Hankin lapsen liian nopeasti suhteessa, joka on tuomittu eroon
Huono Äiti sai avautumisen:
”Hävettää.Erosin pitkästä ja erittäin vaikeasta suhteesta joitain vuosia sitten ja löysin eron jälkeen aivan ihanan, kiltin, huomaavaisen miehen joka oli täysin exäni vastakohta. Muutaman vuoden päästä aloin odottamaan ensimmäistä yhteistä lastamme , kummallakin oli ennestään lapsia. Raskausaika oli vaikea ja kiltistä miehestä alkoi tulla erittäin itsekkäitä piirteitä esille. Hän lähti mm lomamatkoille yksin kun jäin itse puolikuntoisena kotiin lojumaan, hän unohti vauvamme rakenneultran ja suhtautui raskausvaivoihini väheksyen. Vauvan synnyttyä hän lähti viikoiksi työmatkoille ja jäin yksin vauvan kanssa. Olin aiemmin sairastanut synnytyksen jälkeisen masennuksen ja tunnistin jälleen uupumuksen oireita.
En ole mikään seinäruusu, saan kyllä asiani sanottua. Olen temperamenttinen ja varmasti omalla tavalla vaativa puoliso. Mies muuttui kuitenkin kokoajan itsekeskeisemmäksi ja hän vaati jatkuvasti enemmän osallistumista talouskuluihin mitkä oli jo ennen raskautta sovittu. Koko vauva-aika valui viemäristä hukkaan, olin ahdistunut, stressaantunut ja pelkäsin vanhempainvapaan päättymistä ja töihin paluuta pienen vauvan kanssa.
Yhtäkkiä kaikki arvomme olivatkin toistensa vastakohtia.
Hävettää että etenin suhteessa niin nopeasti etten ehtinyt tunnistaa näitä suhteen haasteita. On tullut erittäin selväksi ettemme sovi yhteen. Kasvatin aiemmat lapset avioliitossa ja nyt olen yhtäkkiä tulossa keski-ikäiseksi erovanhemmaksi. Edellinen ero oli jo vaikea, nyt tuntuu että koko pohja elämältä romahti ja sitä kuorruttaa lisäksi suunnaton häpeä siitä, että vielä tässä iässä tein näin ison virheen. Muut lapseni ovat jo aikuisia, koen suunnatonta epäonnistumisen häpeää ja uskoni omaan arviointikykyyni tässä asiassa on mennyt täysin.
Perhearvot ovat olleen minulle aina tärkeät. Oli äärimmäisen vaikea päätös lähteä edellisestä suhteesta ja se ero oli suurimmalle osalle ihmisistä helpotus. Tätä eroa kukaan ei tule ymmärtämään koska ”mieshän on niin kiltti ja mukava”… Lisäksi hautaan parisuhteen mukana viimeisenkin haaveen ydinperheestä mitä minulla , eikä lapsillani tule olemaan enää koskaan.
Enää en halua parisuhdetta. Mikään elämässä ei ole niin epävarmaan kuin rakentaa elämänsä toisen ihmisen kanssa, parisuhteen päättyessä kaikki mitä yhdessä on rakennettu romahtaa. Enää kolmatta kertaa en jaksa aloittaa kaikkea alusta, hyvä jos edes toista kertaa.”
Nimimerkki:
Suru
Mitä ajatuksia tämä herättää? Kerro kommenteissa kohdassa KOMMENTOI tai lähetä oma avauksesi ihan mistä hyvänsä aiheesta Avaudu tästä -lomakkeella! Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.
Huomaathan, että Avaudu tästä -lomakkeella et voi kommentoida tähän artikkeliin. Tämän artikkeliin jätät kommenttisi kohdassa Kommentoi artikkelia.
— Huono Äiti -toimitus
Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!
Artikkelissa on 31 kommenttia, jätä oma kommenttisi.
Ei yllätä että nykyajan itsekkään suomalaisnaiset täällä kehuvat toisiaan täydellisiksi. Suurin osa lapsen saavista perheistä päätyy eroon ja vika on aina miehessä. Toivottavasti miehet ottavat perheet takaisin haltuunsa. Lapset kärsivät tässä äitien nykytouhussa.
Sulla on ihana pieni lapsi, nauti hänestä niin paljon kun voit 💖 Noudata omia arvojasi! Ukko saattaa olla kontrolloija. Mulla ja mun ystävällä tismalleen samanlaiset tarinat: eka ero rentusta..sitten kiltti mies pelastaa ja hoivaa -> paljastuu myöhemmin kylmäksi ja kontrolloivaksi. Noi kaikki talousasiat..vaatimukset..reissuamiset..tuttua! Hän ja hänen tarpeet..hänen valta suhteessa.
