Vielä pari minuuttia – vai eikö sittenkään?
Herätyskello soi, ja taas liian aikaisin! Ainoa hyvä juttu koko kirotussa vempeleessä on torkkunappi. Muutama ihana minuutti lisää unta! Joko taas se soi! Aika lätkäistä torkkunappia vielä kerran. Ja vielä kerran.
Kuulostaako tutulta? Kukapa meistä ei silloin tällöin torkuttaisi, ja osa meistä joka ikinen aamu. Harvoinpa sitä tarpeeksi unta saa, joten pakko torkkunappia on läiskiä. Mutta niin ei pitäisi tehdä. Torkuttaminen tekee unesta katkonaista, ja katkonainen uni olosta takkuisen ja tahmean. Pöhnäinen fiilis kestää puolesta tunnista jopa neljään tuntiin heräämisen jälkeen. Ne lisäminuutit uneen siis oikeastaan vain pahentavat oloa, eivät helpota.
Kun heräät herätyskellon pirinään, unisykli katkeaa. Torkahtaminen torkkunapin painamisen jälkeen aloittaa uuden unisyklin, joka ei pääse jatkumaan loppuun asti, mikä aiheuttaa sen liian vähän nukkuneen, ikävän olon.
Piintyneen torkuttajan pitäisi laittaa herätyskello niin kauas, että sen sammuttaakseen pitää nousta ylös sängystä. Siis työpaikalleko asti…ei se jalkeilla olo estä kellahtamasta saman tien takaisin vällyjen väliin, kokeiltu on!
Torkuttelun sijaan herätyskello tulisi asettaa soimaan maksimaalisen nukkumisjan päähän, ja nousta kellon soidessa reippaasti ylös. Ilman ämpyilyä ja vatulointia. Näin toimiessa unen laatu ja olo päivällä paranevat, väittävät. Mutta kun väsyttää…jos ihan pari minuuttia vaan…
— Huono Äiti -toimitus
Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!
Artikkelissa on 0 kommenttia, jätä oma kommenttisi.
