”Oletteko koskaan miettineet, miksi lapsen syntymästä on tapana tiedottaa: ”syntyi terve vauva”. Olen miettinyt tätä siitä lähtien kun minullekin syntyi terve vauva. Hän oli lähes täydellinen 9 pisteen vauva, täydellisen helpon raskausajan, virheettömien ultrien ja normaalin synnytyksen jälkeen. Hänellä ei todettu sairauksia, hän kasvoi rintamaidolla ja kehittyi normaalisti. Kaikki täpät saatiin rajojen sisälle neuvolakorttiin ensimmäisen vuoden aikana.

Sitten muutimme ulkomaille, toiselle puolelle maapalloa. Olin kyllä jo epäillyt, että kaikki ei ole kunnossa, mutta en tiennyt mikä minua mietitytti. Lapsi tuntui olevan huonokuuloinen, ei reagoinut nimeensä. Oppi kävelemään, mutta saman tien juoksi. Kaatui naamalleen kivilattialle, mutta ei itkenyt. Nousi ylös ja jatkoi juoksuaan. Jatkoi juoksuaan, vaikka kutsuin häntä nimeltä. Ei vierastanut, ei ikävöinyt äitiä. Sanoja tuli, mutta satunnaisesti. Lapsi tuntui elävän omassa kuplassaan.

Lapsella todettiin autismi noin 3,5-vuotiaana. Terapioita aloitettiin. Muutimme takaisin Suomeen palvelujen piiriin ja lasta alettiin kuntouttamaan paremmin. Noin viisivuotiaana todettiin, että kehitysviivettä on niin paljon, että kyseessä on myös kehitysvamma. Sanoja oli tuolloin käytössä vain muutama, kekseliäisyyttä ja vauhtia senkin edestä. Mutta kun esikoulu alkoi, alkoi myös sanojen oppiminen, vähitellen kehittyi lukutaito ja kirjoitustaito.

Nyt poikani on 10-vuotias. Hän elää edelleen omassa kuplassaan, mutta saamme häntä sieltä pois aika ajoin. Hän osaa jo pyytää haluamiaan asioita, pitää autolla matkustamisesta, rakastaa dvd-levyjen kansia, omaa hämmästyttävän hyvän valokuvamuistin ja puhuu elokuvista oppimillaan vuorosanoilla, välillä sellaisella kielellä, jota en itse ymmärrä. Hän on minulle terve lapsi vaikka hän on autismikirjon lapsi, Kelan mukaan vaikeavammainen ja yhteiskunnan erityisessä suojeluksessa kehitysvammansa vuoksi. Hän on täydellinen juuri sellaisena kuin hän on.”,

kertoo autismi-diagnoosin saaneen pojan äiti.

Tällä viikolla 2.4.-8.4.2018 vietetään autismitietoisuuden viikkoa.

Autismikirjon häiriö on aivojen neurobiologinen kehityshäiriö, joka vaikuttaa siihen, miten henkilö viestii ja on vuorovaikutuksessa muiden ihmisten kanssa, sekä siihen, miten hän aistii ja kokee ympäröivän maailman. Kyse on koko elämän mittaisesta tilasta, joka johtuu keskushermoston erilaisesta kehityksestä. Autismikirjon oireyhtymä ilmenee yksilöllisesti ja sen aiheuttamat toimintarajoitteet ovat myös yksilöllisiä ja vaihtelevia.

Monilla autismikirjon henkilöillä on aistisäätelyyn liittyviä erityispiirteitä, esimerkiksi yli- ja aliherkkyyksiä liittyen ääniin, valoon, kosketukseen, hajuihin, makuihin ja väreihin. Lisäksi autismikirjon henkilöitä yhdistää erityinen stressiherkkyys. Autismikirjoon liittyy myös vahvuuksia, kuten esimerkiksi hyvä yksityiskohtien havaitseminen ja keskittymiskyky erityisiin mielenkiinnon kohteisiin sekä hyvä oikeudentaju. Autismikirjolla on eri tutkimusten mukaan noin 1 % väestöstä, joten Suomessa voidaan tämän perusteella arvioida olevan noin 55 000 autismikirjon henkilöä.

Nämä ja lisää tietoa autismista saa Autismiliiton sivuilta.

— Huono Äiti -toimitus

Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!

Artikkelissa on 3 kommenttia, jätä oma kommenttisi.

Kommentoi artikkelia

3 vastausta artikkeliin “Tyttö tai poika, kunhan on terve?”

  • Äiti vain... sanoo:

    Olen itse kirjoittanut samasta aiheesta kehitysvammaisesta tyttärestäni julkaistun valokuvasarjan yhteyteen.

    Linkistä pääsee lukemaan omat ajatukseni ja katsomaan valokuvaaja Niina Vehmaan huikean kuvasarjan tyttärestäni: https://niinavehmaa.wordpress.com/kuvasarjat/vajaa/

  • Yksis sanoo:

    Onhan se terve. Edelleen äidin silmissä ihan terve. Erilainen kuin muut. Erilainen kuin autistinen pikkuveljensä. Erilainen kuin se toinen veli. Erilainen kuin koulutoverit, mutta terve. Meidän autistinen ihan melkein 10-vuotias tyttö. Tyttö joka ei ensin puhui, sitten unohti puheen. Lopulta puhui Tuomas veturia ja nykyään pikakuulemalla niin kuin kaikki muutkin. Äidin ja isän korva kuulee kuitenkin eron kommunikaatiossa. http://tahdonasiat.blogspot.com/2018/04/yksi-sadastakahdeksastakymmenestayhdeks.html

  • Erityisen äiti sanoo:

    Kyseinen sanonta pitäisi päivittää muotoon ”tyttö tai poika, kunhan on hengissä”. Terve tai ei, yhtä rakas ja ihana lapsi on silti.