Kai teillä jo tekee 2 kk ikäinen pottaan, ai ei vai?
Lapsen kasvu on jännittävää ja tapahtumarikasta aikaa, jolloin pääsee seuraamaan pienen ihmisen kasvavan ja kehittyvän suorastaan päätä huimaavaa vauhtia. Jo ensimmäisten elinvuosien aikana lapsi oppii puhumaan, konttaamaan, kävelemään ja niin edelleen. Nämä ovat kaikki merkityksellisiä askelmia lapsen kehityksessä, mutta niiden turha vahtaaminen ja jouduttaminen ei ole ainoastaan hyödytöntä, vaan potentiaalisesti myös haitallista. Tässä siis totuus siitä, miten suhtautua eri kehitysvaiheisiin:
Läpi yön nukkuminen
Yksi vanhempien eniten odottamista kehitysvaiheista on se, kun lapsi alkaa nukkumaan itsenäisesti läpi yön. On toki syynsä myös sille, että vanhemmat tätä hieman kyttäävätkin. Tarkoittavathan vauvan katkonaiset unet yhtä lailla myös vanhemman katkonaisia unia.
Yleinen ohjenuora siihen, milloin lapsen tulisi alkaa nukkua 6-8 tunnin yhtäjaksoisia yöunia, on noin 4 kuukauden iässä. Yöunien kehitykseen vaikuttaa kuitenkin valtava määrä eri asioita aina lämpötilasta ja mukavuudesta geeneihin asti. Lisäksi yöajan kasvukivut voivat häiritä unta. Tästä vaihtelusta johtuen ei vanhemmilla ole syytä huolestua lapsensa unen saannista, vaikka kokonaisia yöunia odotettaisiin vielä pitkään 4 kuukauden iän jälkeenkin. Parasta on vain edetä lapsen luonnollinen nukkuminen edellä.
Ensimmäiset sanat
Kyllähän jokainen vanhempi nyt haluaa kuulla pienen lapsensa puhuvan, mutta totuus on se, että lapsen sanasto kehittyy pikkuhiljaa. Keskimäärin 12-kuukautisen lapsen sanavarastoon kuuluu vain yksi sana ja seuraavan vuoden aikana varasto kasvaa noin 50:een sanaan. Kehitysnopeuteen vaikuttavat kuitenkin monet asiat eivätkä ainoastaan sanat määritä suullisen kommunikaation takana. Asiantuntijat lukevat tähän kehitykseen mukaan sanojen ohella muun muassa osittaiset sanat, yksittäiset äänteet sekä eläinten äänten matkimisen.
Jos lapsen puheen kehittymistä haluaa edistää terveellä tavalla, on yksipuolinen jutustelu tälle hyvästä. Lapselle puhuminen, ääneen lukeminen, laulaminen ja niin edelleen kehittävät lapsen intoa vastata ja oppia myös kommunikoimaan. Toistuva puhelu lapselle näkyy myös lapsen myöhemmässä kehityksessä hänen puheliaisuutenaan. Sen sijaan vastausta vänkäävä tai painostava puhe voivat aiheuttaa pienelle lapselle stressiä, minkä seurauksena kielellinen kehitys voi hidastua.
Kiinteän ruoan syöminen
Lapsen suolisto on valmis sulattamaan jonkun verran kiinteää ruokaa noin 4-6 kuukauden iässä, lapsesta riippuen. Ohjenuora on, että 8-kuukautisen lapsen pitäisi pystyä sulattamaan kutakuinkin kaikkea. Eroa tulee kuitenkin siinä, milloin lapsi alkaa kiinnostumaan ja tarttumaan omatoimisesti erilaisiin kiinteisiin ruokiin. Tämä on kuitenkin luonnollinen osa lapsen kehitystä ja se tapahtuu ajallaan.
Uusien makukokemusten ohella muodostuu tässä iässä myös pohja terveellisille ruokailutottumuksille. Haittaa voi aiheutua esimerkiksi lapsen liikasyöttämisestä tai lahjomisesta herkuilla uusien ruokien kokeiluun. Tämän lisäksi liian isojen tai vaikeasti pureskeltavien ruokien tuputtaminen ennen kuin lapsi on niille valmis voi aiheuttaa lapsen yskimistä, ruoan sylkemistä tai jopa tukehtumista. Etene siis tässäkin asiassa ihan vaan lapsen merkkien mukaan.
Ryömiminen
Ryömiminen on siitä hassu juttu, että, vaikka vanhemmat tätä vaihetta aina kovasti odottavatkin, niin jotkut lapset ohittavat ryömimisvaiheen kokonaan. Joidenkin lasten valitsema etenemistapa ennen varsinaista kävelyä voi muistuttaa enemmän rapu- tai karhukävelyä, pepulla liukumista tai ihan vain pyörimistä paikasta toiseen. Merkityksellistä ei olekaan niinkään se, miten liikutaan, vaan se, että liikutaan. Niin kauan kuin lapsesi osoittaa mielenkiintoa eri paikkoihin ja näkee vaivaa niihin pääsemiseen, ei sinulla ole huolta. Ryömimisvaiheen ohitus ei nimittäin tarkoita esimerkiksi myöhempää kävelemään oppimista.
Käveleminen
Käveleminen on taito, jonka oppiminen tapahtuu hyvin eri vaiheissa lapsesta riippuen. Yleinen ohjelinjaus on, että ensimmäisiä askeleita otettaisiin 12 ikäkuukauteen mennessä. Vanhemmalla ei kuitenkaan ole syytä huoleen, vaikka tämä aikaikkuna ohitettaisiin. Mikäli ensimmäisiä askeleita ei kuulu ennen kuin lapsi on 18-kuukautinen tai kävely ei muutu vakaammaksi ennen 2 ikävuotta, voi asiasta käydä kysymässä lastenlääkäriltä.
Lapsi alkaa kävelemään, kun hän kokee saaneensa tarpeeksi kokemuksia ja taitoja mm. seisomisesta ja konttaamisesta. Tämä tapahtuu lapsen oman mielen mukaan eikä vanhemman kannata sitä liiaksi hoputtaa. Vanhempana kannattaa enemmin vain tarkkailla tilanteiden ja taitojen kehitystä ja varmistaa, että lapsi ei pääse satuttamaan itseään kävelemistä harjoitellessa.
Potalla käyminen
Lapset oppivat yleensä kuivaksi 2 ja 3 ikävuoden välillä. Se vaatii kuitenkin paljon pottaharjoittelua. Lapsi ei kuitenkaan opi kuivaksi ennen kuin hän itse on siihen valmis ja se tulee sisäsyntyisesti. Niinpä on turha huolestua, vaikka pottaharjoittelusta ei vielä oikein tulisi mitään 2 ikävuoteen mennessä. Yhtälailla turhaa ja suorastaan haittallista on lapsen painostaminen tekemään tarpeensa potalla. Stressaava ympäristö voi saada lapsen pidättelemään, mikä puolestaan voi johtaa mm. virtsatientulehdukseen ja ummetukseen. Niinpä anna vain asioiden edetä omalla painollaan.
Kehitysvaiheiden ohjenuorien merkitys
Kuten nyt jo lienee kaikille selvää, eivät kehitysvaiheiden aikamääreet ole lainkaan absoluuttisia. Jokainen lapsi kehittyy omaan tahtiinsa ja normaali kehitystahti muodostaa paljon aiemmin uskottua laajemman aikaikkunan uusien taitojen syntymiselle. Tärkeintä olisi vain seurata lapsen kehitystä ja huomata, mikäli hänen taitonsa alkavat taantua ja kehityskaari niin sanotusti kääntyä vastakkaiseen suuntaan. Silloin on vanhemmilla syytä konsultoida lääkäriä välittömästi.
— Huono Äiti -toimitus
Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!
Artikkelissa on 0 kommenttia, jätä oma kommenttisi.
