”En koskaan olisi voinut kuvitella että elämä on tällaista 32 vuotiaana. Yksinäisyys näyttäytyy jokaisena päivänä eikä tulevaisuudessa ole mitään odotettavaa. Asun mieheni kanssa erilläni enkä koskaan tiedä, milloin näemme jälleen.
Mies on ihana, siis silloin kun on läsnä. Saa minut nauramaan, saa minut haluamaan (u all know what). Jaamme suht samanlaiset elämänarvot ja hänessä on älyttömästi hyvää. Koen että hän on minulle oikea.

Mutta… hän on emotionaalisesti hyvinkin epävakaa tunnetasolla. Tunteet vaihtelevat hyvinkin nopealla syklillä, enkä koskaan soittaessani voi tietää, millä tuulella hän on. Hän ei puhu positiivia asioita juuri koskaan mistään, mutta negatiivisia senkin edestä. On kovin stressaantunut ja kireä.

Hän kärsii uniongelmista, ja pitkälti kyllä ymmärrän hänen mielialanvaihtelujensa syntyperän, mutta missä kohtaa myös minulla on oikeus vaatia ymmärrystä? Ymmärrystä siihen, että kaipaan kosketusta. Kaipaan yhteenkuuluvuutta. Kaipaan hellyyttä ja ystävällisiä sanoja.

Halusin aina jakaa arkeani toisen kanssa. Nyt olen kuitenkin 32 vuotias äiti, joka pyörittää arkea yksin ja kuuntelee ja ymmärtää kaikkia saamatta koskaan itse ymmärrystä.

Epätoivo uhkaa iskeä. Jos päätän suhteen, ei minulla oikeastaan ole nyt koronan vuoksi muita ihmiskontakteja lasten lisäksi. En haluaisi erota enkä usko kelpuuttavani ketään muuta enää koskaan. Voiko vuosien jälkeen tällainen tilanne enää muuttua? Onko ok sietää tämmöistä?”

Nimim. Jäädä vai lähteä 89

Tämä kirjoitus on lähetetty Avaudu tästä -lomakkeen kautta. Lähetä sinäkin tarinasi tai keskustelunavaus täältä. Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.

Artikkelikuva Tyler Nix.

— Huono Äiti -toimitus

Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!

Artikkelissa on 18 kommenttia, jätä oma kommenttisi.

Kommentoi artikkelia

18 vastausta artikkeliin “Jättääkö ”Se Oikea” koska tarpeitani ei huomioida?”

  • juissi sanoo:

    Mikäli ei lähde pariterapiaan, ja se ei auta. Vaihtoehtosi on se että its euuvut ja sairastut joka vaikutta asuoraan lastesi hyvin vointiin jokatapauksessa.
    Ero on oman mielenterveyden vuoksi joskus pakko päätös , jotta lapset voi hyvin.
    Käytän sanaa ailahtelevan puolison kanssa älä myöskään sovi viikko viikko järjestelyä, vaan tapaavan isän viikonloput.
    Tämä lapseton aika on sinulle sitä kaipaamaasi lepoaikaa ja ulkoilua ja jona aikana voi tavata uuden kumppanin.
    Tautalla voi olla myös pettäminen jolloinka ei aikaa ole perheelle, ja äksyioly puretaan puolisoon, jos rakastajan kanssa ei aina suju.
    Musita selvittää kaikki muukin kuin vain väsymys syyt.

  • Älä jätä sanoo:

    Älä jätä, hakekaa apua suhteeseenne pariterapiasta, tuki parilta tms. Kaikissa suhteissa on erilaisia vaiheita. Sun ja lasten kannalta on parasta, että pysytte yhdessä ja saatte apua suhteenne vaikeuksien käsittelyyn.

  • mummuvaan sanoo:

    Mikä tuossa miehessä on sitä oikeaa? Kerro ihmeessä.
    Jonkinasteinen mt-ongelma hänellä näyttää ainakin olevan. Onko hän lastesi isä? Jos ei, niin sinuna poistaisin hänet elämästäni.

