Tämä kirjoitus on lähetetty Avaudu tästä -lomakkeen kautta. Lähetä sinäkin tarinasi tai keskustelunavaus täältä. Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.

”Keräsin monta vuotta rohkeutta lähteäkseni yli 20 vuoden avioliitosta. Omakotitalo, 3 lasta, koira. Tai oikeastaan lapsia oli 4. Ex-mieheni, narsisti odotti kaiken hoituvan ilman hänen apuaan. Parhaimmillaan kuljetin lapsia harrastuksiin joka päivä, mies ei työpäivän jälkeen jaksanut. Kait oma työni oli helpompaa hänen mielestään. Kävin töissä, kokkasin, siivosin, pyykkäsin, leikkasin nurmikon… miestä ei kiinnostanut. Kunhan hänelle mieleinen ruoka tuli ajallaan ja sai seksiä, asiat silloin ok.

Mies oli mustasukkainen jopa lasten kanssa viettämästäni ajasta. Itsepähän minä tuohon tilanteeseen perheemme ajoin, annoin periksi ja koetin saada kaiken hoitumaan. Asioista ei voinut puhua, kaikki kääntyi aina minun viaksi. pikkuhiljaa aloin pelätä iltoja ja teeskentelin nukkuvaa, en halunnut seksiä. Tästä aiheutui riitoja.

Kuva Jiroe. Ylin kuva Oziel Gómez.

Mies käytti alkoholia reippaasti koko yhdessäolomme ajan. Mietin lähtöä kauan. Viimeinen pisara oli kun tajusin lasten pahanolon. Ainaiset erimielisyytemme vaikuttivat heihin. Keskustelin lastemme kanssa ja samantien hain vuokra-asuntoa. Muutin lasten kanssa pois ja elämämme rauhoittui. Isoäiti lopetti yhteydenpidon minuun ja lapsiin, hänen poikaansa oli kohdeltu kaltoin. Harmitti lasten puolesta, miten aikuinen, itsekin eronnut, voi tehdä niin.

Kolmen vuoden jälkeen tunsin olevani valmis uuteen suhteeseen. Tapasin netin kautta ihanan miehen. Vuoden olemme yhdessä taivaltaneet, asuen eri paikkakunnilla. Tasavertainen suhde, kokkaamme yhdessä, nautimme toistemme seurasta. Huumorinkukka kukkii. Arvostamme toisiamme. Elän elämäni onnellisinta aikaa yli 50-vuotiaana!”

Nimim. Yli 20v naimisissa

— Huono Äiti -toimitus

Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!

Artikkelissa on 10 kommenttia, jätä oma kommenttisi.

Kommentoi artikkelia

10 vastausta artikkeliin “Elän elämäni parasta aikaa yli 50-vuotiaana”

  • Onnellinen sanoo:

    Minulla oli vastaava tilanne, mutta mies oli narsisti. Ei käyttänyt alkolia ja oli olevinaan uskovainen. Lähdin kolmen alle kouluikäisen kanssa. Oli vaan pakko, en halunnut itselleni enkä lapsilleni sairasta perhe-elämää. En siinä vaiheessa jaksanut miettiä raha yms asoita. Olihan se rankkaa, mutta hetkeäkään en ole katunut. Sieltä perhehelvetistä olen kulkenut pitkän matkan taistellen lasteni ja oman elämäni kuntoon. Nykyään kaikki on hyvin.

  • Äiti paras.. ❤ sanoo:

    Huono äiti.. kirjoituksesi oli kuin elämästäni olisit kirjoittanut.. erillaisuus vain tarinaasi. Mulla kuusi lasta.. en parisuhteessa vieläkään.. Nyt lapset aikuisia, yksin jaksoin.. kiitos paras heiltä. Olen paras äiti💝

  • Suripahde sanoo:

    Olen välillä pohtinut, että onko jopa suurin osa aikuisista saanut lapsuudessaan sen verran vinoutuneen kuvan parisuhteista, että sen vuoksi näitä vastaavia tarinoita riittää pilvin pimein. Yhdessä, jos toisessakin liitossa nainen hoitaa lähes kaiken kotiin ja lapsiin liittyvän (myös niissä, joissa molemmat ovat ns. selväjärkisiä ihmisiä) ja lopulta mies on kuin puulla päähän lyöty, kun vaimo kyllästyy ja ottaa ritolat.

