Väärän kokoinen lapsi?
Lapsetkin ovat eri kokoisia, ihan kuten me aikuisetkin. Sitä helposti laukoo ajattelemattomia juttuja, mutta lapsenkaan ulkonäköä ja kokoa ei kannata kommentoida. Oletko miettinyt, millaisia asenteita välität omille lapsillesi, kun puhut muiden ihmisten ulkoisista ominaisuuksista? Kukaan meistä ole väärän kokoinen, muistuttaa tämä äiti:
”Lapsi seisoo peilin edessä ja katselee itseään kääntyillen, tarkka ilme kasvoillaan. Ottaa hyvän ryhdin, välillä kumartuu, vetää vatsaan sisäänpäin ja lopulta seisoo ihan tavallisesti. Minä ajattelen, voi miten kaunis ja suloinen hän onkaan – oma rakas lapseni!
Tulee uusi päivä ja pääsen osallistumaan koulun juhlaan, jossa lapseni esiintyy. Jännittyneenä istun penkissä ja odotan hänen näkemistään. Sydämeeni iskee suru kun katseeni tavoittaa hänet jonosta: hymyn tilalla on vakava ilme, hartiat lysyssä ja katse maahan luotuna. Mitä ihmettä!
Kotona jutellaan päivästä ja kuulen karmeat sanat: ”En voi syödä äiti tänään. En halua kasvaa. Olen liian pitkä”. Mieleeni tulee jo vauvaiässä läpikäyty rankka kokemus verikokeineen ja lääkärintarkastuksineen kun kaunis lapseni ei osunut kasvukäyrille. Hän kasvoi liian nopeasti. Meni ohi keskiarvoista. Toiset äidit hämmästelivät perhekerhossa miten iso vauva minulla on. Purin hammasta ja rauhassa kerroin lapseni iän ja syntymämitan. Sain vähän ymmärrystä vaikka itse koin surua arvostelusta. Tutkimusten jälkeen todettiin että vauvani on ihan normaali, vanhempiensa kasvuhistoria huomioiden hänkin tulee kasvamaan pitkäksi.
Ylin kuva Patricia Serna.
Lääkäri sanoi minulle, että Pituudessa ei ole mitään väärää mutta haasteita se voi tuoda jos on ikäluokassaan aina pisin. Ja tässä sitä ollaan. Lapseni on saanut kuulla ihmettelyjä ”Ai sä oot vasta sen ikäinen”, ”Miten sä voit olla noin pitkä” jne. Minä ja puolisoni yritämme kertoa miten hän saa olla suoraselkäinen, näyttää kauniin olemuksensa, eikä hänen tarvitse yrittää pienentää itseään. Mietitään mitä etua on siitä kun on pituutta.
Miten toivonkaan että lapseni uskaltaisi olla oma itsensä. Hän on niin hyväsydäminen ja empaattinen lapsi, ajattelee aina toisista hyvää. Kunpa hän saisi kokea itsensä myös hyväksyttynä ihan sellaisena kuin hän on. Haastan jokaisen vanhemman miettimään miten kommentoi lapsilleen ihmisten ulkonäköä ja ominaisuuksia, sitä miten arvostelee muita. Olisiko omissa puheissa mitään korjattavaa?”
Nimim. Lapsestaan ylpeä äiti
Tämä teksti on lähetetty Pakko avautua -lomakkeen kautta. Kerro sinäkin tarinasi tai lähetä keskustelunavaus alla olevalla lomakkeella. Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.
Mitä ajatuksia tämä herättää? Kerro kommenteissa kohdassa KOMMENTOI tai lähetä oma avauksesi ihan mistä hyvänsä aiheesta Avaudu tästä -lomakkeella! Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.
Huomaathan, että Avaudu tästä -lomakkeella et voi kommentoida tähän artikkeliin. Tämän artikkeliin jätät kommenttisi kohdassa Kommentoi artikkelia.
— Huono Äiti -toimitus
Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!
Artikkelissa on 2 kommenttia, jätä oma kommenttisi.
Kommentoi artikkelia
2 vastausta artikkeliin “Väärän kokoinen lapsi?”
Uusimmat artikkelit
Olen jo eläkkeellä ja koko ikäni kärsinyt pituudestani. Vielä aikuisenakin minulta kysyttiin ”kuinka pitkä sä oikein olet”. En ole koskaan kuullut, että ylipainoiselta kysytään painoa. Samoin olen saanut aikuisena vinkkejä pukeutumiseen miten näyttää lyhyemmältä.
Ei ole kivaa olla se luokan pisin. Nuorena, kun on kaikkia poikia päätä pitempi, niin kyllä se syö itsetuntoa.
Ihanaa kun te kannustatte tytärtänne. Minua ei kannustettu, olin kummajainen normaalipituisessa suvussa.
Voi kunpa kaikki saisivat olla sen pituisia ja painoisia kuin ovat tai jos ovat muuten erilaisia kuin valtaosa ihmisistä.
”Sä olet varmaan neljä? Ai et, olet siis täyttänyt jo viisi. Aika hieno ikä.”
”Mä olen kolme.”
Mä toivon, että kun lähipiiristä löytyy paljon pitkiä ihmisiä myös pitkä lapsi oppii kantamaan ne tulevat sentit ylpeydellä. Pituudesta puhutaankin meillä kotona positiiviseen ääneen aina välillä.
Se ei kuitenkaan poista sitä tosiasiaa, että lapseltamme odotetaan usein muiden aikuisten toimesta asioita, joita häneltä ei odotettaisiin jos häntä ei luultaisi jopa 2 vuotta vanhemmaksi.
Kun kaksi vuotias vei kaverin lapion leikkipuistossa ja sai kilarit kun palautin sen niin näin muiden ilmeistä, että miksi noin iso lapsi vie muilta kädestä lelut.
Päiväkodissakin myönsivät, että välillä unohtavat kuinka nuori lapsi on kyseessä kun pituutta on enemmän kuin osalla vuotta vanhemmista.