Äitiii, mä näin painajaista
Karmiva kiljunta keskellä yötä. Lastenhuone herää jälleen pahoihin uniin. Nähdäänkö teillä painajaisia?
Osa ihmisistä ei muista laisinkaan yöllistä elämäänsä ja toisilla puolestaan tuntuu olevan joka yö seikkailuja pitkin poikin maapalloa. Kai ne villit unet alkavat muodostua jo lapsuudessa. Helena miettii unijuttuja:
”Unien tulkinta on mielenkiintoista puuhaa. Mutta lapsilla vasta onkin jännittävä unimaailma!
Meillä lapset kertovat usein näkemistään unista. Joskus ne ovat olleet pelottavia, on ollut tulvia ja joku perheenjäsen on saattanut loukata itsensä, jopa kuolla. Muutaman kerran on herätty kauhukohtaukseen kun liian toden tuntuinen uni on herättänyt pienen nukkujan. Selkä ja otsa hiessä, huuli vapisten lapsi nyyhkyttää pahasta unesta.
Kenties unien taustalla on jokin tilanne arjessa tai mielessä painanut asia, joka heijastuu uniin ja tuo ikäviäkin sävyjä. Miten unista pitäisi puhua lapsen kanssa ja onko toistuvasta painajaisesta jotain psykologista haittaa myöhemmin?
Itse näin lapsena toden tuntuista unta, että pikkuinen noita lensi huoneeseeni ja kierteli katon rajassa. Muistan sen edelleen niin elävästi, että jokainen pääsiäisnoita saa lievän reaktion aikaiseksi. Palaan ajassa taaksepäin ja taannun pelokkaaksi pikkutytöksi, joka kurkistaa peiton alta.
Tämä asia tuli mieleeni kun nuorin lapsemme on herännyt kaksi kertaa painajaiseen, jossa hänen sänkynsä alla on käärme. Lapsi edelleen varmistaa joka ilta, että sängyn alla ei ole mitään ja muistaa mainita siitä asiasta perheen kesken ennen nukkumaan menoa sekä juttelee asiasta vieraidenkin kanssa. Mielikuvitustahan tuon ikäisillä riittää mutta mietin, että mitä vanhemmat voivat tehdä turvatakseen lastensa yöunta. Eihän kuvitelmia voi painaa villaisella mutta ei toisaalta lähteä mörköjen kanssa seikkailemaankaan.”
Mitä ajatuksia tämä herättää? Kerro kommenteissa kohdassa KOMMENTOI tai lähetä oma avauksesi ihan mistä hyvänsä aiheesta Avaudu tästä -lomakkeella! Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.
Huomaathan, että Avaudu tästä -lomakkeella et voi kommentoida tähän artikkeliin. Tämän artikkeliin jätät kommenttisi kohdassa Kommentoi artikkelia.
— Huono Äiti -toimitus
Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!
Artikkelissa on 1 kommenttia, jätä oma kommenttisi.
Kommentoi artikkelia
Yksi vastaus artikkeliin “Äitiii, mä näin painajaista”
Uusimmat artikkelit
Itsekin pienenä näin unia/pelkäsin käärmeitä ja hämähäkkejä. Iltaisin tein itsestäni peiton kanssa ”toukan” eli keräsin peiton reunat alleni, kunnes vain nenänpää näkyi. Silloin olin turvassa. Tämä tapa jatkui teini-ikäiseksi saakka vaikka pelot olivat jo ohitse. Vasta saman peiton alle pyrkivä poikaystävä lopetti toukkavaiheen. 😀