Tästä syystä onnittelen ex-miestä isänpäivänä
Isänpäivä ei ole aviomiesten päivä. Siksi onnittelen lasteni isää isänpäivänä.
Vaikka emme ole enää naimisissa, hän on lasteni isä. Totisesti elämä vei meidät eri suuntiin ja romanttinen ihmissuhde aviopuolisoina kävi mahdottomaksi. Silti olen kiitollinen monesta asiasta, jonka hän on tehnyt lastemme hyväksi. Kyllä, en totisesti arvosta kaikkia hänen valintojaan enkä myöskään kasvatustapojaan. Silti meidän täytyy yrittää olla yhdessä vanhempia säällisesti, vaikka ei se aina ole mikään helppo tie. Ja koen, että hän ansaitsee tulla onnitelluksi isänpäivänä. Haluan tarjota lapsille myös jonkinlaisen ihmissuhteen mallin, vaikka perheen kokoonpano on muuttunut.
Joku sanoi, että ex-miestä voi vihata, mutta lapsiaan pitää rakastaa enemmän. Se on hyvin sanottu.
Samaan hengenvetoon huomautan, että on erilaisia tilanteita. Eri asia olisi, jos lasten isä on narsistinen trolli, joka käyttää hyväkseen ihmisiä ja erilaisia päihteitä. On väkivaltainen tai unohtanut lapsensa kokonaan. Silloin on ymmärrettävää keskittyä kasvattamaan lapsistaan seuraavan sukupolven huippuja vanhempia. Ihan hyvin voi jättää onnittelut suosiolla väliin.
Mitä ajatuksia tämä herättää? Kerro kommenteissa kohdassa KOMMENTOI tai lähetä oma avauksesi ihan mistä hyvänsä aiheesta Avaudu tästä -lomakkeella! Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.
Huomaathan, että Avaudu tästä -lomakkeella et voi kommentoida tähän artikkeliin. Tämän artikkeliin jätät kommenttisi kohdassa Kommentoi artikkelia.
— Huono Äiti
Artikkelissa on 8 kommenttia, jätä oma kommenttisi.
Olen uusperheen äiti. Minulla sekä puolisollani on lapsia edellisistä suhteista, ja välit ovat exien kanssa riitaisat ja huonot. Entisillä puolisoilla on ongelmia laidasta laitaan, alkoholismista mt-ongelmiin, ja käräjilläkin istutaan vähän väliä. Katkeruus ja traumamenneisyys molempiin suuntiin. He eivät todellakaan muista kumpaakaan meistä, tai auta lasta muistamaan. He nöyryyttävät lapsia laittaen heitä kirjoittamaan kortteja kahvifilttereihin ja vessapaperiin.
Me pidämme omalta osaltamme huolen, että lapset eivät koskaan mene äitienpäiviä ja isänpäiviä viettämään tyhjin käsin. Lapset valitsevat itse mieluisat lahjat. Pidämme tärkeänä että lapselle jää mukavia kokemuksia isien ja äitienpäivistä, eikä vaik häpeää ja pahaa mieltä. Kyllä nämä juhlat ovat hyvin pitkälti myös lapsia varten. Ehkä he siinä myös oppivat, että katkeruudelle ei kannata antaa valtaa, ja että he aikuisina osaisivat toimia oikein.
Kaikki miehet ei välitä isyydestä mitenkään. Jos lapset tuo mainetta tai kunniaa, se kelpaa ja isän rinta on rottingilla. Mitään ei kuitenkaan halua panostaa lasten kanssa olemiseen. Lapset ovat eron jälkeen vaan kuluerä ja rasite, mikä sanotaan lapsille suoraan.
En todellakaan. Ei ansaitse nimitystä ja on tehnyt niin kauheita asioita, eikä edes kadu.
Minun isäni ei halua olla tekemisissä kanssani uuden puolisonsa tähden. Se sattuu,joka päivä on ikävä. Toki olen aikuinen & yh,se ei poista sitä & onnitelen aina. Vaikka edes syntymäpäiväni hän ei muista,onnitelen & toivon ..turhaan.
