Jos johonkin on valmistautumaton, kun hankkii perheen, niin ruoanlaittoon. Ei siis itse kokkaamiseen, vaan siihen klassiseen mitä tänään ruoaksi -kysymykseen.

Minä en ainakaan tiedä! Eikä kukaan tiedä! Puoliso ei tiedä, lapset ei tiedä, eikä missään muissakaan perheissä tiedetä. Jos se olisi päättämättömyydestä kiinni, olisimme kuolleet nälkään jo ajat sitten.

Mikä ihme siinä onkin niin vaikeaa?! Maailma on täynnä eri ruokalajeja, ja monia niistä on helppo ja nopea valmistaa, ja ruokiahan voi innovoida koko ajan uudestaan. Silti vain noin kaksi kertaa sadasta kukaan perheestä keksii mitään tolkullista ruokaa, jota kukaan haluaisi syödä.

Sitten kun keksit jonkun ruoan, niin eikö sitä ollut päikyssä tai koulussa tänään. Tai sitten saat ihan mahtavan idean, että tänään syödään makaronilaatikkoa ja ostat kaiken paitsi makaronit, joita ei tietenkään ole kotona.

Jos makaroneja on, eikä päikyssä ollut makaronilaatikkoa, niin ainakin makaronilaatikko on pahaa. Viikko sitten se oli muksun lempiruokaa, mutta siitä nyt on jo viikko. Lisäksi makaronilaatikon kanssa pitää olla porkkanaraastetta, mutta luoja varjelkoon onko olemassa enää yhtään ihmistä jolla on kykyä ja voimia raastaa porkkanoita?! Itse asiassa tässä taloudessa ei ole tehty edes lisäkesalaattia vuosiin, vaan kaikki tuoreet vihannekset mätkäistään paloina suoraan lautaselle. Kun menee kaikki voimat siihen ruoan miettimisen tai jotain…

Lapsilla ja puolisolla ei tosiaan ole koskaan mielipidettä siihen, mitä syötäisiin. Tai sitten ehdotus on aina sama. Ja kun pöytään iskee usein saman ruoan, alkaa mankuminen: taas tätä..!

Onneksi sentään en ole yksin tämän ongelman kanssa! Sitähän on Facebook-ryhmiä mistä voi väijyä että mitä ihmettä sitä keksisi ruoaksi, ja on näitä kauppakassipalveluja joista tulee ainekset ja reseptit, ja on lehtien arkiruoat viikoksi -juttuja. Sekä tietysti klassiset ”kopioin lounasruokalan listan” -jipot ja epätoivoiset chattaamiset ja googlaamiset.

Ehkä se ongelma onkin siinä, että vaihtoehtoja on niin paljon. Ja vaihtelunhalua on niin paljon! Lapsena oli suunnilleen joka päivä ruoaksi perunoita ja kastiketta, ja ihan hyvin sillä pärjättiin. Mitä nyt perunat eivät maistuneet pariinkymmeneen vuoteen…

Nimim. Taas tätä samaa

— Huono Äiti -toimitus

Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!

Artikkelissa on 0 kommenttia, jätä oma kommenttisi.

Kommentoi artikkelia