  • Samassa veneessä sanoo:

    Onpa kurjaa luettavaa… Se että meitä on näin paljon.
    Been there, done that
    Mä odotin että lapset kasvaa.. Yritin sinnitellä.. Ja puhua exän kanssa, ja puhua
    Mutta hänestä vaan vinguin turhasta, kaikkihan oli hyvin
    Ja muillakin on vaikeaa.
    Oma itsetunto oli aivan nollassa, työpaikka kotona ja käytännössä rahaton (kotona lasten kanssa vuosia, sen jälkeen pienipalkkainen työ… Ja mun palkka meni ruokaan ja lasten vaatteisiin kun mies maksoi lainat)
    10v mietin ja lopulta hain vuokra asuntoa joita ei paikkakunnalla ollut kuin muutama… Yllättäen just silloin vapautui asunto, sain sosiaalityön kautta vuokravakuuden ja ilmoitin miehelle että muutan nuorimman kanssa. Pojat jäivät isän kanssa joksikin aikaa, sitten amislainen muutti myös mun luo.
    Näin jälkikäteen olisi ratkaisu pitänyt tehdä jo aiemmin. Kolme vuotta eron jälkeen oli exän taholta täyttä helvettiä… Hän kyttäsi tekemisiä, viestitteli yötä päivää (vaihdoin numeron ja hankin lopulta toisen puhelimen)
    Kiusasi myös lapsia… Olivat valinneet puolensa ja minä olin haukkunut häntä heille mut minä olin se narsisti jne
    Nuorin onkin kärsinyt masennuksesta ja ollut nuorisopsykan asiakkaana pari vuotta.
    Itselläni on uusi parisuhde ja nykyään elämä ihan mallillaan.. Lasten isä ei halua olla kanssani missään tekemisissä… No se on hänen ongelmansa…sääli vaan että suhteet lapsiin on huonot.
    Pari lapsista on pistänyt kokonaan välit poikki isään.

  • Surullinen 2 lapsen äiti sanoo:

    Tämä kirjoitus luo toivoa. Minäkin toivon, että koen vielä onnen joskus. Tämän hetkistä tilannetta kuvaa se, etten tiedä onko kauheampaa elää tässä suhteessa vai elää erossa, koska kumpikin vaihtoehto tarkoittaa helvettiä.

  • TallottuÄiti sanoo:

    Mulla ois aika sama lähtötilanne. Miten saa hoidettua lainat jne. Mies on luvannut erossa tehdä elämästäni helvettiä. 2 lasta on vielä alaikäistä. Sanonut, ettei suostu talon myymiseen.
    Miten tästä? Tyhjänpäälle?

    • Väsynyt sanoo:

      Sama homma! Narsisti mies vielä. En tiedä miten voi edetä. Enkä kaipaa kommentteja että lähdet vaan. Se ei nyt tässä toimi.

      • Yli 20v naimisissa sanoo:

        Itse tosiaankin mietin kauan mitä teen. Lopulta tuntui että kuolen ja kuivun tuohon suhteeseen ellen lähde. Välit exään ovat viileät edelleen. Nuorin lapsemme, pian 18v on lapsistamme ainut joka pitää isäänsä yhteyttä. Toivon sinulle voimia ja rohkeutta mitä sitten päätätkin.

    • Lähdin sanoo:

      Ota yhteyttä sosiaalitoimen ihan ensin, voivat kertoa kyllä saatko jotain tukia. Seuraava paikka on oikeusaputoimisto, jossa saat asianajajan neuvoja miten toimia omaisuuden suhteen. Tyhjän päälle voi lähteä kyllä, mutta ei ilman hyvää ennakointia. Kirjoituksen aloittajalle kävi hyvin kun pääsi pois, monesti tosiaan se helvetti alkaa vasta siitä lähdöstä ihan uudella tasolla. Mutta hengissä siitäkin voi selvitä, tsemppiä teille.

    • Asiat järjestyy sanoo:

      Neljä vuotta sitten hain eroa ja lasten kanssa jäin vanhaan kotiimme. Lainaan tarvitsin takaajan, mutta lyhennyksistä olen selvinnyt hyvin. Ylimääräistä ei tosin ole jäänyt, mutta pärjätään. Tärkeintä on, että elämä on nyt elämisen arvoista, myös lapsilla.

      Pankin kanssa kannattaa käydä neuvottelemassa jo etukäteen, jos asia mietityttää. Oikeusaputoimistosta saa apua osituksen tekemiseen, sinne kannattaa olla yhteydessä ja selvittää, miten asia hoituu vastahankaisen miehen kanssa. Lastenvalvoja osaa neuvoa lasten elatukseen liittyvissä asioissa ja myös eron toteuttamiseen voi saada tukea omasta kunnasta.