Isovanhempi! Apua saa tyrkyttää!
”Viestejä / puheluita, joita haluaisin (edes joskus) saada lasteni isovanhemmilta:
– Tulisivatko lapset tänä viikonloppuna meille yöksi?
– Isompien lasten kohdalla: Tulisivatko lapset lomaviikon ajaksi tänne mummolaan?
– Hei, voisin hakea lapset hoidosta tänään, jos sopii?
– Tulisivatko lapset meille iltapäiväksi, jos haluatte vaikka käydä kaupassa rauhassa?
– Käykö, jos tulisin teille lasten kanssa leikkimään, jos haluatte ilman lapsia syömään/leffaan tms?
Valitettavasti en ole saanut mitään tällaista viestiä tai puhelua – koskaan. Ymmärrän tilanteen, jos isovanhemmat ovat yhä työssäkäyviä, sillä he saattavat olla hyvinkin väsyneitä työpäivän tai työviikon jälkeen. Silti vertailen tilannetta usein omaan lapsuuteen, jolloin omat isovanhemmat olivat hyvin vahvasti läsnä joko päivittäin tai etenkin lomien aikana. Olivat he sitten töissä tai eläkkeellä.
Olen hämmentynyt, eivätkö vanhempamme enää muista, miten suurta apua saivat tuolloin omilta vanhemmiltaan ja miten arvokasta se apu oli pienten lasten vanhemmille. Vai osallistuivatko isovanhemmat meidän lapsuudessamme ”liikaa”, jolloin se tuntui avun tyrkyttämiseltä, ja nyt vanhempamme puolestaan yrittävät varmistaa, ettei vaan tulisi tyrkytettyä itseään samalla tavalla.
Joka tapauksessa, edes kerran kuussa tapahtuva, oma-aloitteinen avuntarjous antaisi vaikutelman, että isovanhempi haluaa olla läsnä lastenlastensa elämässä. Tällä hetkellä apua pitää aina erikseen pyytää – ja sekin tuntuu olevan aina hieman nihkeästi järjestettävissä. Onneksi monet samanikäiset ja sisarukset tuntuvat olevan samassa tilanteessa, jolloin hoitoapua on usein helpompi pyytää samanikäisiltä vanhemmilta.
Mitä tästä opimme: omien lastenlasten kohdalla aion tuoda avun tyrkyttämisen takaisin kuvioihin.”
Nimim. Aikuinen lapsi
Tämä kirjoitus on lähetetty Avaudu tästä -lomakkeen kautta. Lähetä sinäkin tarinasi tai keskustelunavaus täältä. Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.
Artikkelikuva Annie Spratt.
— Huono Äiti -toimitus
Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!
Artikkelissa on 60 kommenttia, jätä oma kommenttisi.
Lasten puolesta harmittaa että heidän isovanhemmat eivät osallistu juurikaan heidän elämään. Itsellä oli aina paikka isovanhempien luona. Vaari kävi hakemassa ja tuomassa. Isompana siivosin heidän taloaan kun eivät itse niin kovin jaksaneet.
Omat vanhempani ovat jääneet lapsille aika vieraiksi. Nyt isän nykyiselle vaimolle on syntyneet ”omat”lapsenlapset joita sitten isä näkee viikoittain.
Miehen äiti oli paljon auttamassa aiemmin ja siitä olen hänelle kiitollinen. Nyt vain suuttui niin kovasti kun emme ota koronarokotuksia. Välit on sitten ilmeisesti poikki.
Kyllä se kirpaisee. Jos minulle joskus siunaantuu lapsenlapsia niin toivon että saan olla heidän elämässä mukana. Lapset on paljon mukavampia kuin aikuiset.
Ei ole isoäitiä kiinnostanut olla lastenlasten elämässä yhtään, ikinä. Hän ei tykkää miniästä niin ei ole tekemisissä. Kahden muun pojan lapsia hoitaa ja auttelee näitä perheitä, koska miniät on sen mielestä ihania.
Meidän lapsen elämään kuului isovanhemmat ja olen ikuisesti kiitollinen kun he olivat mukana elämässämme. Lapsemme tarvitsi turva paikkaa (omalta isältään ryyppäsi oli pahapäinen) sain omilta vanhemmilta turva paikan lapsellemme. Nyt itse olen mummeli 30vuotta lapsenlapset ovat saaneet viettää kaikki lomat meillä jos halusivat vaikka välimatka on pitkä aina pystyimme hoitamaan kyydit. Monta kertaa hain junalla Helsingistä itäsuomeen. He ovat niin rakkaita meille.
Meillä lapset eivät ole nähneet mummiaan pariin vuoteen kun ei sitä humalaista örvellystä kukaan jaksa.
Miksi se näkeminen pitäisi olla pelkkää hoitamista? Minusta olisi mukavaa jos isovanhemmat edes soittaisivat ja pyytäisivät nähdä, voisimme kaikki vaikka lähteä puistoon piknikille jos sää sallii. Soitto tännepäin ei ole koskaan vielä tapahtunut, itse pitää joka kerta ehdottaa ja järjestää, ja sitten kehtaavat vielä valittaa kun ei olla käyty ”pitkään aikaan”. Edes soitto lapsen syntymäpäivänä olis mukavaa, voisivat onnitella henkilökohtaisesti, ei pieni lapsi näe niitä Faceen postattuja onnitteluita! Vähän vaivaa voisivat nähdä, eikä aina kitistä siitä mitä heidän kuuluisi saada muilta. Lisäksi sinne pitäisi aina raahautua, he eivät koskaan tule meidän luokse, ei ole kuulemma aikaa vaikka ovat eläkkeellä.
Sama, oman äiti on tuollainen. Ei juurikaan koskaan tule käymään, valittaa aina, että kun ei pidetä yhteyttä. Hoitaa kyllä lapsia , jos pyytää. Jossain vaiheessa lapset eivät enää halunneet mennä mummolaan, niin sekin oli minun vikani. Kumma, kun on niin vaikeaa tulla katsomaan lapsia. Silloin kun nuo oli pieniä, niin meidän piti aina raijata koko katras sinne, kun helpompaa olisi hänellä ollut tulla meille . Isän vanhempia ei ole nämä kiinnostaneet . Exän sisarusten lapsia ajettiin satoja kilsoja katsomaan ja exän edellisen liiton lapsia lellittiin.
Kun on väärä äiti meidän lapsilla, niin se on toki oikein kostaa se lapsille.