Ex- miestä onnitelen myös,hän on isä & on toivotuksensa ansainnut
Voi kun aikuiset eron tunnemyrskyissä ja niiden jälkeekin pystyisivät oikeasti ajattelemaan lapsia.
Tässä mun isänpäiväkirjoitus vuosien takaa, jota edelleen jaan,koska toivon, että se havahduttais yhdenkin aikuisen ylpeyden,vihan ja katkeruuden keskeltä miettimään sitä lasta.
❤️Autoin tytärtäni paketoimaan hänen lahjansa isälleen ja hänen silmissään loisti rakkaus isään ja ylpeys itse tehdystä lahjasta.
Mä muistan vielä vuosikymmenienkin jälkeen miltä tuntui tehdä koulussa isänpäivälahja ja kortti, vain laittaakseni ne laatikkoon kaikkien tavaroiden taakse piiloon.
Surullisena.
Yksinäisenä.
Isättömänä.
Ennen kouluikää ei tuo pieni osannut isää kaivata, kunnes tuli se päivä, kun joku sanoi sen ruman sanan.
ÄPÄRÄ.
Ei tiennyt tuo pieni silloin, mitä se tarkoitti.
Eikä tiennyt tuo pieni, että toiset lapset olivat väärässä.
Ei hän ollut äpärä, ei ollut isä vain hänen elämässään.
Mutta se sana oli ruma ja se satutti joka ikinen kerta, kun joku sen huusi.
Ja jokaisesta isänpäivästä tuli pienelle ahdistus ja häpeä.
Häpeä olla isätön.Vaikka valinta ei ollut pienen.
Isättömyys oli seuraus aikuisten keskinäisestä vihasta ja katkeruudesta.
Seurausta aikuisten kyvyttömyydestä kommunikoida.
Seurausta aikuisten ylpeydestä, joka meni lapsen edun edelle.
Vuodet eivät poista sitä tuskaa, jonka isättömyys on tehnyt.
Mutta se tuska on ajanut mut puolitiehen vastaan, tekemään kompromisseja, luopumaan ylpeydestä ja se tuska on opettanut mut antamaan anteeksi.
Ja mun lapseni saavat antaa lahjansa isälleen. Ylpeänä ja rakkauden loiste silmissään.
Älkää aikuiset evätkö lapsiltanne oikeutta äitiin tai isään, vaikka elämän käänteet on ajanut teidät erilleen.
Älkää evätkö lapsiltanne oikeutta rakastaa molempia vanhempia.
Koska se jättää jäljet, satuttaa koko elämän ajan.
Hyvää Isänpäivää isät. Ihan jokainen.
Lasten isä ilmoitti minulle minun ensimmäisenä äitienpäivänä, että ei hänen tarvitse minua muistaa, koska en ole hänen äitinsä. Lisäksi hän oli lähdössä äidilleen ja oli ottamassa lasta mukaan, eli jättämässä minut yksin ensimmäisenä äitienpäivänä ikinä. Joten en onnittele. Lisäksi hän on pilannut välinsä omiin lapsiinsa, tuskinpa hekään muistavat. Hänellä on uusi perhe, lapsille hän kertoi jo ennen uuden lapsen syntymää, että sieltä on tulossa hänen maailmansa tärkein ihminen. Tämä on vain yksi niistä kaikista loukkauksisista omia lapsiaan kohtaan, puhumattakaan niistä minulle syydetyistä. Hän ei ansaitse sanaa isä. On isiä ja on siittäjiä…
Hyvää isänpäivää iseille, teitä on hyviäkin, kuten oma puoliso lapsilleen.
Ihan oikein. Tunnustus hänelle kelle se kuuluu. Liian usein on vain niin että äiti nostetaan jalustalle ja isä unohdetaan. Se osoittaa jo äidin kypsyyttä jos hän tunnustaa lasten isän osallistumisen lasten kasvatukseen. Hyvin usein vain on niin että se isän apu ja työ unohdetaan ja lapset vieraannutetaan jo siellä kotona isästä ja eron tullessa ei ole mitään hyvää sanottavaa. Miten se isä osaa yksin silloin lapsien kanssa olla kun ei koskaan ole saanut kasvatukseen ja hoitoon osallistua.
Kyllä ehdottomasti. Loistava kirjoitus.