on paljon merkitystä. On se aivan eri asia ponnistaa väkivaltaisesta alkoholistikodista kuin tavallisesta, riittävän hyvästä perheestä. Rajoitteita tulee ihan siitäkin, että toisissa kodeissa opetetaan opiskelemaan ja selviytymään vaikeuksista, ja toisissa ei.

Mutta sitten on sellaisia rajoitteita, jotka ovat ihan itse valittuja. Sellaisia ei pysty, ei huvita, ei kykene, ei kiinnosta -tyyppisiä rajoitteita. Ongelmalliset työttömät ovat juuri näitä ihmisiä, väittää tämä kirjoittaja:

”Työttömyyttähän on nykyään paljon, eikä töitä saa kovin helposti. Monet työttömät tekevät kaikkensa päästäkseen töihin. Sitten on niitä, jotka eivät tee. Eikä kyseessä välttämättä ole mikään kouluttamaton elämäntapatyötön jostain Suomen korpimailta, vaan se ihan tavallinen tyyppi omasta kaveripiiristä. Hän on ollut tavallisissa, koulutusta vastaavissa töissä, ja sitten joutunut työttömäksi.

Kuva Alex Kotliarskyilin, ylin kuva Hush Naidoo.

Toisin kuin voisi kuvitella, tämä tyyppi ei ala etsiä töitä vimmatusti ja käy koko verkostoaan läpi jos joltain löytyisi vinkki avoimesta paikasta. Ehei, hän ottaa nyt rennosti!! Ansiosidonnaisella tulee mukavasti toimeen, ja silloin on aikaa harrastaa. On mukava esimerkiksi treenata tavoitteellisesti vaikka fitnesskisoihin tai triathlonille kun työt eivät ole häiritsemässä, ja rahaa kyllä tulee ihan riittävästi! Miksei hänellä muka olisi oikeutta tähän, onhan hänellä sellainen rajoite että harrastukset vievät aikaa! Ehkä hänellä on lapsia sun muita velvollisuuksia, se on tosi vaikea sumplia yhteen työt ja treenit ja lapset ja kaikki. Hei, itseen ja omaan hyvinvointiin pitää panostaa!

Sitten on näitä prinsessa- ja prinssityöttömiä! Töitä tarjotaan, mutta ne eivät heille kelpaa. Eikä nyt kyse ole niistä TE-toimiston hölmöilyistä, joissa käsketään työttömän hakea alalle, jolle hänellä ei ole mitään koulutusta tai sellaisiin hommiin, jotka ovat logistisesti tai muuten oikeasti mahdottomia järjestää. Prinssi- tai prinsessatyötön saa ihan kelvollisia työtarjouksia – siis sellaisia, että tässä on sinulle työpaikka, eikä sellaisia, että tässä sinulle mahdollisuus olla yksi 150 hakijasta – mutta hän ei voi ottaa tarjottuja paikkoja vastaan…

Syitä on ihan kaikenlaisia, alkaen siitä, että tarjottu työ on tyhmää tai ei nyt vaan huvita. Juututaan liikaa siihen omaan koulutukseen, vaikka se ei olisi spesifi, ja mitään muuta ei sitten voikaan tehdä. Oikeasti kyse ei ole siitä, että työstä ei pystyisi suoritumaan, vaan siitä että sitä ei halua tehdä. Monien työt ovat vaativia ja niissä joutuu koko ajan opettelemaan uusia taitoja. Uusia ohjelmia sun muita tulee koko ajan, ei sitä kukaan voi jäädä ajattelemaan että juuri tähän minua ei ole koulutettu!


Kuva Christopher Burns.

Tai sitten työpaikka on liian kaukana. Kohtuus totta kai kaikessa, eihän sitä voi tuntikausia joka päivä käyttää matkaan kodin ja työpaikan välillä, lepoon ja elämään pitää jäädä aikaa. Mutta jos selitykset ovat sitä luokkaa, että ”joudun vaihtamaan bussia kesken matkan”, niin kyse ei kyllä ole työmatkan hankaluudesta vaan jostain ihan muusta. Harvalla kuitenkaan työmatkat ovat sellaisia, että suoraan oven edestä pääsee hetken bussimatkalla tai ajelulla töihin, kyllä siellä aamu- ja iltapäiväruuhkassa melkein kaikki muutkin istuvat.

