Kuinka paljon pitää ystävältä jaksaa? Jos ystävä on vaikka negaaja, joka löytää joka asiasta jonkun huonon puolen ja pilaa hyvät uutisesi sanomalla jotain ikävää, tai kriitikko, joka löytää kaikissa tekemisessäsi jotain vikaa ja huomauttaa siitä sinulle. Saako silloin laittaa ystävyyden vaikka kokonaan tauolle, vai pitääkö toista jaksaa oman jaksamisen kustannuksella? Näitä asioita miettivät myös Huonon Äidin lukijat nimimerkeillä Kommunikointi minimiin ja Jeppe, jotka lähettivät samaa aihetta käsittelevät kirjoituksensa meille Avaudu tästä -lomakkeen kautta:

”Tuttavapiirissäni on kestovalittaja. Tyyppi, joka valittaa, huokailee, jupisee ja arvostelee kaikkea. Kyseessä ei käsittääkseni ole mikään masennus, vaan jatkuva tila. Ainakin hän on ollut samanlainen ihan aina. Häntä on kyllä autettu, mutta koskaan mikään ei tunnu tekevän häntä tyytyväiseksi.

Olen miettinyt, että kuinka kauan valittajalle pitää vain olla ystävällinen ja ymmärtäväinen? Jokaisen elämässä on vastoinkäymisiä. Toisen elämä voi näyttää helpolle, mutta koskaan ei tiedä mitä seinien sisällä on. Siksi tuttavani kaltaiset energiasyöpöt ovat väsyttäviä. Väkisinkin tulee mieleen sanonta niin metsä vastaa, kun sinne huudetaan. Jos toiselta tulee aina vain negatiivisuutta niin on jossain vaiheessa kanssakäymisen haluaa vähentää minimiin. Tulee myötätuntouupumus. Kai omaakin jaksamista saa ajatella?”  – Nimim. Kommunikointi minimiin

Piparipatukka

”Mitä tehdä kun ystäväpiirissä on näitä ihmisiä joiden kanssa ei vaan ole mukavaa. Meillä on ystäväporukka joka on minulle ihan äärettömän rakas. Ainoa vika tässä porukassa on vain se yksi ihminen, josta on vuosien mittaan kehkeytynyt niin kertakaikkisen epämiellyttävä ihminen.

Suurin osa ehkä tunnistaa ihmistyypin kenen lähellä pitää aina olla varpaillaan, kun hän tykkää ymmärtää asiat tahallaan väärin, usein jotenkin häntä loukkaavasti. Hän on saavuttanut elämässään aina vähän enemmän kuin muut ja se pitää muistaa mainita joka käänteessä, hänestä on kauhean hassua kun jotkut pelkäävät häntä ja hänen mielipiteensä on aina kertakaikkisen oikea asiasta kuin asiasta. Oli sitten kyse lasten kasvatuksesta, parisuhteesta, remontoimisesta tai vaikka kuntoilusta (mainittakoon että tällä ihmisellä ei ole kokemusta mistään näistä asioista).

Vuosi vuodelta minua niin rassaa tämä ihminen enemmän ja enemmän. Olisin varmaan laittanut välit poikki jo vuosia sitten (niin kuin jokunen yhteinen kaveri onkin tehnyt) mutta kun meillä on tämä meidän kolmattakymmenettä vuotta kasassa ollut porukka, keiden kanssa kokoonnutaan useammankin kerran vuodessa ja jonka muita naisia rakastan kuin perhettä, niin onko tämä piikki lihassa vain siedettävä yhteiseksi hyväksi vai onko jotain välimallin vaihtoehtoja.” – Jeppe

Mitä ajatuksia tämä sinussa herättää? Mitä tahtoisit sanoa kirjoittajille? Löytyykö neuvoja tai vertaistukea? Keskustellaan kommenteissa!

Artikkelikuva Daniel Tuttle.

— Huono Äiti -toimitus

Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!

Artikkelissa on 8 kommenttia, jätä oma kommenttisi.

Kommentoi artikkelia

8 vastausta artikkeliin “Kun ystävän kanssa ei ole kivaa”

  • Palloilija sanoo:

    Henkistä väkivaltaa kärsineenä olen oppinut ottamaan etäisyyttä ihmisiin, jotka kohtelevat minua huonosti, myös joihinkin ihmisiin, joita pidin aiemmin ystävinä.

  • Kurkista peiliin sanoo:

    Lähipiirissä juuri kuvatunkaltainen. Onneksi ei ole ystävä.

