Mitä saa palkaksi äiti, joka yrittää raskaan arjen keskellä kaikkensa?

Onko äidin oltava virheetön? Pitääkö olla jatkuvasti iloinen ja hymyileväinen vaimo? Täytyykö aina jaksaa auttaa ja kannustaa teinejä, ja tienata niin että pystyy hankkimaan heille kaikki viimeisimmät vermeet?

Näitä kysymyksiä miettii tämä äiti, jota mies petti ja jolle teinit raivoavat:

”Onko koskaan sellainen olo, että epäonnistut kaikessa?

Sellainen fiilis, ettei se äitinä olo olekaan pullan tuoksua ja itseneulottuja sukkia..? Minulla on.

Teini pähkäilee jatko-opintojaan. Minun pitäisi jaksaa stempata ja auttaa, mutta ainoa asia mitä saan suustani ulos, on sadatteluja siitä, miksei teini ymmärrä omaa parastaan.

Kun mies tulee pitkän päivän jälkeen kotiin, ja rösähtää sohvalle, pitäisi hymy huulilla kysyä, oliko paha päivä? Ja kiroan vaan, miksei se auta hommissa, sillä olen itsekin tehnyt työpäivän.

Vielä pitäisi itse jaksaa laittaa pyykit, tiskit, katsoa huomiset lasten tavarat.

Monen lapsen äitinä ja yrittäjänä, päiväni koostuu lapsien kuskaamisesta, uimakoulusta, isompien kesätöihin kuskaamisesta, lääkäreistä, neuvoloista, kaverisynttäreistä ja monesta muusta. Tämän keskellä tai jälkeen pitää hoitaa vielä omat työt ja koti. Jaksaa jaksaa..

Kukaan ei kysy pärjäänkö, miten selviän tästä kaikesta.


Kuva Fernando Brasil, ylin kuva Jamez Picard.

En ole itsekään puhdas pulmunen, olen ryssinyt raha-asiat yrittäessäni pelastaa mahdotonta. Olen kiukuttelut ja ollut väsynyt.

Kiitoksena siitä että olen yrittänyt, olen saanut päälleni teinien vihan ja sen että mieheni petti, kun en jaksa olla se iloinen tytteli enää. Sellainen millainen joskus olin.

Miten tämän kaiken keskellä pystyy hoitamaan parisuhdetta ja pitämään liekkiä yllä kun toinenkin on kipeä ja väsynyt? Miten antaa anteeksi, ja myös antaa itselleen anteeksi ettei pysty kaikkeen?

Ymmärrän miestäni siinä, kuinka helppoa on sortua hymyyn ja iloiseen ihmiseen, kun kotona odottaa väsynyt ja nalkuttava akka.

Ymmärrän, että teinit angstaavat kun koti ei ole suoraan Avotakasta ja rahaa ei ole aina uusiin Addun vaatteisiin. Mutta kuka antaisi arvoa myös minulle?”

Nimim. Äityli

Tämä kirjoitus on lähetetty Avaudu tästä -lomakkeen kautta. Lähetä sinäkin tarinasi tai keskustelunavaus täältä. Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.

— Huono Äiti -toimitus

Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!

Jaa oma tarinasi

Haluatko avata keskustelun jostain sinulle läheisestä aiheesta?
Lähetä kertomuksesi tästä.

Nykyinen kategoria:

Tutustu myös muihin kategorioihin:

Kommentoi artikkelia

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

3 vastausta artikkeliin “Kuka arvostaisi äitiä?”

  • Sinäparka sanoo:

    Älä uhriudu. Marttyyriä ei kukaan kestä. Sinun kannattaisi korjata näkökulmaasi. Miksi sinun pitäisi saada jotain palkaksi, kun teet töitä perheesi eteen? Mitä miehesi saa palkaksi? Entä teinit? Saat olla heikko ja pyytää apua. Voit sanoa, että et jaksa. Mutta noi ”minä raadan ja raadan ja mitä saa siitä palkakseni?” jutut on luotaantyöntäviä.

    • Klaara sanoo:

      Samaa mieltä. Tuossa taitaa vaan olla jo melkoinen noidankehä korjattavaksi, kun kolmas osapuolikin mukana kuvioissa. Tsemppiä aloittajalle ja ammattiapukin voisi olla hyvä.

    • Sooh sanoo:

      Ei kai tuossa ole kysymys uhriutumisesta vaan siitä, että kirjoittajan kontolle kaatuu aivan liikaa asioita ja hän väsyy niiden alle. Sen sijaan, että mies ottaisi kopin arjesta, hän ryntää toisen syliin. Että vähän heittäisin nyt palloa sille toiselle perheen aikuiselle ja kehottaisin ryhdistäytymään, ennen kuin vaimo palaa loppuun.

      Siitä olen kuitenkin samaa mieltä, että yksin ei tarvi jaksaa. Uskalla pyytää apua, aloita niistä perheenjäsenistä.

      Teinit nyt on teinejä, mutta heidänkin kanssaan voi keskustella esim. näistä kotityökuvioista ihan avoimesti. Ja kaipa hekin voivat jotain tehdä, esimerkiksi pestä sitä pyykkiä? Meillä jopa 5v tekee kotitöitä (toki hyvin pienessä mittakaavassa, mutta tekee kuitenkin) kun taas koululaisilta odotetaan enemmän. Ihan päivittäin he tekevät jotakin: Järkkäävät eteisen kenkävuorta (voi, kun laittaisivat vaan ne nätisti niin ei jatkuvasti tarvitsisi), tyhjäävät tai täyttävät tiskikonetta, viikkailevat ja vievät omia pyykkejään kaappiin, imuroivat jonkun huoneen. Eikä taatusti mene liikaa aikaa tai ole liian paljon vaadittu. Nämä sinänsä pienet asiat taas helpottavat omaa arkea ihan todella paljon. Meilläkin kun suurperhearjessa saa ihan jatkuvasti olla jotakin tekemässä, jos haluaa, että koti näyttää inhimilliseltä.

      Ja jos väsyttää niin voiko siivousapu olla vaihtoehto? Loma, yksin? Parisuhdeterapia?