Äitiys opettaa armollisuutta myös erilaisille valinnoille
”Äitiys on lempeästi pakottanut muuttamaan ajatteluani. Olen luonteeltani kuuntelija -tyyppiä ja harvoin sanon mielipiteitäni suoraan töksäyttämällä. Vaikka en ole ollut kärkäs arvostelemaan muita ääneen, enkä siksi ole tietääkseni (ainakaan pahasti) loukannut kanssaäitejä, tekee silti mieleni pahoitella pääni sisäisiä ajatuksia!
Kiitos äitiyden, olen joutunut tarkastelemaan ja muuttamaan käsityksiäni. Lapsettomana hieman paheksuin omassa mielessäni äitejä, jotka vievät esikoisiaan päivähoitoon ja ovat pienempien lastensa kanssa kotona. Nyt meillä on vilkas ja voimakastahtoinen 1 v. taapero ja samalla odotan jo toista lastamme. Raskausvaivat valvottavat yöllä ja väsyttävät päivällä. No kuinkas kävikään! Esikoisen vieminen jossain vaiheessa päivähoitoon virikepaikalle alkaakin tuntua varteenotettavalta vaihtoehdolta! Jo pelkkä tieto siitä, että lapsi voisi tarvittaessa mennä muutamana päivänä viikossa hoitoon, helpottaa oloani ja auttaa jaksamaan.
”Eihän se kotona oleminen lasten kanssa voi olla niin raskasta.” “Mieluummin kotona mahdollisimman pitkään kuin työssä, joka oli kuormittavaa!” “En ymmärrä, miksi joidenkin äitien mielestä isien kuuluisi automaattisesti jäädä hoitovapaalle lasten kanssa ja miksi joillakin äideillä on niin kiire palata töihin”. No meidän perheen tilanteessa ei ole taloudellisesti eikä ajankäytöllisesti järkevää, että menisin itse töihin ja mies jäisi kotiin. Mutta ihmeellisesti olen alkanut ymmärtämään, kun olen sen omakohtaisesti kokenut: kyllä lastenkin kanssa on välillä raskasta kotona, jopa yhden lapsen kanssa väsyttää ja turhauttaa. Ja kyllä välillä minullakin käy mielessä, että olisi kiva palata töihin! Vaikka en uskonut äitiyslomalle jäädessäni, että tulisi kovin nopeasti ikävä töihin. Ja kyllä olen nykyään sitä mieltä, että isät voisivat hyvin pyörittää päivän tai pari lapsiperheen arkea ilman äitiä. Ehkä he paremmin ymmärtäisivät, miksi äitiyslomalla oleva voi olla väsynyt ja kiukkuinen. Ehkä tämä äiti lähteekin pariksi päiväksi ensi kesänä reissuun ja isä saa hoitaa lapsia!
Äitiyden seurauksena ovat myös nämä seuraavat harhaluulot karisseet oikein rytinällä: ei kai kotiäiti koe itseään yksinäiseksi? Ja onko oman ajan ottaminen todella niin tärkeätä? En ole ylenpalttisen sosiaalinen luonteeltani ja silti koen välillä lohduttomia yksinäisyyden tunteita kotiäitinä, saati sitten sellaiset äidit, jotka ovat hyvin sosiaalisia! En olisi uskonut vielä vuosi sitten, että kärsisin yksinäisyydestä. Äitinä voimavarat ja energia tuntuvat hupenevan lapsiin, kotitöihin ja raskausvaivoihin. Väsyneenä on tahmeaa pukea kiukutteleva taapero haalareihin, kun hillitömän kokoinen vatsa on tiellä, hengästyttää ja hikoiluttaa – tuntuu helpommalta jäädä kotiin kuin väsyneenä tehdä lähtöä äiti-lapsi-jumppaan tai perhekerhoon, jossa saattaisi tavata muita äitejä.
Ja se oma aika! Kuinka kallisarvoinen on se hetki, kun painaa kotioven kiinni takanaan ja pääsee hetkeksi esimerkiksi kuntosalille. Kuulokkeista musiikki soimaan, soutulaitteeseen hikoilemaan ja poissa ollessani se onkin hetken aikaa isä, joka ottaa kiukut ja kiljumisen vastaan, vaihtaa hanttiin laittavan taaperon vaipan, syöttää ja siivoaa sotkut. Tällä hetkellä moni äiti kokee varmasti vielä enemmän yksinäisyyttä ja oman ajan puutetta, kun korona rajoittaa tekemistä ja menemistä monella tavalla. Voimia ja jaksamista kanssaäideille arkeen ja tähän korona-aikaan! Ollaan armollisia toisillemme vaikka emme aina heti paikalla ymmärtäisi toistemme ratkaisuja tai elämäntilannetta.”
Nimim. Minniäiti
Mitä ajatuksia tämä herättää? Kerro kommenteissa kohdassa KOMMENTOI tai lähetä oma avauksesi ihan mistä hyvänsä aiheesta Avaudu tästä -lomakkeella! Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.
Huomaathan, että Avaudu tästä -lomakkeella et voi kommentoida tähän artikkeliin. Tämän artikkeliin jätät kommenttisi kohdassa Kommentoi artikkelia.
— Huono Äiti -toimitus
Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!
Artikkelissa on 2 kommenttia, jätä oma kommenttisi.
Aivan samaa mieltä.
Meidän naisten jos kenen pitää ymmärtää että jokainen valitsee sen vaihtoehdon joka sopii itselle parhaiten ja olla tuomitsematta toisia heidän valinnoistaan. Jokaisella on OMA elämä ja se ei kuulu muille pätkääkään.
Ihana kirjoitus ja niin totta joka sana.