”En etsi mitään vakavaa”. Siinäpä tuttu lause deittailusivuilla ja Tinderissä. Sama tuntuu olevan ajatuksena myös monissa työpaikkailmoituksissa ja kaverisuhteissa, jopa asunnon vuokraamisissa ja elämässä ylipäätään.

Olisi helppo ajatella, että deitti-ilmoituksessa ”en etsi mitään vakavaa” tarkoittaa ”etsin seksiseuraa”. Mutta ei se niin mene. Monet ”ei-vakavan” etsijät etsivät kyllä suhdetta, mutta omilla ehdoillaan. Ja ne ehdot ovat aika kylmät: yhdessä voidaan hengailla niin kauan kuin on hauskaa. Jos sinulle tulee vastoinkäymisiä, minä lähden.

Me emme etsi ”mitään vakavaa”, koska vakava tarkoittaa sitä, että itsekin joutuisi uhrautumaan. Sitä ei enää jakseta. Haluamme saada kaiken, mutta emme antaa mitään.

Toinen usein toistuva saman lauseen muoto on ”ei elämä ole niin vakavaa”. Sehän ei ole totta. Elämä on vakavaa, vaikeaa ja raskasta. Ei toki aina, mutta joskus. Ja elämästä jää iso osa elämättä, jos kieltää sen vakavan puolen ja lähtee aina karkuun jos tiedossa on haasteita.

Samalla tavalla monet ystävät kaikkoavat tai etääntyvät toisen vaikeuksissa. Omaa energiaa ei haluta tuhlata toisen auttamiseen, ja epäonnen pelätään tarttuvan.

Työpaikoille palkataan ihmisiä ketjuttamalla määräaikaisia sopimuksia tai muuten vain pätkähommiin. Että päästään työntekijästä helposti eroon ennen kuin tulee mitään vakavaa: työntekijän raskaus tai sairastuminen, joka sitten aiheuttaa kustannuksia ja järjestelyongelmia.

Vuokranantajat poikkeuksetta ilmoittavat, että asunnon voi irtisanoa aikaisintaan 11 kuukautta sopimuksen alkamisesta – muuten ihmiset tulisivat ja menisivät kuin rautatieasemalla. Mitä sitä nyt asuinpaikkaankaan sitoutumaan!

Meillä on niin paljon vaihtoehtoja nykyään, että tyytyä ei tarvitse. Tavallaan se on hyvä, mutta se on myös tehnyt meistä armottomia. Jos ihminen tai asia ei miellytä, sen voi vain heittää menemään. Uuden saa pikkuisen nettiä selaamalla. Vaihtoehtoja on liikaa, ja se tekee meistä ikäviä ihmisiä ihan tahattomastikin.

Mutta kenellä meistä oikeasti olisi varaa vaatia täydellisyyttä muilta? Kepeää suhdetta joka tuo elämääni aina pelkkää iloa eikä koskaan mitään vakavaa? Työntekijää tai työnantajaa joka ei vaadi meiltä mitään? Kavereita, jotka eivät rasita meitä ongelmillaan? Ei kellään. Eikä se edes kuulosta hyvältä. Se kuulostaa ihan painajaiselta. Elämä, joka ei koskaan ole vakavaa, on lopulta aika merkityksetöntä.

Mitä ajatuksia tämä herättää? Kerro kommenteissa kohdassa KOMMENTOI tai lähetä oma avauksesi ihan mistä hyvänsä aiheesta Avaudu tästä -lomakkeella! Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.

Huomaathan, että Avaudu tästä -lomakkeella et voi kommentoida tähän artikkeliin. Tämän artikkeliin jätät kommenttisi kohdassa Kommentoi artikkelia.

— Huono Äiti -toimitus

Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!

Artikkelissa on 0 kommenttia, jätä oma kommenttisi.

Kommentoi artikkelia