Sä olet hyvä! Osaat kyllä
En oikein ymmärrä mikä tämä hirveä pakkomieli ydinperheeseen on, että sen takia ollaan valmiita antamaan lapselle malli ahdistavasta ja vaikeasta parisuhteesta ja alistuvasta ja kärsivästä äidistä. Ja tämä toistetaan vielä useaan kertaan jokaisen lapsen kohdalla.
Ymmärrän kyllä, että ero nostaa pintaan häpeää, syyllisyyttä ja pelkoa. Suosittelen hakemaan ulkopuolista apua, jotta saat jonkun, joka tukee ja on sun puolella. Noiden edellä mainittujen tunteiden läpi kun taistelet ja toimit itseäsi kuunnellen ja omaksi parhaaksi, niin alat voimaan paremmin ja ulkopuolisten mielipiteet määrittää sun elämänvalintoja yhä vähemmän. SE on parasta, mitä voit lapsesi vuoksi tehdä. Mitä haluaisit, että lapsesi tekisi vastaavassa tilanteessa? Nyt sinulla on mahdollisuus antaa siihen mallia.
Niin, aloitetaan uudestaan vauvarumba seuraavan miehen kanssa. Miksi? Eikö voi vain olla suhteessa toiseen ihmiseen ilman että edes asutaan yhdessä. Ydinperhe on jo taakse jäänyttä maailmaa..
Hyvä sinä. Ensisijaisesti Itseä varten täällä ollaan! Eikä lapsia hankita, niitä saadaan.
Miksiköhän vahvat ja asioita taitavasti hoitavat naiset valitsee puolisoikseen näitä nyhvelömiehiä?
Ehkä saavat vapaasti johtaa ja päättää asioista. Mies ei pane kampoihin. Huonona puolena, ettei miehestä ole mitään apua missään.
”Kiltti” mies joka näkee mahdollisuuden kontrolliin kun nainen on heikommassa asemassa vauvan syntymän jälkeen, ja ”kiltti”(oikeasti epävarma) mieshän tätä mahdollisuutta käyttää. Ei mies välttämättä teeskentele ennen vauvaa mutta dynamiikka muuttuu kun lapsi syntyy ja yhtäkkiä hän onkin se ”vahvempi” osapuoli.
Tämä on kyllä varmasti täysin totta! Mutta miksi nämä ”kiltit” (epävarmat) miehet haluavat kuitenkin temperamenttisiä ja vaikeasti ohjailtavia puolisoita?
Nainen tekee kaikki päätökset heidän puolestaan ja kantaa vastuun. Heistä ei ole miestä siihen, joten he haluavat tällaisen vaimon. Kun sitten nainen osoittautuukin haavoittuvaksi ja kaipaa tukea, mies rankaisee häntä, koska kokee hänet petolliseksi, kun hän ei kannattelekaan yksin kaikkea. Anoppi nimitti näitä miehiä tississäroikkujiksi.
Kuulostaa just todelta ja tämä kuvaus auttaa ymmärtämään omiakin kokemuksia. Jos toinen ei ole kasvanut aikuiseksi ennen parisuhdetta, ei hän sitä tee parisuhteen myötä. Lasteni isä taisi tehdä meidän avioerossamme minua kohtaan sen irtautumistyön joka olisi pitänyt tehdä omia vanhempia kohtaan ja eihän se kivaa ollut.
Henkisesti keskenkasvuiset miehet voivat olla siirappisen hyviä näyttelemään. Oikeasti heidän sisällään asuu todellinen pahuus.
Jos valitsee tämmöisen puolison, niin kannattaa ehkä ensisijaisesti miettiä, mikä saa naisen valitsemaan puolison, jota täytyy käskeä, kannatella ja ohjailla?
Häpeä on aina merkki omasta kasvusta, sitähän voi katsoa positiivisena asiana. Parisuhde opettaa meille aina asioita omasta itsestämme, paljastaa totuuden kursailematta. Kun puhutaan luonteiden vastakohtaisuuksista, juuri ne paljastavat meille piilossa olevat asiat -ei samankaltaisuus. Jos parisuhde menee pieleen, siitä voi olla kiitollinen, muuten monelle asialle olisi edelleen sokea.
