Kuka näitä kaikkia voi muistaa!
Kouluissa ja päiväkodeissa tehdään tosi tärkeää työtä, ja pääasiassa niitä laitoksia kohtaan tuntee pelkkää kiitollisuutta. Mutta yksi asia on, joka hiertää.
Lippulaput. Ilmoitukset taululla. Wilmamerkinnät. Lapsen ”meillä on sitten huomenna retki jonne pitää viedä omat ruoat” -ilmoitukset.
Miten kaikki tämä tiedonanto menee aina ohi tai tulee todella myöhään? Osa on varmasti omaa syytä, ok olen kuullut tästä mutta unohdin saman tien. Mutta sitten on tätä että tiedotuslappu jäi laukkuun tai paperikasaan pöydälle tai ei ikinä päätynyt vanhemmille asti.
Sähköpostilistoja, joiden olemassaolosta kuulee 3 kk listan perustamisen jälkeen. Epämääräisiä tiedotteita. Illalla kello yhdeksän tulevia viestejä siitä, että huomenna kaikille naamiaisasu!
Silloin, kun tiedotus pelaa, hoidettavia asioita on niin paljon, että kaikkia niitä ei muista millään. Ksylitolipastillirahat, metsäretkelle terveellisiä eväitä ja kumpparit ja istuinalusta, muistathan maksaa teatterimaksun, olethan tulossa talkoisiin, päiväkoti on ylihuomenna kiinni kehittämispäivän takia, valokuvaus on torstaina täytetty lappu mukaan!
Puhelin on täynnä muistutuksia ja paperiset tiedotteet roikkuvat jääkaapin ovessa, mutta silti jotain aina unohtuu. Töissäkin pitää muistaa hirveästi asioita, samoin kuin yksityiselämässäkin. Kaikki lapsen koulunkäyntiin tai päiväkotiin liittyvät asiat eivät mitenkään pysy mielessä.
Ja sitten hävettää. Juu minun lapsellani on taas väärät varusteet. Minun lapsellani ei ole eväitä. Minä en tiennyt, että tänään on lelupäivä. Ai sinne retkelle lähdettiin jo varttia vaille?!
Hiki valuu pompan alla kun naama punaisena änkyttää, että tota taisin unohtaa, ja hoitajan tai opettajan naamasta näkee että ”taas vaihteeksi sattui unohtumaan…”. Paikalta poistuu varmana siitä, että kahvihuoneessa jauhetaan, kuinka en välitä lapsestani lainkaan…
Nimim. Ihan liikaa muistettavaa
Mitä ajatuksia tämä herättää? Kerro kommenteissa kohdassa KOMMENTOI tai lähetä oma avauksesi ihan mistä hyvänsä aiheesta Avaudu tästä -lomakkeella! Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.
Huomaathan, että Avaudu tästä -lomakkeella et voi kommentoida tähän artikkeliin. Tämän artikkeliin jätät kommenttisi kohdassa Kommentoi artikkelia.
— Huono Äiti -toimitus
Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!
Artikkelissa on 2 kommenttia, jätä oma kommenttisi.
Hahah, mahtava kirjoitus! Tuon kyllä tyttöystäväni heti lukemaan tätä blogia, jos sattuu joskus haaveilemaan lapsista. Tuntee sitä kyllä itsensä aika onnekkaaksi kun ei kakaroista haaveile, onhan tämä elämä aika luksusta tuollaiseen helvettiin verrattuna. Unohtuu myös omat ketutuksen aiheet aika nopeasti tätä lukiessani! Ihmetyttää vain, miksi vanhemmuudesta kaikki sitten oikein haaveilevat, tuntuu että kaikki lisääntyneet vain valittavat kurjaa arkeaan. Kiitos antoisista lukuhetkistä! Toivon sinulle myös niitä mukavia päiviä! 🙂
Kiitos! Sain synninpäästön, en ole ainut, joka ajattelee juuri näin. Ihanaa, että kouluissa ja päiväkodissa järjestetään paljon kaikkea ja toiminta on monipuolista. Mutta vanhempana tulee stressi, kun kaikki pitää muistaa ja todella niitä lippulappuja… huokaus! Mutta kaiken kuormittavuuden keskellä, ollaan tosi onnekkaita 🙂