Totuus joulusta taaperon kanssa
Oi ihanaa, maaginen lapsuuden joulu! Lopulta sen saa kokea uudelleen oman lapsensa kautta, kun vauvasta on tullut taapero!
Totuus on kuitenkin ihan muuta kuin lasten säihkysilmiä ja karkelointia kuusen ympärillä.
Joulukuusi
Joulukuusi on kaunis ja tekee tunnelman! Paitsi että kun taapero koristelee, niin kaikki koristeet ovat yhdessä kohdassa. Äidin silmiä särkee epäsymmetria, mutta eihän niitä raaski siirtää, kun toinen niin tosissaan auttaa…jos ihan vähän siistii kun lapsi ei näe…
Tai jos lapsi on enempi tuhoamisen kuin rakentamisen perään, hän kiskoo koristeet pois, syö lameet ja yrittää kiivetä kuuseen, kenties kissa rikostoverinaan. Seuraus on, että ainakin toinen oksentaa lametta matolle.
Joulupukki ja tontut
Lapset rakastavat joulupukkia! Ainakin jos rakastaminen tarkoittaa paniikkia lähentelevää pelkoa! Ikkunoista kurkkivat tontut ovat oikeasti kauhistuttavia nekin, ja jo pelkkä ikkunan avaaminen tuulettamista varten saa taaperon huutamaan kauhuissaan. Kivaa joulua lapseni, sinua väijyy tällaiset oudot pikku otukset, ja jos toimit oikein, kummallinen partasetä tulee kotiisi ja joudut istumaan hänen syliinsä ja laulamaan!! Ei ihme jos pientä aattona ahdistaa!
Lahjat
Lahjojahan lapsi haluaa, ja läjäpäin. Jostain syystä tonttuverstaalla tehdään varsinkin piipittävää, ujeltavaa, tuuttaavaa, kilisevää ja kaikin mahdollisin tavoin mökäävää lelua. Sitä kakofoniaa sitten kuunnellaan koko joulu. Tai jos ollaan unohdettu patterit, ei kuunnella, vaan kuunnellaan parkua. Ah joulun ihana rauha!
Jouluruoat
Jouluruoista voi olla montaa mieltä, mutta ei sinänsä yllätä, että ne eivät välttämättä maistu pienelle lapselle. Porkkanalaatikko, liukkaat kalat ja sinapilla hunnutettu kinkku eivät oikein ole sitä lapsiystävällisintä ruokaa… Siihen kun vielä lisätään aaton jännitys ja se, että pöydässä istutaan pitkään, takaa sen että taapero saa hepulin/ nukahtaa/ pysyy käynnissä vain pukin odotuksen aikaansaamalla hermostuksella ja liiallisella pipareiden järsimisellä.
Niin ja ne piparit. Niitäkään ei saa syödä ja puuron päälle ei saa laittaa kanelia ja voi hyvä ihme kun nykyään koko joulu on täynnä kaikkea suunnilleen myrkyllistä!!! Turvallisinta on vetää pelkkää lanttulaatikkoa.
Ohjelma
Äidille on tärkeää nähdä Lumiukko. Lapsi ei arvosta sitä yhtään, se on hidas ja tylsä ja outo eikä ollenkaan taianomainen. Katso nyt! Katso nyt kun Lumiukko lentää, äiti kehottaa ja lapsi kiemurtelee pakoon. Todennäköisesti kohti piparivatia. Äiti huutaa älä kulta syö ne on myrkyllisiä ja miettii että mihin tämä maailma on oikein mennyt ja miksi joulu on tällainen?
Hautausmaareissut ja joulukirkot eivät lasta nappaa. Luvassa on taas tuskastunutta kiemurtelua, pakoon säntäilyä ja huutoa. Parasta kuitenkin on, jos lapsi järjestää itse ohjelmaa jouluun, kuten tunkemalla pähkinän nenäänsä niin syvälle, että siitä seuraa päivystyskeikka! Toisaalta, ensiavussa on jouluisin ihan omanlaisensa tunnelma – mutta ei nyt viitsitä tästä perinnettä tehdä!
— Huono Äiti -toimitus
Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!
Artikkelissa on 19 kommenttia, jätä oma kommenttisi.