Ei sitä sannoo, ettei lautaseltaan löyvä😂😂että paras olla vannomatta😉 Ihminen on erehtyväinen ja jos ei mittään uskalla, ei mittään saavuta! Siula on ihanat lapset, oo heistä onnellinen!! Sinä et oo ainut, jolle noin on käyny, elä tuomihe ihtiäs eläkä häppee, tiet niinku on itelles ja lapsele paras!
Hei, älä häpeä!
On tärkeää hävetä, kun tuntee toimineensa väärin, omia arvojaan vastaan.
Rakastumisessa olemme kaikki sokeita, jokainen.
Mieti, mitä tulevaisuutta varten olet ymmärtänyt ja oppinut kokemastasi.
Elämä kantaa kyllä avoimin sudämin kulkijaa.
Kaikkea hyvää Sinulle tulevaisuudessa🙋
Olet saanut yhden lapsen lisää ja ennestäänkin Sinulla on aikuisia lapsia. Lapset ovat lahja, eivät itsestäänselvyys. Ole kiitollinen lapsistasi, ole heille rakastava vanhempi. Jos jatkuvasti kyseenalaistat ja häpeät omia valintojasi, muista että he ovat saaneet alkunsa näistä sinun ns. virheistäsi. Heidän isänsä on osa heidän juuriaan ja identiteettiään. Ajattele miltä tämä lapsistasi tuntuu? Älä tee sitä heille. Ja vaikket suoraan heille puhuisikaan aiheesta, he aistivat ja vaistoavat kyllä.
Lastesi tähden, työstä asiat niin, että lapset saavat tuntea olevansa sinulle rakkaita ja tärkeintä ja ettet kadu heidän maailmaan saattamistaan. Se on tärkeää heille. Muuten he kärsivät syyllisyyttä elämäsi pilaamisesta vaikka viattomia ovatkin.
Omat olivat valintasi. Olisit valinnut viisaammin etkä elänyt huikentelevasti tunteen mukana. Ansaitset kaiken sen mikä sinulla nyt on. Vastuu valinnoistasi on yksin sinun.
Et varmaan ole koskaan törmännyt näihin kaksinaamaisiin tyyppeihin. Vetävät taitavasti vuosikausia roolia, kun hyötyvät siitä. Todellisen minän kätkevät. Kaikki meidän tututkin meni minun lisäkseni lankaan.
Kannattaa tutustua tarkkaan tulevan puolison vanhempiin ja sisaruksiin ja katsoa pintaa syvemmälle. Ehkä jotain merkkejä tulevasta näkyy, kun osaa etsiä.
Kyllä näin, mutta usein miehen sukulaisetkin vetävät roolia niin hyvin ettei mitään huomaa, sitten kun tulee lapsi niin todellinen luonne paljastuu. Ensin miniä on parasta mitä pojalle on koskaan tapahtunut, annetaan lahjoja tulevalle vauvalle ja luvataan kuuta taivaalta. Sitten vauva syntyy ja naps, yhtäkkiä onkin kelvoton miniä joka makaa vain kotona ja käyttää heidän poikansa rahoja eikä osaa tehdä mitään oikein. Vauva pitäisi jättää heille kun sehän on osa HEIDÄN perhettä, itse pitäisi lähteä hevon kuuseen. Ai niin, mutta samalla pitäisi maksaa puolet kaikesta JA huolehtia ihan kaikesta yksin vaikka mitä olisi sovittu ennen vauvan syntymää, mutta ole samalla näkymätön ja vailla omia tarpeita. Tämä on pahoinpitelijän mentaliteetti, se ei ole millään lailla uhrin syy.
Aivan juuri näin niinkuin sanoit, ilmeisesti muuallakin kuin omassa perheessä tapahtunut kaava.
Ymmärsin että seurustelit kuitenkin muutamn vuoden..ennenkuin saitte lapsen. Mielestäni et toiminut mitenkään nopeasti. Mieskin on voinut olla erilainen ennen lasta..älä syytä itseäsi se ei hyödytä. Toivottavasti lapsen isä on hyvä isä jos eroatte. Se on tärkeintä.