Rajoitteita on ja se pitää hyväksyä ja sitä pitää ymmärtää, mutta kaikkia rajoitteita ei pidä hyväksyä ja ymmärtää! Toiset meistä tekevät ympäri vuoden melkein ympäri vuorokauden töitä, ja kustantavat sen, että toiset eivät tee mitään siksi, että on kivempi harrastaa tai tarjotut työt ovat ihan tyhmiä. Siinä se ongelma oikeasti on, eikä heissä jotka eivät esimerkiksi sairauden tai muun oikean rajoitteen takia ole työkykyisiä!”

Nimim. Ei tekosyitä

— Huono Äiti -toimitus

Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!

Jaa oma tarinasi

Haluatko avata keskustelun jostain sinulle läheisestä aiheesta?
Lähetä kertomuksesi tästä.

Nykyinen kategoria:

Tutustu myös muihin kategorioihin:

Kommentoi artikkelia

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

9 vastausta artikkeliin “Meillä kaikilla on rajoitteita!!!”

  • Avarra katsetta sanoo:

    Todella puusilmäinen kirjoitus, jonka kirjoittaja ei selvästikään ymmärrä ihmisen peruspsykologiaa. Tuskin ihmiset tuollaisen asenteen omaavalle kovin rehellisesti haluavat myöntää mikä tilanne on. Se fitnessintoilija voi oikeasti etsiä hulluna töitä, niitä saamatta eikä sitten halua siihen päälle tulla nöyryytetyksi joten sanoo omasta tahdosta pitävänsä taukoa. Todella moni niistä ”prinsessoista” on päättänyt olla enää välittämättä, kun joka suunnasta toitotetaan miten työttömät ovat arvottomia ja hallituskin kiristää , ei ihminen sellaista loputtomiin jaksa ilman hylkimisreaktiota.

    Asioita kannattaa miettiä hieman laajemmin ja ihan ensiksi ymmärtää etteivät asiat läheskään aina ole sitä miltä näyttävät. Joo, kyllä on elämäntapatyöttömiäkin, mutta minusta niin marginaalisen ryhmän touhuihin on turha kaikilta kiristämällä puuttua kun töitä ei ole tarjota edes niille jotka sitä haluavat.

  • Sanonpahan vaan sanoo:

    Jos jokainen keskittyisi vain siihen, että elää itse omien arvojensa mukaisesti, eikä kyräilisi naapureiden tai kavereiden arvoja ja valintoja, ei varmaan vituttaisi enää niin paljon.

    Veroja me maksetaan kumminkin, ihan sama mihin valtio ne käyttää. Yksilöt ovat vapaita valitsemaan miten elämänsä elää, eikä niiden valintojen tarvitsee miellyttää ketään muuta.

    Tsemppiä kaikille!

  • Hienosti avauduttu sanoo:

    Haha mitä paskaa. Mulle ei ole kyllä työkkäristä IKINÄ tarjottu mitään työpaikkaa. Siinä putkassa ei paljon kiinnostele miten kenelläkin menee ja lausuntoja odotellaan kuukausitolkulla, mutta ootapa ku ne haluaa jonku lippulapun tai rastin ruutuun, niin sen pitää tapahtua heti, mielellään jo eilen. Kirjautuessa työkkärin sivuille näkee päivämäärän, jolloin virkailijan pitäisi ottaa yhteyttä. Kun tuo päivämäärä koittaa, on sitä yhteydenottoa siirrettykin puoli vuotta eteenpäin. Sain 2 kk sitten sähköpostia ns omalta virkailijaltani ja kehotettiin vastaamaan miten tykkää (säpo, puhelin, naamatusten). Oon nyt yrittäny soittaa, kaks kertaa olen laittanut sitä vitun sähköpostia ja yhesti työkkärin sivuilta yhteydenottopyynnön ja mitään ei kuulu. Millä helvetillä te kuvittelette, että työttömillä riittää energiaa ja intoa täytellä työhakemuksia joka päivä ja yrittää olla turpa messingillä aamusta iltaan, kun edes työkkäristä ei saa tukea? Sama sossussa. Lupaillaan apua ja tukea, jonkinlaista tekemistä, kun tässä tuppaa suht herkästi syrjäytymään ja jäämään yksin himaan. No mitään muuta en saanu, ku olan kohautuksia ja lässyttävää ymmärtävää ääntä. Kyllähän sillä 491 eurolla tietenki herroiksi elelee, prinsessana aikaansa viettää ja lukee mielellään tätä hienoa kärjistettyä mustavalkopaskaa.

  • Maikki sanoo:

    Juuri näin!

