Talon väestä siipeilijäksi
Tämä kirjoitus on lähetetty Avaudu tästä -lomakkeen kautta. Lähetä sinäkin tarinasi tai keskustelunavaus täältä. Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.
”Johan on käyny ihme homma. Meillä on miehen kanssa yhteistä taivalta takana useampi vuosi ja yhdessä tässä on talo hankittu, remontoitu, autoja ostettu ja laitettu, kaikki noin niinku yhdessä tehty. Ennen tätä iloista perhetapahtumaa me oltiin me. Meidän talo, meidän autot, me tehtiin remppaa.
Minäkin olin vielä ihan täyspäinen ja helkkarin hyvissä sielun ja ruumiin voimissa. Pysy kädessä kaikki lapiosta piikkariin ja ruuvimeisselistä hiomakoneeseen.
Vaan sittenpä! Tuli lapsi, vauva, perheenlisäys. Ei hitto, nyt ei mitään väliä, tuleeko ovesta mummu, vaari, sisko tai naapurin ukko, niin kaikki on Istopetterin (nimi muutettu):
”Istopetterin talo, Istopetterin autot, Istopetteri on tehnyt remonttia, Istopetteri piha, Istopetteri sitä ja tätä.”
”Eiks oo kiva, kun Istopetteri on näin nätin talon teille laittanut”
”Istopetteri on vaihtanut perheautoon, heh heh”
”Annapa Istopetterin vaimo kahvia!! ”
”Kiva, kun tuo Istopetteri antaa sinun touhuta tuolla puutarhassa”.
”Mukavaa, kun sinä saat nyt olla kotona, oikein Istopetterin luvalla hoitamassa vauvaa”.
Ja Istopetteri vielä myhäilee ja on tyytyväinen ihteensä!!!
Siis mitä hittoha!? Onko tämä vaan meillä, vai löytyykö kohtalosiskoja?”
Ihmettelee kirjoittaja nimimerkillä Talon väestä siipeilijäksi
— Huono Äiti -toimitus
Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!
Artikkelissa on 14 kommenttia, jätä oma kommenttisi.
Tämä on sitä samaa kuin mitä miehet puhuu eron yhteydessä eli että nainen vei puolet omaisuudesta eli aivan kuin ne yhdessä hankitut ja maksetut asunnot, talot, autot mikä vaan olisi yksin miehen omaisuutta. Ei ole vaan puoleksi naisen ja nainen ottaa erossa omansa.
Ja että muistakaa miehet tehdä avioehto niin saa omansa mukaan jos tulee ero. Yhä silloinkin yhdessä hankittu on yhteistä. Ja mitä ihmeen omaisuutta keskiverto suomalaismiehellä on jota tarvii suojata? Ei yhtään enempää kuin naisillakaan ja perinnöt voivat vanhemmat rajata testamenillä pois puolisoilta.
Ja sitten ne lapset. Todella moni mies jättää isän osan kokonaan hoitamatta ja sanoo jopa että naisen kuuluu hoitaa lapset ja kodin ( ja tietenkin maksaa puolet kaikesta ja yksin niiden yhteisten lasten kulut) ja että lapset, siis ne miehen siemennesteestä alkunsa saaneet, ovat naisen ongelma. Sitten auta armias kun tulee ero niin miehen kuuluu saada lapset, on epätasa-arvoista että naisia suositaan ja annetaan aina lapset äidille. Mitä väliä sillä että nainen on ollut koko lasten elinajan se lähes 100% yksin lapset huolehtinut. Miehellä on miehen oikeudet ja hän ottaa lapset ja vtut mistään lasten turvallisuuden tunteesta.
Ystäväni erosi ja sopivat vuoroviikot miehen kanssa. Olimme kaupassa kun ystävän ex-mies soitti että hakea lapsi pois. Haimme hysteerisesti itkevän, nikottelevan 3- vuotiaan isänsä luota. Lapsi ehti olla siellä yhden yön ja isällä meni hermo. Tämä isä ei ollut hoitanut avioliiton aikana lastaan kun hän kuitenkin tekee väärin mm laittaa lapsen nukkumaan väärään aikaan, lukee väärät sadut yms. Ystävä oli aina sanonut että asiat pitää tehdä säännöllisesti tietyllä tavalla yms koska lapsen kehitys vaatii sitä mm. niitä aikuisesta tylsältä tuntuvia toistuvia rutiineja että ei hän ole niitä keksinyt vaan lapsi vaatii ne mm sata kertaa sanasta sanaan se sama satu.
Mies oli tehnyt 3v kanssa niin kuin hän haluaa eikä niin kuin nainen määrää. Mikään ei ollut onnistunut ja huutoa oli riittänyt. Siihen loppui vuoroviikot.
