Miksi ulkopuoliset tuomitsevat nepsylastani?

Huono Äiti sai avautumisen aiheena: nepsylapsi. ”Äitienpäivänä vuonna 2026 meillä perheessä vietettiin 14:sta äitienpäivää. Tuohon aikaan on mahtunut paljon haasteita esikoisen kanssa mutta ennen kaikkea ympäristön kanssa. Syynä se, että lapseni on nepsy. Tieto tästä tuli vasta pari vuotta sitten vaikka minulla oli epäilys jo taaperovaiheessa, että voisiko tässä lapsessa olla jotain erityistä. Otettiinko minua koskaan tosissaan huoleni kanssa? No ei otettu. Vasta kun lapsen toinen vanhempi sai diagnoosin, niin alettiin miettiä ja tutkia asiaa. Sekin oli pitkän ja raskaan taistelun takana.

Miten tämä sitten näkyy ja on näkynyt meidän arjessa ja elämässä? Erilaisina haasteina kasvatuksessa, kaverisuhteissa, muutostilanteissa, lapsen käyttäytymisessä jne. Mutta eniten se on näkynyt ympäristön tuomitsevaisuutena niin päivähoidossa, koulussa kuin tuttavapiirissä, sukulaissuhteissa ja ihan jopa tuntemattomien ihmisten kommentoinneissa. On tultu arvostelemaan ja neuvomaan pyytämättä ja olen tuntenut ne tuomitsevat katseet ihollani. On ihmetelty ääneen miksi en tee paremmin. Kun lapsi oli päiväkoti-ikäinen, sain joka ikinen päivä viedessä ja hakiessa negatiivista palautetta. Sukulaiset joiden luona kyläillään on vähentyneet, koska en jaksa enkä halua kuunnella sitä moitetta ja arvostelua siitä miten lapsella pitäisi olla enemmän kuria ja kuinka huonosti hän käyttäytyy. Lapsi stressaantuu ja hän tarvitsee rutiineja joista pidetään kiinni tiukasti jotta pysyy ns. homma kasassa, tätä ei moni tunnu ymmärtävän. Lapsella on rajat mutta mikään kurittaminen ei auta, vain pahentaa.

Lapsen neuroepätyypillisyys on näkynyt myös siinä, että kun emme ole tienneet mistä on kyse ja asiaa ei ole tutkittu, niin olen päätynyt lopputulemaan, että olen vain sellainen vanhempi, jolla ei lapsia pitäisi ollakaan. Vasta viimeiset pari vuotta olen kyennyt ajattelemaan, että ehkä kyse ei olekaan siitä, että minä olen vain niin surkea vanhempi, joka ei osaa kasvattaa vaan lapsi kuuluu neurovähemmistöön. Lapsi on rakastettu ja molemmille vanhemmille mielettömän tärkeä mutta hän vain vaatii enemmän kuin muut lapset. Lapsen aivot toimivat eri tavalla kuin valtaosalla ihmisistä. Se on sitä ihmisyyden ja ihmisenä olemisen moninaisuutta.

Haluaisin huutaa näitä asioita koko maailmalle ja puhua omilla kasvoilla ja nimellä, mutta lapsen yksityisyyden vuoksi en sitä tee. Nepsylapset ovat jo muutenkin suurennuslasin alla ja saavat paljon negatiivista palautetta, paljon enemmän kuin muut ikätoverinsa. Lisäksi aihe on niin sensitiivinen että aiheen kanssa ulostuleminen on vaikeaa, ihmisillä kun tuntuu olevan mielipiteitä ilman että tietävät ja tuntevat.

Jos sinusta joskus tuntuu että tekisi mieli vähän sanalla sivaltaa tai vain ohjeistaa ja ojentaa nepsyperhettä, älä tee sitä. Sen sijaan kysy vanhemmilta ”miten te jaksatte?” tai ”voinko jotenkin auttaa?”.

Älä jaa neuvoja ja ohjeita, jos et tiedä perheen tilannetta.

Älä myöskään kommentoi arvostelevasti, vaan pidä mölyt mahassa ja sammakot suussa.

Jos et tiedä aiheesta, etsi tietoa.

Jos on vaikea hyväksyä, tutustu ihmisyyden ja neuromoninaisuuden laajaan kirjoon. Se on sama kirjo, jolle sinäkin ja minä myös kuulutaan.

Ja usko pois, me neurokirjon lasten ja nuorten vanhemmat pyrimme tekemään kaikkemme jotta lapsi voisi hyvin ja hänellä olisi tasapainoinen ympäristö. Usko pois lapsi ei suinkaan aina ole rajaton tai huonosti kasvatettu vaikka hän haastava olisikin.”

Nimim. Huono vanhempi jo 14 vuotta

— Huono Äiti

Artikkelissa on 0 kommenttia, jätä oma kommenttisi.