Kärsin vakavasta omakotitalohäpeästä
Monen äidin, isän, vanhemman ja vanhemmaksi haluavan, myös lapsettomien pariskuntien ja sinkkujen haave on se omakotitalo: punainen tupa, valkoiset aidat, perunamaa jne. Eikä tarvitse olla oma kotitalo, vaan omakotitalossa voi asua myös vuokralla.
Omakotiasumisessa on monta hyvää puolta, esim. rauha ja hiljaisuus. Ei tarvitse harmistua yläkerran ympäri vuorokauden juoksevista kak… lapsista (tai kissoista, niistäkin lähtee ääntä yllättävän paljon), seinänaapurin pianotunneista tai alakerran kerrostalokyttääjästä, jonka mielestä se meteli tuleekin teiltä. Tai stressata muiden mielenrauhasta, jos se meteli todellakin tulee teiltä.
Oma tupa, oma lupa, eikä tarvitse osallistua julkisivuremontteihin tai pihatalkoisiin. Paitsi että… oman pihan talkoisiin ja kodin kunnostamiseen ei osallistu kukaan keskellä arkea, ei edes lapset kiristämällä, lahjomalla tai uhkailemalla. Ja sitten saakin hävetä silmät päästään jos ja kun satutaan naapurin kanssa yhtäaikaa postilaatikolle:
”Omakotitalo oli ihana ajatus. Oma rauha ja oma lupa ja lapsiperhe saa kiljua vapaasti. Ja sitten se todellisuus:
Olen ollut liikaa poissa koko kesän. Tänä aikana puutarhassa ovat alkaneet kukoistaa metrin pituiset pujot, puolen metrin nokkoset, voikukat, jotka tunkevat pihalaattojen väleistä, sammalet ja kaikki sellainen vihreä, jonka ei kuulu olla siinä, missä se on.
Samaan aikaan kukat ovat ruskeita, koska ei sellaista kesän kasteluarmeijaa olekaan, joka ehtisi hoitaa muiden kukkia kunnolla poissaolon aikana. Asiat roikkuvat ja maalipinta lohkeilee. Lumikola on jäänyt nurkalle. Ja kynttilälyhty on portilla.
Kuka oikeasti jaksaa elämän ja työn lisäksi edes huolehtia omakotitalosta? Sehän on koko päivän hommaa siitä ilosta, että kukaan ei kuule ainakaan kovin hyvin, kun tappelette sisällä siitä, kuka unohti taas leikata nurmikon. Tosi kivaa olla naapuruston häpeäpilkku.”
Nimim. Onneksi ei sentään sähkölämmitys
Toisaalta, osa kaupungeistakin jätti tänä kesänä viheralueensa luonnontilaan muuttamalla nurmikot niityiksi, tavoitteena luonnon monimuotoisuuden lisääminen, joten aina voi selittää naapureille että piha on tässä tilassa siilien ja sen sellaisten hyvinvoinnin tukemiseksi. Ikkunanpielien maalaustarpeista tai raja-aidan uudistamisesta voidaan sitten keskustella paremmalla ajalla, nyt pitää ehtiä keittämään nakkikastiketta kakaroille, heippa!
— Huono Äiti -toimitus
Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!
Artikkelissa on 24 kommenttia, jätä oma kommenttisi.
Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty. Eli kannattaa laittaa sellainen piha jota jaksaa hoitaa ja tehdä pohjatyöt kunnolla. Palkitsee sitten jatkossa kun on viihtyisä piha jota on helppo hoitaa. En antaisi pois. Enkä muuten arvostele muiden pihoja enkä elämäntyyliä. Minusta on ihan ookoo laittaa puutarhatuolit voikukkien keskelle ja kutsua ihmisiä grillaamaan. Mikäs sen mukavampaa
Joskus ne omakotitalon työt tuntuu isoilta. Kun aikaa ei vaan ole. Sitten kun päättää ottaa aikaa niin loppujen lopuksi työt saa tehtyä aika nopeastikin. Minä en ainakaan välitä miten naapurit hoitavat pihaansa. Pidän pihan helppohoitoisena. Tiedostan sen, että haluan harrastaa ja matkustaa enkä siksi ole koko ajan säätämässä. Ikkunat pesen kun läpi ei näy. Voi mennä useampi vuosikin kynnen ole välejä käynyt läpi. Imuroin kerran viikossa ja se riittää että oysyy lattiat siistinä ilman turhia tavaroita. Kun juhlia tai syntyäreitä tehdään vähän isompi siivo. Kyllä ne naapurit voi ärsyttää onakotitalossakin mut niitä on vähemmän silti kuin rivi tai kerrotalossa