Oikealla soturilla on suurimmat arvet. Kun kohtaa pahimmat pelkonsa ja kokee omasta mielestään pahimman epäonnistumisen ja häpeän elämässään, siitä on suunta vain ylöspäin ja enää ei suurempaa häpeää voi kokea. Se loppupeleissä vapauttaa. Kaikilla ei ole kykyä olla rehellinen asioita kohtaan elämässään. On hienoa, että sanoitat asian ääneen ja kohtaat sen rehellisesti. Ei ydinperhe ole tae onnelliselle lapsuudelle, vaan onnelliset vanhemmat ja turvallinen/tasapainoinen arki, rutiinit ja rakkaus. Suosittelen prosessiin tueksi keskusteluapua itsellesi asioiden läpikäymiseen. Mitä sillä on loppupeleissä mitään väliä mitä muut ajattelevat? Sinun elämäsi. Koita rakentaa lapsen kanssa teidän näköistä onnellista/tyytyväistä elämää. Hanki tarvittaessa lastenhoitoapua, jne. Ja pidä itsestäsi huolta, jotta jaksat pitää lapsestasi huolta.❤️ Minullakin on mennyt usko parisuhteeseen perhearjessa. Ellei sen eteen tehdä töitä ja toisille oteta aikaa, kuolee rakkaus kaiken arjen keskelle. Nyt tiedän mitä tarkoittaa kuuluisa erilleen kasvaminen…
Elä sinä omaa elämääsi äläkä välitä muiden mielipiteistä. He eivät tiedä mitä kotisi seinien tapahtuu.
Häpeä ei ole sinun että luottaa toiseen ihmiseen jonka pitäisi olla luottamuksen arvoinen. Tämä mies on esittänyt muuta kuin on. Sellaista muiden mielestä”mukavaa miestä” katselin muutaman kymmenen vuotta liikaa. Oscarin arvoisen esityksen tein näytellessäni että kaikki on hyvin. Ja siinä samalla tuhosin oma psyykeni. Myös lapset kärsivät.
Suojele lastasi ja lähde tuollaisesta parisuhteesta.
Sama täällä. Vuosikaudet oltiin kaksin ja mies ilmeisesti veti tätä mukavan miehen roolia. Lasta toivottiin kovasti, mutta kun se syntyi, mies muuttui täysin. Tai ei oikeasti muuttunut, vaan paljasti todellisen minänsä. Ei osannut ottaa isän roolia eikä sopeutunut perhe-elämään. Sisältä ihan mätä. Ero oli helpotus.
Eteenpäin vaan..
Itsellä samoja ajatuksia kun jäin 41 vuotiaana yksin lasten kanssa. Mutta ennenmin yksin kuin loppuelämä huonossa suhteessa.
Ulospäin kiltti voi olla aivan muuta kotona, sen luulisi kaikkien varsinkin vanhwmpuen jo ymmärtävän
Ei kannata hävetä omaa elämäänsä. Jos joku arvostelee, hänellä ei ole riittävästi elämänkokemusta ymmärtää että kaikkea ei voi tietää etukäteen. Sait kuitenkin yhden lapsen lisää. Katso eteenpäin elämäsi mahdollisuuksia.
Olen itse perhekeskeinen, kahdesti eronnut, lapsia kahden miehen kanssa ja itse kolmannella kierroksella. Olen tehnyt elämässäni huonoja valintoja, mutta ne olivat silloin niitä parhaimpia siinä tilanteessa. Lapset eivät tapaa isiään, sillä toinen ei siihen kykene ja toinen on psykopaatti (ihan oikeasti). Haluan opettaa lapsille, että elämässä tulee tehtyä virheitä ja se on inhimillistä. Ei tarvitse hävetä vaan katsoa eteenpäin. Koen että olemme tiivis porukka, joten lopputulos on erittäin hyvä menneisyydestä huolimatta. Olen saavuttanut mieleiseni uran, lapset ovat aikuisia ja lapsenlapset rikastuttavat elämääni.
Ei se pitkä suhde ennen lapsen tekoa takaa mitään. Mulla ja exällä oli yhdessä asumista takana toistakymmentä vuotta ennen lasten tekoa ja silti mies muuttui lasten synnyttyä ihan kusipääksi. Älä siis suotta syytä itseäsi.
Älä soimaa itseäsi ❤️. Vika ei ole sinussa, vaan miehessä, joka teeskenteli ihan eri ihmistä, kun todellisuudessa oli. Minulle kävi samoin. Ero ei ole koskaan häpeä, tai epäonnistuminen, se on elämää ja elämässä tulee tehtyä myös virheitä. Myös hyvässä suhteessa voi rakkaus kuolla ja tulla ero. Parempi erota, kun elää huonossa tai rakkaudettomassa liitossa. Molemmat on koettu. Elämä jatkuu, eikä tiedä mitä hyvää odottaa nurkan takana ❤️😘.
Ja ratkaisuna lennosta vaihtaminen uuteen toimii usein?
Lennosta uuteen vaihtamista ei tainnut kukaan tässä ehdottaa?
Ei mutta usein tuollaisten Äiti 74n tapaisten kommenttien takana on lennosta vaihtamista. Ei löydy sääliä sellaisille.