En osaa kiittää hyvää miestäni vaan haukun päin naamaa
Huono Äiti sai avautumisen:
Minulla on hyvä mies. Ihana isä lapsille, omille, minun sekä yhteisille. Hän huomioi minua, jakaa kotityöt, kehuu ja pitää hyvänä.
Mutta mitä minä teen? Tiedostan tuon kaiken, mutta en osaa kiittää, en kehua takaisin. En osaa kertoa hänelle kuinka paljon arvostan hänessä tuota kaikkea. Miksi se on niin vaikeaa?
Onko tämä jatkumoa omalta äidiltä? Isää hän ei kehunut koskaan vaan ennemminkin sätti meille lapsille. Nykyistä puolisoaan myös sättii, ja edelleen selän takana. Minä en säti miestäni selän takana vaan päin naamaa ja kehun muille.
Miten ihmeessä pääsen tästä mallista eroon? Olen jo yhden parisuhteen pilannut etsimällä vain kaikesta vikoja. Miksi en osaa olla tyytyväinen siihen, mitä minulla on?
Haluaisin vinkkejä, että miten hiljalleen oppisin kääntämään ajatukset, mitä oikeasti miehestäni ajattelen, niin sanoiksi? Että ne negatiiviset asiat jäisi pois. Hän ei koskaan säti tai moiti minua, vaikka aivan varmasti aihetta olisi. Miten saisin hänen sydämen sivistystä myös itselleni?
Nimimerkillä, Sini
Mitä ajatuksia tämä herättää? Kerro kommenteissa kohdassa KOMMENTOI tai lähetä oma avauksesi ihan mistä hyvänsä aiheesta Avaudu tästä -lomakkeella! Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.
Huomaathan, että Avaudu tästä -lomakkeella et voi kommentoida tähän artikkeliin. Tämän artikkeliin jätät kommenttisi kohdassa Kommentoi artikkelia.
— Huono Äiti -toimitus
Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!
Artikkelissa on 7 kommenttia, jätä oma kommenttisi.
Puhu tästä avoimesti miehellesi. Näytä tämä viesti. Hienosti olet osannut kirjoittaa. Se on hyvä tuki jos tuntuu että puhuminen ei ole helppoa. Kysy miten miehesi on tämän kokenut. Kysy hänen ehdotuksiaan ratkaisuksi. Lapsuuden mallit siellä varmaan on taustalla. Ulkopuolinen apu voisi olla hyväksi.
Ulkopuolinen apu? Jostainhan se sättiminen kumpuaa, on syynä oma paha olo, riittämättömyyden tunne, huono malli tai joku muu vastaava niin varmaan syyn selvittäminen olisi hyväksi. Ja sitten lähteä työstämään parempaa käytösmallia. Kotona opittu, jonkun sanoma tai se ettei toinen sano vastaan jne eivät ole oikeutuksia huonolle käytökselle! Aikoinaan kuuntelin monta vuotta kaikesta sättimistä, sitten riitti ja poistuin siitä liitosta. Pakko sanoa että paljon helpompi oli hengittää sen jälkeen.
Ainakin sättimisen tai ilkeän kommentoinnin ottaisin miehen kanssa hetimiten puheeksi. Eli istuta mies alas, ja sano hänelle, että nyt haluat lopettaa sellaisen toiminnan ja pyydä häneltä apua siihen. Sopikaa mitä mies sanoo sinulle niissä tilanteissa, kun käyttäydyt väärin ja sitten sinun pitää esimerkiksi pyytää samantien anteeksi. Toivottavasti tällainen käytös ei kohdistu lapsiin?
Voisitko näyttää hänelle tämän viestin?