Kyllä, joulunaikaan on monen monta lasten äänen korottava tilannetta. Listaan vielä lisäisin että lahjoja on ehkä liian paljon, lapsi ei osaa valita suosikkiaan ja päättää että mikään lahjoista ei ole toivomuslistalla, eikä näin mieleinen. Siitä vielä iltaitkut
Luojan kiitos en ole mitään kuvottavia penikoita hankkinut joulun rauhaani pilaamaan.
No onneksi….raukoilla ois kuvottava äiti
Päädyit kuitenkin lukemaan ja arvostelemaan huono äiti blogia… 🤔
Eksynyt Vanhapiika. Osanottoni.
Osta ceylonin kanelia!
Mä ostin. Yllätys yllätys, ei kelvannut lapsille.
Joulu on juuri sellainen, millaisen siitä tekee.
Miten tämä nyt niin vakavasti otetaan, huumorillahan tää oli kirjoitettu, hauska teksti mun mielestä!
Kaikille lapdilleni on pienestä asti kertottu että joulupukki ja tontut on joulusatu. Että on tapana jonkun pukeutua pukiksi ja jakaa lahjat. Innoissaan jouluna aina arvuuttelivat kuka pukki mahtoi olla.
En tunnista tuosta meidän jouluja taaperon kanssa. Pukilla ja tontuilla ei peloteltu, ne olivat kivoja tyyppejä. Ruokapöydässä taaperokin söi vaikkei kaikkea. Sai leipoa pipareita ja syödä vaikkei kasamäärin. En huudellut myrkyllisiksi. Lahjoissa onneksi oli muutakin kuin mökäleluja. Kuusi oli mikä oli. Helpoimpia joulut olivat silloin kun lapsi ei osannut odottaa sitä. Rennosti mentiin ja mennään.
Olen aina ihmetellyt sitä, miten muunmaalaiset, esimerkiksi Keski-Eurooppalaiset lapset osaavat istua hiljaa aloillaan esimerkiksi joulukirkossa tai -päivällisellä, mutta suomalaiset saa pysymään aloillaan ja hiljaa korkeintaan kahleilla ja suukapulalla?
Olen naimisissa ulkomaalaisen kanssa. Olen mies. Usko pois. Ei osaa. Meillä on 3 poikaa ja 1 tyttö. Tyttö osaa istua kiltisti ja nämä kaksi vanhinta poikaa. Ongelman on nuorin poikamme. Hän villiintyy helposti. Ei kuuntele saati usko. Hirvittää, jos pitäisi kotimaassa käydä. Juuri siellä missä lapset on kilttejä. Naapurin kaksi tyttöä tuli minulle siellä hoitoon. Ne käyttäytyi todella mallikkaasti vaikka yhteistä kieltä ei ollut.
Johtuneeko tämä siitä, että Suomessa on joku käytös pöpö? Meillä on kotona kuri, mutta silti….
Heeeeeetkinen? Ootkohan nyt ihan täysin varma havainnostasi? Suomi on yksi harvoja todella lapsivihamielisiä maita, jossa lapset eivät näy eikä kuulu kuulua. Heti jos lapsi on erehdytty ottaa mukaan sähistään ja suhistaan, jos ääntä kuuluu, revitään hihasta, kun lapset ovat oikeiden ihmisten edessä ja lyödään tabletit käteen, jotta he eivät vaan ottaisi osaa keskusteluihin tai kontaktia ulospäin laitteen hypnotisoimana. Ja kokoakan pelätään että joku saa heidät kiinni siitä vääryydestä, että ovat kehdanneet tuoda lapsensa ulkomaailmaan vastoin yhteisön normeja. Muissa maissa lapset kuuluvat mukaan perheen kodin ulkopuoliseen elämään, jossa perheeseen kuuluvat yksilöt näkyvät ja kuuluvat, eikä kukaan ihmettele sitä.
”Lapset istuvat paikallaan”. Eivät istu pääosin. Jotkut istuvat. Kulttuurista riippumatta. Mikä ihme siinä paikallaan istumisessa on Suomalaisten mielestä niin jumalaista ja autuaaksi tekevää?
Meidän lapset kyllä kuuluvat sosiaaliseen elämään ja osallistuvat keskusteluun. Jos joku kehtaa tämän kyseenalaistaa, niin ei kuulu kauaa mun sosiaaliseen piiriin. Erikseen on sellaiset aikuisten tilaisuudet, jotka eivät ole lapsille sopivia. Eihän niiden lasten missään aikuisten illanvietoissa kuulukaan olla. Vanhempien ja yhteisön tehtävä on opettaa lapselle milloin saa juosta ja milloin istutaan rauhassa.
Johan nyt, mun lapsuuden joulu ei ollut todellakaan mitään tollasta. Toki itse olen syntynyt 94, joten asiat olivat silloin erilailla. Mutta ei nyt hyvänen aika pelotella lasta tontuila taiko millään periaatteellaa, niin vältytään kaikista ylimääräisestä sähinnästä.
Minun perheessä oli aina vapaaehtoinen valinta se että halusiko lähteä hautuumaalle. Tietty iällä oli merkitys, mutta kun aloimme olemaan veikkojen kanssa sen ikäisiä, niin saimme päättää että halusimmeko tulla mukaan. Eikä vanhemmat olleet moksiskaan siitä.
Onneksi ei olla niitä perheitä jotka käyvät kirkossa, niin siitä ei tarvitse ees kysellä.
Meillä lahjat jaettiin siinä 5-6 aikoihin ilalla. Sitä ennen käytiin saunassa ja syötiin oikein kunnolla. Katsottiin jouluohjelmia ja syötiin herkkuja että ähky tuli.
Nyky Joulu menee aika samalla tavalla edelleen.
Taaperot, kuten niin monen muunkin ikäiset lapset, kaipaavat ensisijaisesti huomiota ja mukavaa yhdessäoloa, myös jouluna. Toki vanhempi voi laittaa joulua vaikka kuinka, kunhan ei unohda oman lapsensa tarpeita siinä hässäkässä. Vanha sanonta, lapsi menee pesuveden mukana, pitää paikkansa myös joulussa.
Voi hyvän tähen sentään, miten Joulusta voi saaha nuin ressaavan?
Ei lapsia niillä tontuilla pelotella pidä, vaan kerrotaan lapsen iän mukasesti kivoja tarinoita. Tontut on meillä kaikki lapset mieltäneet mukaviksi, lepposiksi, hassuttelijoiksi. Tontut tuo karkkia ja saattaa ne jotain kepposiaki tehä, mutta koskaan ne ei ole ilkeitä. Joka joulu saunotaan sauna tontun kanssa yhdessä ja lauletaan ”heitetään löylyä lissää, eihän tämä tunnu missään..” Ja kummasti herkkuja häviää yön aikana kipoista ja kupeista. Kukahan lienee käy herkuttelemassa?😉😁
Ja joulu ruuan rinnalle sitten vaikka sitä makaronilaatikkoa tahi nakkeja. Eikä lapsia tarvi sen pitempää pitää jännityksessä, helpoimmalla itekki pääsee kun sitä lahjojen jakoa ei tarvi ilta myöhään ootella. Siinäpä saavat sitten heti leikkiä monta tuntia uusilla leluilla ja se yleinen häsääminen jää pois.
Mukavaa ja rentoa joulua kaikille🎅😁
Tämä olikin lähes täysijärkinen vastaus kaikenmaailman jouluhömppähössötyksiin, mitä saa lukea (jos viitsii) lähes joka tuutista. Joulu on joulu, joka vuosi, muutama päivä, siihen kuuluu perinteitä ja rituaaleja, joista jokainen voi valita ja muovata omanlaisensa. Lapset ovat pienenä jännittyneinä tästä touhusta, vanhempana viis veisaavat ja vielä vanhempana jatkavat kotona ehkä saatuja touhuja. Lapset voivat syödä iloisella mielellä jouluruokia, jos ei pakoteta ja käsketä, kai siitä kuuluisasta joulupöydästä jokaiselle jotakin löytyy. No, hyvä sanoa, kun omat ovat aikaa sitten muuttaneet pois, heidänkin lapsensa alkavat olla omissa kodeissaan ja kaikkein pienimmät eivät vielä paljon tästä ymmärrä. Joulurauhaa!