  • Kolmen äiti sanoo:

    Onko halusi se, ettet uskalla luopua ihmissuhteesta koska et halua olla yksin? Vai onko se sitä että olet valmis sietämään jatkuvaa tarpeidesi laiminlyöntiä?
    En osaa sanoa mikä miehelläsi voisi olla, diagnosointi kuuluu lääkäreille.
    Ehkä voisit kysyä itseltäsi, oletko tyytyväinen suhteeseen? Miksi haluat olla siinä vaikka sinä et saa vastavuoroisuutta? Rehellinen ja avoin keskustelu on ainoa mikä voi auttaa. Kerro tuntemuksesi. Kerro että on kovin raskasta vetää perässään kivirekeä. Kerro niistä hyvistä asioista myös. Kysy, onko sinun onnesi ja hyvinvointisi hänelle tärkeää. Jos noita ei uskalla kysyä, eibuskalla varmaan tehdä päätöksiä.
    Yksin jääminen. Miksi se ahdistaisi? Voisiko se kasvattaa sinua enemmän? Tuollaiset mietteet kertoo siitä ettö et voi hyvin.

  • Sussu sanoo:

    Mt ongelma ukolla selkeesti,ja jollei edes yritä avun hakua niin sit otat ja lähdet. Ei kenenkään tarvitse tuhlata ainoata elämäänsä siihen että on yksin vaikka muka kaksin oisi. Helppoahan se ei ole ja varmaan pelottavaakin,muttet tuu katumaan. Kohti aitoa oikeaa! Tsemppiä!

  • Omppu sanoo:

    Jos mies ei halua mennä hoitoon, niin näyttäisi aika todennäköiseltä, että asiat eivät tule muuttumaan? Minun mieheni sairastaa masennusta ja huonoina hetkinä hänellä on hiukan samoja piirteitä kuin sinun miehelläsi. Ja silloinhan ei todellakaan kannata minun tuoda omia tarpeitani tai huoliani esille. Siitä ei ainakaan meillä ole mitään apua, vaikka henkilökohtaisesti se tuntuukin todella ikävältä. Ja monesti olen minäkin noina hetkinä miettinyt, että kuinka paljon minun tarvitsee jaksaa ja sietää.

    Onneksi mieheni haluaa myös itse parantua, ja tekee kaikkensa sen eteen. Nykyisin huonot kaudet ovat harvassa ja paljon on menty eteenpäin.

    Ehkä voit yksin mennä keskustelemaan parisuhde- tai muun terapeutin kanssa asiasta? Sieltä voisi joka tapauksessa saada neuvoja, ja muutenkin tukea elämäntilanteeseesi.

  • .O. sanoo:

    Jos se on jo nyt tuollaista, se tulee vaan pahenemaan. Epävakaasta ihmisestä et tule saamaan kalliota itsellesi. Exäni oli juuri kuvailemasi. Lähdin kahden lapsemme kanssa enkä ole katunut päivääkään. Elämä on kevyempää näin.
    Nyt on ihana miesystävä joka elää itsenäistä elämäänsä kuten minäkin, omaa yhtä positiivisen elämänasenteen kuin minä ja jonka kanssa yhdessäolo on rentoa ja huoletonta.

  • Totaali-yh sanoo:

    Parisuhde on aina kahden kauppa, molempien valinta. Toisen ongelmat joihin hän on haluton hakemaan apua ovat osaltaan toisen mahdollistamia ja ylläpitämiä.
    Jos ei ole halua erota, ei pääse avaamaan ovea uudelle suhteelle. Toki voi ensin yrittää hakea yhteisellä sopimuksella apua. Jos molemmat eivät koe samanlaista tuen tarvetta, apua ei tule saamaan eikä tilanne muutu sen paremmaksi tulevaisuudessakaan.
    Itselleni ei jäänyt valinnan mahdollisuutta sillä mieheni kuoli, jäin totaaliyksinhuoltajaksi ilman tukiverkkoa. Kokemuksesta voin kertoa, että siinäkin tilanteessa voi löytää voiman itsestään ja avata mielensä uudelle tavalle elää.

  • Sari sanoo:

    Kuulostaa tutulta, vaikka asuimmekin yhdessä aikanaan. Mies teki paljon reissuhommia ja kotona ollessaankin keskittyi harrastuksiinsa. Kaksi lasta olivat täysin minun vastuullani, ”sinähän niitä halusit, hoida itse.” Kotitöitä minä kuulemma ihan itse keksin, ei niitä kukaan pakottanut tekemään. Päätin sitten, että pärjään paremmin yksin, ja palautin hänet äitinsä hoiviin. Oli helpompaa, kun ei edes odottanut toisen osallistuvan perhe-elämään.