  • Onnellisesti työtön sanoo:

    Minut irtisanottiin taloudellisista syistä ja olen ollut vuoden alusta työtön. Olen ensimmäistä kertaa työtön ja uraa on takana 20 vuotta. Tiedän arvoni ja osaamiseni enkä ole mennyt ainakaan vielä tekemään minne tahansa osa-aikatyötä minimipalkalla. Siksi, että odotan sitä työtä mitä oikeasti haluan tehdä enkä mene kiusaamaan työnantajia sillä, että otan työn vastaan ja lähden mahdollisesti sitten kuukauden päästä. Nautin elämästä, teen asioita joita en ole vuosiin ehtinyt tehdä, matkustelen ja nautin kesästä niinkuin muutenkin koska asia ei murehtimalla parane.

    Olen liiton päivärahalla ja lisäksi saan korvauksia vakuutuksesta ja tuloni on aika lailla samat kuin töissä ollessa. Kukaan teistä veronmaksajista ei maksa ”lorvailuani” 😊 Veroja maksan nyt enemmän kuin töissä ollessa joten tästä hyötyy myös valtio.

    Hakemukset ja Cv on viilattu loistaviksi ja heti kun sopiva työpaikka avautuu niin haen ja hoidan itselleni työpaikan. Haluan töihin mutta tällä hetkellä ei ole kiire 😇

    • Onnellinen yrittäjä sanoo:

      Hei Maikki!
      Mukavaa että viihdyt työttömänä, olet varmasti vapaa-aikasi ansainnut.
      Korjataan nyt kuitenkin pieni väärin käsitys, liiton sinulle maksamista korvauksista veronmaksajat maksaa valtaosan, eli 94,5 prosenttia, liitto/työttömyyskassa vain 5,5-prosenttia. Rahat tähän ansionnaishuviin kerätään yrityksiltä työttömyysvakuutusmaksuina.

      • Työssä käyvä sanoo:

        Kyllä ne työttömyysvakuutukset ja kassamaksut sekä liiton päivärähamaksut aika isosti on peritty palkoista.20 vuottakin kun on maksanut näitä niin täytyyhän siitä olla työttömälle hyötyäkin,varsinkin jos on jäänyt työttömäksi ilman omaa tahtoa.Miksi ne maksetut rahat pitäisi jättää liittojen isojen pamppujen sijoitusrahoiksi tai luksusmökkeihin.Ei kannata väittää vastaan koska näin se menee.

      • Onnellisesti työtön sanoo:

        Mä olen maksanut aika lailla työttömyys- ja jäsenyysmaksuja palkastani aika monen vuoden edestä niin osani olen kyllä kustantanut ja nyt saan murto-osan takaisin. En valinnut tätä mutta otan siitä kyllä hyödyn irti hyvällä omatunnolla.

  • Sossun täti sanoo:

    Kyllä, näitä ”mua ei huvita”-työttömiä on olemassa. Kyse on kuitenkin aika marginaalisesta ryhmästä, vaikka kirjoittajasta toisin tuntuisikin.
    Harva jaksaa sitä pienituloisuutta nimittäin kovin pitkään, jos psyyken puolella on kaikki kunnossa. Niillä tuilla harvoin eletään oikeasti, niillä enemmään vaan rämmitään.
    Yritän siis sanoa, että useimmilla on todellakin todellinen rajoite. Toisilla se voi kyllä olla ihan käytännön sanelema. Palkka voi työmatkojen kanssa jäädä niin pieneksi, ettei sillä elä. Nämä ihmiset työtä etsiessään laittavat palkkatavoitteen, enemmän kuin nämä minimituet. Ihan vain siksi, että edes sillä työnteolla pääsisi sieltä köyhyyden mustasta aukosta ylös. Se ei välttämättä tämän päivän halpistyömarkkinnoilla ole aivan helppoa.
    Myös perhetilanne vaikuttaa siihen, miten kaukaa voi työn ottaa vastaa. Lapsille on kohtuutonta, että vanhemmat ovat pahimmillaan 10- 12 tuntia päivässä töissä työmatkoineen. Asioilla kun on aina monta puolta.
    Kun nämä ja muutama muu tekijä karsitaan, löytyy ne todelliset työhaluttomat ilman rajoitteita. Yleensä heillä on varallisuutta sen verran, ettei työttömyys haittaa ja on varaa tehdä sitä kaikkea kivaa. Ansiosidonnaisetkin ovat reilummat kun monen palkka, mutta niiltäkin putoaa joskus. Ehkä sitten alkaa kiinnostamaan, tai sitten ei.