Minua ei sätitty lapsena, mutta ei toisaalta myöskään kehuttu. Sama päti vanhempiini. Kumpikin hoiti kodin asioita ja hoiti hommansa, mutta kukaan ei odottanut toisiltaan kehuja. Olen vasta aikuisena todennut saadessani kehuja muilta, kuinka paljon virtaa pienestä ystävällisestä kommentista voi saada. Päätin opetella sitä itsekin. Aluksi toisen kehuminen tai positiivinen kommentointi tuntui falskilta, vaikka tarkoitin sanomaani. Mutta kun jatkoin tapaa kehua, kannustaa tai sanoa jotain ystävällistä, siitä on pikku hiljaa tullut tapa. Joskus joudun edelleen muistuttamaan itseäni. Huomaan, ettei kehuminen ole minulle luontaista. Siitä tulee kuitenkim hyvä mieli molemmille, kehujalle ja kehuttavalle. Päätä vaikka, että aloitat yhdellä kehulla päivässä. Ja ymmärrä myös, että jos sanit pahasti miehellesi, sen unohtamiseen tarvitaan moninkertainen määrä positiivista palautetta. Pahat jäävät ihmisille pidemmäksi aikaa mieleen. Päätä, että laitat hyvän kiertämään.
Toinen mieleeni tullut ajatus sättimisestä on se, että oletko turhautunut, masentunut, työuupunut, rasittunut tms.? Uupumisen syy voi olla jossain aivan muualla, mutta koska miehesi on se lähin ja rakkain henkilö, purat pahan olosi häneen sättimällä häntä, vaikka syy ei ole hänen. Koita pohtia, mikä sinua niin harmittaa. Etkö saa toteuttaa itseäsi töissä, puuttuuko sinulta oma harrastus tms.? Pohdi myös näitä.
Kuulostipa tutulta. Minulla on samaa käytöstä mutta osaan kyllä hyvinä hetkinä myös kehua miestäni. Juttelemme aina välillä iltaisin kun lapset nukkuvat, silloin on hyvä hetki kehua miestä ja kertoa kuinka paljon häntä rakastaa. Nyt kun mainitsit tuon äiti kortin että onko jtn äidiltä opittua käytöstä, huomaan että niinpä niin onko itselläkin sama? Enpä muista että äiti olisi isää ikinä kehunut! Sen oon huomannut että puolison arvo korostuu kun ollaan erossa. Kun hän menee vaikka reissuun niin kylläpä tulee ikävä heti ja silloin yleensä muistaa vain ne toisen hyvät puolet. Kyllä sinä varmasti vielä opit parantamaan käytöstäsi kun tietoisesti yrität. Mutta muista olla myös armollinen itsellesi. Kukaan ei ole täydellinen vaikka kuin haluaisi. Ja ole onnellinen kun miehesi rakastaa sinua niin paljon että jaksaa kuunnella valitustasi.
Kenenkään ei kuuluisi ”rakastaa toista niin paljon”, että kuuntelee kiltisti kaiken päivää vaan pelkkää sättimistä ilman aihetta! Toisen kuuluisi rakastaa niin paljon, ettei säti!
Kaikki tekee virheitä ja rakkautta on antaa anteeksi, mutta jatkuva huono köytös toista kohtaan ei ole enää virhe, vaan toimintatapa.
Kyllä nyt on sättijöillä peiliin katsomisen paikka! Kukaan ei tietenkään ole täydellinen, mutta suostuisitko itse kuuntelemaan siipaltasi päivät pitkät pelkkää aiheetonta mollausta!!?
Lisäksi siirrätte tuota epätervettä tapaa mahdollisesti lapsillenne.
Kannattaa hakea ulkopuolista apua iselleen, jos ei muuten saa käytöstään kuriin. Tuollainen negatiivinen ilmapiiri on kauhea kasvuympäristö myös lapsille, tiedän kokemuksesta. Itse olen tehnyt työtä sen eteen, että olen saanut katkaistua puolisolle ikävästi kommentoimisen tavan, vaikkakin itsellä se oli huomattavasti vähäisempää kun omalla äidilläni ja tällä alottajalla. Puolison kanssa heti yhteen mentyä sovittiin, että hän huomauttaa jos käyttäytymiseni alkaa muistuttaa äitini tapoja. Se helpotti ja sain äitini tavasta itselleni siirtyneet rippeet katkaistua heti parisuhteen alussa. Nyt on onnellista ja toisiaan kunnioittavaa yhteiselämää takana jo yli 20 vuotta.