    Huonoa kohtelua ei tarvitse kenenkään sietää. Jos asia ei keskustelemalla muutu, tee muutos itse. Tämä on sinun elämäsi, eikä sitä kannata hukata huonoon suhteeseen.

  • Epis sanoo:

    Kuulostaa siltä, että miehellä saattaisi olla epävakaa persoonallisuushäiriö tai muu tunne-elämän säätelyvaikeus. Usein siitä kärsivä häpeää itseään ja käytöstään syvästi, mikä saa vetäytymään, lukkoon. Hyvinä hetkinä rakastaa tulisesti. Hankala tilanne, jos mies ei itse halua hakea apua tilanteeseen. Itse mietin omassa erotilanteessani (miehellä narsistisia piirteitä), että ei kai ihmisen pitäisi kokea syvää yksinäisyyttä parisuhteessa. Koin, että parempi sitten olla aidosti yksin ja saada mahdollisuus löytää tasapainoisempi parisuhde. Nyt olenkin suhteessa jossa olen rakastettu ja arvostettu, en lytätty ja hylätty.

  • Puusilmä sanoo:

    Miehellä on persoonallisuushäiriö. Ei tule muuttumaan, henkinen kieputus vain pahenee.
    Sinä olet läheisriippuvainen kun tuommoisessa huonosti kohtelevassa roikut.
    Nyt kasvatat itsellesi henkiset pallit ja eroat. Parempiakin on.
    Hitosti tsemppiä!

  • Arvosta itseäsi, niin muutkin arvostaa sanoo:

    Samanlaisessa tilanteessa ollut 8 vuotta ja yksin pyörittänyt arkea 4 lapsen kanssa. Lukemattomien keskustelujen (lähinnä yksinpuhelua) jälkeen viimein kerroin miehelle, että nyt tämä riittää mulle. Erottiin. Tällä hetkellä ollaan yhteyksissä, mutta asioita mietitään. Musta tuntuu, että vasta nyt toinenkin osapuoli todella havahtui asiaan, kun jäi yksin. Jotkut ihmiset vaan tarvii kunnon herätyksen ennen kuin ne havahtuu.

  • Mieti mitä itse haluat sanoo:

    Kuulostaa, että miehelläsi on masennus, johon hänen pitäisi hakea apua. Keskustelkaa asiat halki ja onko suhteella tulevaisuutta, lähde puhumaan asioista minä-näkökulmasta esim. minusta tuntuu että olen yksinäinen. Ehdota myös miehelle, että kävisi puhumassa jossain omista olo tiloistaan. Sinun ei kuitenkaan tarvitse sietää sitä, että hoidat kaiken yksin, eikä pidä myöskään kantaa vastuuta miehestäsi. Jos tuntuu, että toinen ei ole valmis tekemään mitään sen suhteen, että asiat muuttuisivat, niin jaksatko sinä kuinka kauan olla vielä siinä ja kuinka kauan menee, kun sinä masennut pahasti? Asiat kannattaa kuitenkin käydä läpi, vaikka lähtisikin kohti uutta tai jäisikin siihen parisuhteeseen.

  • Eronnut äiti sanoo:

    ”Onko ok sietää tämmöistä?” Kysytkö lupaa sille, että onko ok antaa kohdella itseään välinpitämättömästi? Kaipa sinulla on lupa olla onneton, jos haluat sitä? Annatko itsekin itsellesi luvan? Kun asiat ovat jumissa vuosikausia eikä etene mihinkään suuntaan, ei se siitä muutu miksikään ilman jotain suurta mullistusta. Korona on vain tekosyy sosiaalisen elämän puutteelle. Koronasta huolimatta ihmiset tapaavat kavereita valikoiden, tällä hetkellä ehkä enemmän niitä, joiden takia on valmis ottamaan riskit, niitä parhaimpia kavereita ja miesystäviä. Ketään ei ole toistaiseksi kielletty tapaamasta muita ihmisiä. Tutustumiset tapahtuvat ehkä netissä ja etänä, mutta jos haluaa aloittaa uuden suhteen ja tapailla livenä, ei sitä kukaan kiellä. Sehän on valinta, kenet sinne elämään haluaa ja kenen kanssa riskit ottaa. Samalla tavalla tuo nykyinen ”miehesi” voi tuoda sen koronan sinulle tai sinä hänelle. Seksi nyt toki on asia, joka on riippuvuutta aiheuttavaa, jos se on mahtavaa, mutta tuskin tämä on ainoa mies maailmassa, joka voi saada hormonisi sekaisin. Ehkä sinun kannattaa ensin yrittää ymmärtää itse itseäsi. Myönnä itsellesi se, ettet ole ihan tyytyväinen. Onko ihan ok jäädä vai lähteä, se sun täytyy itse miettiä, millainen kynnysmatto olet. Oletko perusmatto vai luksusmatto, joka kestää ja kestää?

  • Toivoa on sanoo:

    Voin olla väärässä kun en tilannetta tarkemmin tunne mutta sinä saatat olla miehellesi tällaisen systeemin mahdollistaja. Siis hän tekee näin koska pystyy tekemään näin. Jos olisin sinä, keskittyisin täysin itseeni ja lapsiini. Se liikauttaa tilannetta väistämättä johonkin suuntaan ja tie avautuu eteenpäin. Tie johtaa sitten yhteen tai erilleen.

  • Beenthere sanoo:

    Voi muuttua mutta vaatii aikaa ja kärsivällisyyttä. Tosin muutos lähtee itse henkilöstä. Siihen ei voi kukaan vaikuttaa. Kannattaa keskustella toisen kanssa onko valmis muutokseen kun tarpeitasi laiminlyödään. Et voi pakottaa toista muuttumaan. Parisuhdeterapia voisi olla hyvä paikka näille keskusteluille. Siellä yleensä selviää onko toinen valmis tekemään suhteessa muutoksia. Jos ei niin sitten pitää itse miettiä lähteäkö vai jäädä. Itse lähdin kun tarpeita koko ajan laiminlyötiin.
    Voi tuntua että ei tule muita mutta varmasti tulee kun on sen aika. Siis jos suhde päättyy. Kannattaa kasvaa ihmisenä.miettiä parisuhteen kompastuskivet ja mitä toivoo uudelta suhteelta. Näin ollen on valmis suhteeseen jonka haluaa eikä hyväksy mitä vaan.
    Negatiivisuus voi johtua monesta asiasta.masentuneisuus esimerkiksi johon unettomuuskin viittasi.nämä eivät ole sinun asioitasi.saako mies apua muualta?on ok sanoa että myös minä olen väsynyt enkä jaksa kantaa näitä sinun huoliasi.onko muita kelle puhua tai oletko kysynyt terveydenhoidosta apuja.pistää rajat omalle jaksamiselle.
    Muistakaa myös että negatiivisuus voi olla perittyä lapsuudesta.onko ilmapiiri ollut kovin negatiivinen lapsuudenkodissa?silloinhan se ei kovin helposti muutu.vaatii muutosta henkilöltä ajattelussa.

    • Jäädä vai lähteä sanoo:

      Uskon, että tuo negatiivisuus on todellakin perittyä. Varmasti miehellä on myös masennusta, mutta ei suostu terapiaan yksin eikä yhdessä. Harmi. Sinänsä hän ei vaivaa huolillaan, koska vain vetäytyy ja murjottaa yksin. Se loukkaa, kun en pääse osaksi hänen mielenmaisemaansa. Erottamaan hän ei halua. Tilanne junnaa…

  • . sanoo:

    Tiedän, kuullostaa kliseeltä mutta tämä on totta.
    Älä odota onnea toisen ihmisen kautta. Arvosta itseäsi niin saat arvostusta.
    Teillä on lapsia mutta asutte erillänne? Vai eivätkö lapset ole hänen?
    Oletko kertonut hänelle läheisyydenkaipuustasi? Entä eroajatuksistasi?
    Molemmat kaipaisitte terapiaa yhdessä ja erikseen. Kyllä te voitte vielä löytää yhteisen sävelen.