Mitä tehdä, kun biologinen kello ei pysähdy?
Tämä kirjoitus on lähetetty Avaudu tästä -lomakkeen kautta. Lähetä sinäkin tarinasi tai keskustelunavaus täältä. Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.
”Täytän pian 35 vuotta. Meillä on mieheni kanssa yhteistä matkaa 15 vuotta ja näiden vuosien aikana olemme saaneet kolme ihanaa, tervettä poikaa. Haaveilin jo hyvin nuorena suuresta perheestä, isosta nauravaisesta, kinastelevasta ja rakastavasta lapsikatraasta. Esikoisemme täyttää pian 10 vuotta. Olen halunnut kovasti neljättä lasta ainakin viimeiset kuusi vuotta. Pinnallisesti, olen haaveillut tytöstä.
Olen yrittänyt mieheni kanssa asiasta puhua kaikki nämä vuodet, mutta vastaus on ollut jyrkkä ei. Välillä jätän asiasta puhumisen, ja on saattanut mennä vuosikin etten ole ottanut asiaa puheeksi. Kokeillut taas uudelleen, edelleen vastaus on ei. Mieheni ajattelee, että miksi ottaa riskiä saada ei-terve lapsi, kun terveitä on jo kolme. Hän myös nauttii siitä, että lapset ovat isoja ja on enemmän vapautta, ja taloudellinen tilanteemme on hyvin tasapainossa.
Olen itse miettinyt, kuinka sitä sitten kiikkustuolissa harmittelisi jos ei edes kokeilisi. Olisiko saanut sen oman prinsessan. Loppupeleissä, jos ajatellaan ihan järjen kanssa, sukupuolella ei olisi niin suurta merkitystä, toiveissa toki olisi saada terve lapsi.
Kuva Eric Ward. Artikkelikuva Khadeeja Yasser.
Muutama kuukausi sitten puhuimme mieheni kanssa asiasta uudelleen, tällä kertaa hän suostui. Totuttuun tapaani innostuin asiasta, aivan liian paljon, aivan liian nopeasti. Yritin tartuttaa innostuneisuutta myös mieheeni, ja huomasin, ettei hän nauttinut asiasta lainkaan. Hyvin pian jouduin toteamaan, että unohdetaan koko asia. En halua miestäni pakottaa, kyseessä kuitenkin elämää suurempi asia, jonka tulisi olla yhteinen halu ja toive. Mieheni oli hyvin helpottunut ja tyytyväinen, kun sanoin että unohdetaan koko juttu. Hän pelkää, että emme saisi tervettä lasta… ja on alkanut tartuttaa pelkoaan myös minuun. Yritän kuitenkin ajatella, että elämä antaa sen verran kuin sitä jaksaa kantaa.
Olen miettinyt eroa miehestäni tämän asian vuoksi, se hiertää välejämme entistä enemmän, päivä päivältä. Biologinen kelloni tikittää, eikä se pysähdy. En ole ajatellut, että eroaisin sen vuoksi, että etsisin uuden miehen joka tekisi minulle neljännen lapsen. Ei. Tämä asia vain on välillämme. Olenko vain liian itsekäs?”
Nimim. Biologinen kelloni ei pysähdy
— Huono Äiti -toimitus
Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!
Artikkelissa on 37 kommenttia, jätä oma kommenttisi.
Ihmeellistä tunnevatvomista ja psykologisoinnin heittelyä monessa kommentissa. Ja tietysti ” ohjaus” terapiaan🤣 Älkää nyt yrittääkö ratkaista toisten ihmisten asioita. Parisuhteessa kommunikoidaan, neuvotellaan, joustetaan ja hyväksytään, että aina lopputulos ei voi olla se, mitä itse haluaa.
Ymmärrän, että tilanne on vaikea. Pelissä on paljon, jos muuten onnellinen perhe särkyy lapsitoiveeseen. Et varmasti ole yksin tunteidesi kanssa. Perhetoiveita on monia, ja ne eivät läheskään aina mätsää puolisoiden välillä. Eivätkä yhteisetkään toiveet aona toteudu: tiedän perheen, jossa on 5 poikaa, kun tyttöä ei vain tullut. Toisaalta monilla ei ole mhdollisuus elää sellaista perhe-elämää kuin itselleen ja lapsilleen olisi toivonut. Yksinhuoltajan elämä on hyvin erilaista kuin pyörittää perhettä kahden. Myös nelikymppisenä voi kuitenkin ihan hyvin saada terveen lapsen, tai nuorempana sairaan.
Toivottavasti löydätte ratkaisun, jonka kanssa voitte elää
Aika ilkeitä kommentteja. Et ole hullu etkä liian vaativa tai mitään. Joskus ikuista vauvakuumetta ei voi selittää järjellä. 💗