Luulitko voivasi jatkaa puhumista normaaliin tapaan kun olet äiti? Luulosi on väärä.

Äitiyden myötä ihmisen puhetapa ja kommunikaatio muuttuu. Käymme tässä läpi perustavanlaatuisimmat äitikommunikaation ilmiöt.

Lässytys

Lässytys on puhuttua kommunikaatiota, josta tunnistaa äiti-ihmisen tai äitihenkisen ihmisen hyvin helposti. Lässytys on söpöstelevää, usein korkealla äänellä tapahtuvaa, monesti yksipuolista keskustelua söpölle kohteelle. Lässytyksen kohteena voi olla myös puoliso tai (kenen tahansa) lemmikki sekä villit eläimet ja jopa kasvit.

Mulkaisu

Mulkaisu on sanattoman kommunikaation muoto, jossa tuimalla katsella ja mahdollisesti silmiä muljauttamalla tehdään katseen kohteelle selväksi, että nyt todellakin riittää.

Huomio

Äitihuomio on hyvin erityislaatuista huomiota. Se saattaa tapahtua esimerkiksi niin, että äidillä on aivan jotain muuta työn alla, kuten ruoanlaitto, pyöränkorjaus tai Huonon Äidin juttujen lukeminen, mutta kun lapsi näyttää jotain, äiti on heti kärppänä vastaamassa Oi miten hieno kulta. Asian hienoksi havaitsemiseen äiti-ihminen ei tarvitse katsekontaktia asiaan.

Laskeminen

Laskeminen on kommunikaatiota, joka tähtää siihen, että laskemisen kohteena oleva henkilö tekee toivotun asian. Laskeminen alkaa yhdestä ja päätyy yleensä kolmeen. Laskija voi käyttää tarvittaessa myös puolikkaita numeroita, jotta laskennan kohteena oleva henkilö saa aikaa toimia. Kukaan ei tiedä, mitä tapahtuu kun äiti on laskenut kolmeen asti. Emme kehota kokeilemaan!


Kuva Rawpixel, ylin kuva Francois Gha.

Laulelu

Laulaminen tulee osaksi äitikommunikaatiota hyvin tyypillisesti silloinkin, kun kommunikoiva äiti ei osaa laulaa. Laulelu muodostuu mistä tahansa peräkkäin laitetuista sanoista, se ei edes vaadi sitä, että kyseessä olisi jokin tunnettu laulu. Laulelu voi siten kuulua esimerkiksi vaiiihdetaaan vaiiiippaaa juuuu, vaiiihdetaaaan taikka mäneeee heeeermoot ihaaan juuust.

Lempinimet

On väitetty että lempinimien suosio äitikommunikaatiossa johtuu siitä, että ns. äitipäälle tuottaa vaikeuksia muistaa omien lapsien nimiä. Sehän on tietenkin törkeää panettelua, ja lempinimet liittyvät kohtaan ”lässytys”, ja niiden takana on sama ilmiö. Lempinimen saa jokainen söpö elävä kohde.

Lempinimien määrää ei äitikommunikaatiossa ole mitenkään rajoitettu, ja jopa kymmenien lempinimien käyttöä yhdellä henkilöllä on raportoitu.

Ristiriidat

Yksi kiehtovimpia äitikommunikaation osa-alueita on sen ilmeinen ristiriitaisuus. Tyypillisiä lausahduksia ovat esimerkiksi ”Suu kiinni ja syö!” ja ”Nyt hiljaa! Vastaa mulle!”.

Pussailu

Pussailu on erittäin tyypillinen fyysisen äitikommunikaation muoto. Kuten lempinimien kohdalla, myös pussailun ollessa kyseessä ei tunneta määrää ”liikaa”. Suurin osa äiti-ihmisistä ei myöskään usko, että pussailun kohdalla on olemassa määrettä ”riittävästi”.

On myös kiertänyt huhuja siitä, että äiti-ihmisten on kuultu uhkaavan lapsiaan sanomalla ”Mä pussaan sut pöpiksi”, mutta yhtään raportoitua tapausta pöpiytymisestä ei ole, joten runsaskin pussailumäärä on toistaiseksi nähty turvalliseksi käytännöksi.

Kts. myös halailu, puristelu, rusentaminen.

Viestittely

Viestittely on uudempi äitikommunikaation muoto. Se on kuitenkin pikaisesti muotoutunut hyvin tyypilliseksi. Jännittävä ilmiö viestittelyssä on se, että tietyssä lapsen kehitysvaiheessa sekä äidin että lapsen viestittely on hyvin samantyyppistä.

Molempiin kuuluu olennaisesti seuraavat asiat: viestin kirjoittaminen kestää noin viisi minuuttia, mutta viestissä lukee vain ”ok” ja mikäli toista ei tavoiteta viestillä, viestejä lähetetään useita peräjälkeen, jopa useita saman minuutin sisällä.

Marttyrointi

Marttyrointi on perinteistä, mutta ei katoavaa äitikommunikaatiota. Sen ominaispiirteet ovat tavallaan huvittavia, mutta käyvät silti raskaaksi marttyrointia kuunteleville. Marttyroiva henkilö saattaa esimerkiksi kommunikoida sanallisesti ”EN TARVITSE APUA” mutta sanattomasti kolistella tavaroita, huokailla, voivotella ja itkeä.

Yliaistillisuus

Tutkijoita yhä hämmästyttävä äitikommunikaation piirre on yliaistillisuus. Se tarkoittaa tietyn äidin lasten taipumusta kuulla äitinsä (mäkättävä) ääni päänsä sisällä.

Valitettavasti tutkijat eivät ole pystyneet paneutumaan ilmiöön kunnolla, koska he ovat joutuneet reagoimaan päässään kuuluviin ”mitä työtä se tuollainen on, menisit miesten hommiin niinku isäsi”, ”tulisit nyt ees joskus vanhaa äitiäs kattomaan” ja ”etkai sä noissa vaatteissa töihin lähteny” -ääniin.

— Huono Äiti -toimitus

Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!

Artikkelissa on 1 kommenttia, jätä oma kommenttisi.

Kommentoi artikkelia

Yksi vastaus artikkeliin “Äitikommunikaatio, lyhyt oppimäärä”

  • Pusumutsi sanoo:

    Kaikenlaiset äiti-kommunikaatiota on tullut harrastettua. Mutta nyt voi nostaa lapasen pystyyn: mun teiniprinsessa on vihannut pussaamista jo aivan vauvasta, inhon väreet havaittiin jo laitoksella. Kaikki koskettelu ja sylittely lähtee lapsen omasta tarpeesta. Äodin aloitteellisuus on aina ollut tuomittavaa. Veljensä sen sijaan olisi ollut iholla kaiken aikaa ja poskipusuttelu oli lapsen toiveissa murrosikään asti. Nyt ei saa enää koskea.