Rakas päiväkirja, kirjoitan sinulle pienen esimerkin huoltajan illastani. Lainaan huoltaja-termiä jääkiekosta ja muista urheilulajeista, koska vanhemmuus on niiden kaltaista, jopa niitä vaativampaa urheilua. Tämä huoltajan päiväkirja on osa kuvitteellista Tulevien Vanhempien Realistista Opaskirjaa, jota ei koskaan voi julkaista etteivät ihmiset ihan kokonaan lopeta lasten tekoa.

Huoltajan ilta menee tällä tavalla:

16.50 Huoltaja noutaa väsyneen lapsen päiväkodista. Pientä kotiinkävelytappelua.

17 Huoltaja seisoo kaupassa väsyneen lapsen kanssa, eikä keksi taaskaan mitään muuta ruokaa kuin nakit, ostetaan nakkeja. Annetaan periksi lapselle, joka vaatii kiiltävää pääsiäismunaa.

17.03 – 17.15 Huoltaja raivaa eteisen kengät, riisuu lapsen, käynnistää pesukoneen ja kuivausrummun, aloittaa mankeloinnin, raivaa pöytään jääneet aamiaistarvikkeet, tekee nakeista ruokaa, ruokkii lapset ja ruokkii kissat. Huoltaja yrittää puhua vedenjuonnin merkityksestä. Ei näytä kiinnostavan.

17.15 – 18 Huoltaja raivaa ruoantähteet, purkaa ja täyttää astianpesukoneen, virittää Pikkukakkosen, kerää ympäri kämppää lojuvia vaatteita, tyhjentää kissan vessan, pesee ihmisten vessan, saa pari miniraivaria kaikesta siitä, mitä joutuu tekemään.

18.03 Huoltaja huomaa, että on vielä ulkotakki päällä, ottaa takin pois, huokaisee.

18.04 – 19 Huoltaja patistaa läksyjen tekoon, ulkoiluun, pois kännykkäpelistä, järjestelemään lapsenhuonetta, katsoo joulukoristeita ja miettii, että ne on pakko poistaa ennen pääsiäiskoristeiden tuloa. Harkitsee pääsiäisruohoa.

19.01 – 20 Huoltaja komentaa toisen suihkuun ja suihkuttaa itse toisen lapsen, pääsee osalliseksi hiustenpesudraamasta, tekee iltapalaa, tekee väärän iltapalan jälkeen oikeaa iltapalaa, patistaa hammaspesulle, komentaa yöpuvut päälle, lukee yhden iltasadun, lukee toisen iltasadun, jää hetkeksi istumaan lastenhuoneeseen, koska ei ole istunut kolmeen tuntiin.

20-21 Huoltaja järjestelee seuraavan päivän pelivaatteet koko joukkueelle. Laittaa teen päälle. Oikaisee hetkeksi odottamaan suosikkisarjan alkua.

03 Huoltaja herää samasta asennosta vanhat meikit ja sohvankuva naamassa. Suussa maistuu kissanpissa. Huoltaja ei jaksa peseytyä vaan menee sänkyyn.

04 Huoltaja herää lapsen vaatimuksiin.

05 Huoltaja herää toisen lapsen vaatimuksiin.

06 Huoltaja herää kun kissa hyppii naaman päällä.

07 Huoltaja ei herää herätyskelloon.

Näin iloisesti ja pirteänä päästään taas uuteen päivään kiitollisena siitä, että on elämä.

— Huono Äiti

Jaa oma tarinasi

Haluatko avata keskustelun jostain sinulle läheisestä aiheesta?
Lähetä kertomuksesi tästä.

Nykyinen kategoria:

Tutustu myös muihin kategorioihin:

Kommentoi artikkelia

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

3 vastausta artikkeliin “Huoltajan päiväkirja”

  • Magge sanoo:

    Taas yksi hyvä syy ….no, tarvitseeko sitä edes sanoa.

    nauttia elämästä 😉

  • Sanna Hukkanen sanoo:

    Tämän kaiken keskellä eläneenä minua on auttanut opastus jonka sain: ”Lapsi kiukuttelee sille, johon luottaa eniten”. Tämän jälkeen olen ollut otettu, kun poikani ilmaisee kiukkunsa minulle.

    Tosin sitten omat itkupotkuraivarini ja mökötykseni ovat lähinnä 5 vuotiaan tasoa. Mutta kuka oikeasti jaksaa olla täydellinen? – Se joka tekee sen epärehellisesti!

  • Nuppu sanoo:

    Oih ja voih, kuulostaa niin ihanan tutulta =) Meillä ei tosin enää päiväkoti-ikäisiä ole, kuopus aloitti syksyllä koulun. Ja täytyy sanoa että koulun aloituksen jälkeen itkupotkuraivarit vähentyivät oleellisesti. (Siis tytöllä, itsestäni en menisi vannomaan). Sitä ennen kiukuttelu alkoi sillä siunaamalla sekunnilla kun astuin päiväkodin portista sisään, sitä ennen tyttö oli ollut koko päivän aurinkoinen ja iloinen. Ja ennen kaikkea yhteistyökykyinen… Nyt tosin tilanne on vähän sama 15-v. pojallani, jo pelkkä naamani selvästi v*****aa häntä ankarasti välillä, saati sitten jos avaan suuni.

    Tuohon sinun listaan vielä lisäisin sen, että ensin pitää raivata tiensä kotiin, ennen kuin pääsee tekemään yllä mainitsemiasi ”pikku” askareita (kuvia blogissani, kirjoitus 4 syytä kilahtaa murkulle)… Ja meillä murkku ei enää suostu syömään edes noita nakkeja, kun ”niissä on niin paljon lisäaineita ja ne on tehty eläimen jämistä” (isänsä aivopesemä, kiitokset miehelle, joka by the way itse opiskelee ja asuu TYYTYVÄISENÄ muualla arkipäivät, eipä tarvitse huolehtia perheen muonituksesta tai paljon muustakaan =) Sama kaveri kyllä vetää antaumuksella sipsejä, silloin ei lisäaineet haittaa (tätä kutsutaan murkun logiikaksi).