  • Ja taas sanoo:

    Miksi olette kynnysmattoja?? Miksi pitää aina vaan ymmärtää ja silittää päätä, vuosikymmenestä toiseen? Nämä valittajat ovat teidän kanssa koska siedätte sellaista käytöstä mitä muut eivät siedä. Yleensä riittää että antaa yhden kerran maistaa omaa lääkettä. Kunnon kitinät ja mollaus niin ei tarvitse tuollaista enää porukoissa katsella kun suuttuvat huonosta kohtelusta. Ja niin pitääkin! Niin teidänkin olisi pitänyt jo vuosia sitten. Tuollainen käytös on jatkuvana hyväksikäyttöä ja henkistä väkivaltaa, eikä kenenkään pitäisi sitä sietää.

  • Lumiukko sanoo:

    Miksei voisi ystävällisesti mutta suorasti kertoa ystävälle, mikä mättää ja kertoa totuudenmukaisesti mikä hänen käytöksessään tuntuu ikävälle ja miksi? Itsestä olisi ainakin mukavampi saada suoraselkäisesti tieto asiasta ja mahdollisuus pyytää anteeksi ja muuttaa käyttäytymistäni, kuin tulla (hiljaisesti) feidatuksi ystäväpiiristä. Negatiivisen ihmisen ”valittaminen” voi olla myös yritys tuoda esille sitä, että hän kaipaisi enemmän tukea ja läsnäoloa, tunnetta siitä että on oikeasti joku, joka välittää ja joka on aidosti kiinnostunut ja läsnä hänelle. Yleensä käyttäytymisen taustalla on jokin syy, kannustan keskustelemaan tästä avoimesti ystävän kanssa ennen hänen hylkäämistään.

  • Katjuusa 60 sanoo:

    Kovin on tuttua,joistain ihmisistä ei vaan jää mukava olo,oon ruvennut ottamaan heihin etäisyyttä.Nuorempana siihen asiaan ei kiinnittänyt huomiota,tuntuu,että siinä asiassa aistit herkistyy kun ikää tulee.

  • jokuvaan sanoo:

    Minulla on yksi ystävä, joka on tavaton energiasyöppö, enkä jaksa hänen seuraansa. Olen kuitenkin hänen lapsensa kummi, niin en jaksa edes lasta tavata tämän ystävän takia. Sain vuosikymmenen olla rauhassa tältä syöpöltä, mutta kun muutin samalle paikkakunnalle, niin jatkuvasti tulee jotain viestiä, eikä hän tajua jättää minua rauhaan.

  • Vastavuoroista ystävyyttäkö? sanoo:

    Itse olen samaa pohtinut. Meillä on neljän naisen ystävä porukka ollut jo 25 vuotta. Nyt minun ja yhden näistä ystävistä mitta on täysi. Nämä kaksi muuta ystävää ei pidä yhteyttä, itse lopetin yhteydenpidon vuosia sitten kun en vaan jaksa olla aina se joka pitää ystävyyttä yllä. Näillä kahdella tuntuu kuitenkin olevan aina välillä hirveä into tehdä jotain kivaa yhdessä, mutta sitten kun aika koittaa niin joko on rahat vähissä tai yllättäen on unohtanut pyytää töistä vapaata tai muuten vaan elämä huonosti eikä voikaan tulla. ”Paras” oli kun järkättiin yhteisiä neljäkymppisiä, minun ja tämä yksi oikeasti hyvä ystävä oltaisiin haluttu Lappiin, näille kahdelle ei kelvannut. Heidän toiveesta päätettiin lähteä muualle. Kappas vaan kun ajankohta läheni niin nämä kaksi ystävää perui tulonsa. Että he kenen toiveesta lähdettiin kyseiseen paikkaan, eivät he edes tulleet. Ollaan tultu ystävän kanssa siihen tulokseen että olkoon, ei me jakseta raahata ketään perässä.

  • Yx vähemmän sanoo:

    Ei ole pakko jaksaa eikä sietää.Keskustelkaa muiden ystävien kanssa asiasta ja ottakaa puheeksi asia tämän hankalan ihmisen kanssa asiallisesti.Kysykää häneltä miksi hän näin tekee.
    Itselläni vastaava kokemus,emme ole enää tekemisissä kun tämä ihminen ei tykännyt kysymyksestäni,ajattelin ettei hän sitten mikään ystävä ollutkaan,20v meni.