Et ole ainoa. Minä olin samankaltaisessa tilanteessa. Oli yhteinen koti, mutta silti vain mies oli siellä jotakin tehnyt ja vähäteltiin ja painettiin alas koko ajan. Todella alistavaa touhua enää nykypäivään. Erosin ja silloinkin 7v yhdessäolon jälkeen kaikki olisi kuulunut miehelle ja lapsikin olisi pitänyt jättää miehelle. Minun olisi pitänyt olla aina käytettävissä ilmaisena piikana silloin kun miehellä oli jotakin. Mitään mun tekemällä ei ollut heistä mitään arvoa. Ruuat, ulkonäkö kaikki haukuttiin. Tiukka kontrolli koko ajan. En saanut edes takkaan tehdä tulia tai käyttää hellaa ilman miehen suostumusta. Se meni niin pitkälle. Jos yritin puhua tunteista niin vastaus oli, ”ei taas tämmöstä tunteilua”. Tai ”elämä on nyt tämmöstä kovaa”. Ja ”Kasva aikuiseksi”. Mutta kun hänellä käy äiti vieläkin siivoamassa eromme jälkeen niin ehkä hän tarkoitti itseään, että hän ei ole kasvanut aikuiseksi ja itsenäistynyt. Olin kuin lelu hänelle, jota muovailla mielensä mukaan. Kielsi opiskelemasta ja päätti käytännössä kaikesta ovelasti manipuloimalla miten hän oli vain kaiken tehnyt. Mikä ei todellakaan pitänyt paikkaansa. Lopulta tarvittiin ammattilaiset apuun kun mies rupesi eron jälkeen lapsen nähden sanomaan miten syvästi inhoaa minua. Hän sai erossa pitää yhteisen asunnon, silti hän sai inhota vaikka saikin kaiken. No lopulta lapsi muutti luokseni ja hänellä on trauma ja erityisyys. Isä jätti lapselle huonon mallin siitä miten naisia kohdellaan valitettavasti. Sitä korjaillaan nyt sen verran mitä pystyn.
Jos ei istopetteri tapojaan paranna niin se vain pahenee joten ero siitä jossain vaiheessa tulee.
Tutulta kuulostaa. Meillä miehen kanssa yhteistä taivalta takana reilu 8 v, joista viimeiset 2,5 v naimisissa. Puoliksi ostettiin nykyinen koti ja yhdessä rempattiin, on yhteinen koira ja auto. Jos sukulaisia ja kavereita kuuntelee, niin kaikki on kuitenkin miehen. Tulee vähän sellainen olo kuin näyttelisi sivuroolia omassa elämässään. Ja meille on ensimmäinen lapsi vasta tulossa. Saa nähdä onko hänkin sitten vaan miehen vauveli. Itse olen sanonut miehelleni, että tällainen toiminta ottaa päähän/harmittaa ja usein hän myös korjaa muita, että kyseessä on esim. meidän koti eikä vain hänen. Se tuntuu kivalta. 🙂
Meillä on myös rakennettu ja remontoitu yhdessä, minä yhtä suurella panoksella kun mies. Lapsen syntymän jälkeen rakensin hänelle joka kesä jotain. Anoppi aina uuden rakennelman nähdessään pojalle ”isä on rakentanut sinulle hienon liukumäen” ”olettepa rakentaneet isän kanssa hienon puumajan” no poika kyllä korjasi aina ”äiti on rakentanut” tämän jälkeen keskustelun aihe vaihtui. Sensijaan anoppi itse selittää, että he ovat appiukon kanssa olleet ahkeria ja rakentaneet kesäpaikalle monenlaista. Kun kyselee tarkemmin, niin appi on se joka on rakentanut, anopin panos on siinä, että hän on laittanut ruokaa. Tämä oman pojan ihailu tulee esiin ainoilla muuassakin. Olimme tavanneet opiskeluaikana ja jo useamman vuoden yhdessä olon jälkeen anoppi selittää, että on se niin hienoa kun hänen poikansa on diplomi-insinööri, että mikä se sinun koulutus olikaan? Diplomi-insinööri minäkin.
Selkeätä miniän vähättelyä 😑
Samaa ollut täälläkin. 4 lasta ja sää saat vaan kotona olla kaikessa rauhassa kahvia juoden. Juu.
Ai kun kamalan tuttua. Tämän Martan KustaaUolevi oli tällaisessa ”asemassa” mukamas kaiken tehneenä muiden puheissa ja lopulta omissaankin. Naurettavinta asiassa oli se että KustaaUolevi eli ja asui Martan omistamassa ja remontoimassa talossa. Mutta muiden silmissä ja puheissa Martta oli vain siipeilijä ja kaikki Martan omaisuus oli KustaaUolevin aikaansaannosta. Kun Martta oli vain äiti Kustun neljälle lapselle. Toivottavasti saatte Me-hengen takaisin! Yritin tosissani myös mutta valitettavasti Kustu ei aivan ymmärtänyt että Martta saattoi olla aika suuri kannatteleva voima.
Nyt tiukka asenne kehiin ja avaat suusi joka kerta, kun tuota ilmenee. