Lapset – onhan niistä vaivaa ja rahanmenoa ja sen sellaista, mutta niistä on myös paljon yllättävää hyötyä. Muun muassa tällaista etua lapsesta voi olla:

”Lapsen kanssa täytyy raahautua leikkipuistoon, pysähtyä liikenneaseman lapsiparkkiin, jaksaa kyykistellä tihrustamassa tiellä luikertelevia kastematoja, ottaa kaupassa autokärryt, valita perheravintola, kärvistellä Muumimaailmassa syöden ylihintaisia makkaraperunoita, vilkuttaa lentokoneille sekä odottaa että tulee seuraava bussi johon viimein mahtuisi rattaiden kanssa.

Vastaavasti lapsesta on hyvin paljon hyötyä arkielämässä. En ole esimerkiksi päässyt koskaan niin paljon ja usein tekemisiin palomiesten ja poliisien kanssa kuin aiheesta innostuneen lapsen avustamana. Nykyään on nääs aivan ok painella poliisiauton ikkunalle puhumaan tyhjänpäiväisyyksiä, kun ”lapsi tässä halusi vaan tulla morjestamaan”. Edellisen kerran sama tuntui tarpeelliselta silloin alkuillan siideripäissään 18-vuotiskesänä. Palomiesten kontaktointi lounasravintolassa on nykyään myös luonnollisempaa kuin koskaan.


Kuva Jelleke Vanooteghem.

Kun kadulla tehdään kaivuutöitä, voi uteliaan lapsen vanavedessä saada itsekin kuulla mielenkiintoisen esitelmän kaukolämpöputkien profiilista tai hulevesikaivon toiminnasta.

En ole koskaan silittänyt niin paljon koiria kuin nyt ollessani äiti. Keskimääräinen koirakohtaamisluku per ulkoilu on neljä hännänheiluttajaa. Jos niiden omistajat vain eivät satu vihaamaan lapsia…


Kuva Anoir Chafik, ylin kuva Edi Libedinsky.

Lapsen avulla voi myös estoitta hillua trampoliineilla ja HopLopin liukumäessä, mikäli oma perse ei jää jo yläpäässä kiinni. On myös aivan sopivaa hinkua itsekin taas Puuhamaahan, jossa kaikki on edelleenkin yhtä kunnollista kuin ysärillä.

Kiistatta eniten hyötyä lapsesta on ollut kuitenkin perhekerhoissa: niissä on usein ilmainen aamiainen ja lapselle mieluisaa tekemistä, mutta myös aika paljon rasittavia kanssamutseja, jotka ovat omistautuneet tehtävälleen omaan makuuni hieman liian suurella intensiteetillä. Silloin on todella helpottavaa voida uppoutua leikkaamaan leppäkertulle silmiä, eikä ole pakko puhua kenellekään muulle yhtikäs mitään!”

Nimim. Kätevä tekosyy

Tämä kirjoitus on lähetetty Avaudu tästä -lomakkeen kautta. Lähetä sinäkin tarinasi tai keskustelunavaus täältä. Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.

— Huono Äiti -toimitus

Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!

Jaa oma tarinasi

Haluatko avata keskustelun jostain sinulle läheisestä aiheesta?
Lähetä kertomuksesi tästä.

Nykyinen kategoria:

Tutustu myös muihin kategorioihin:

Kommentoi artikkelia

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.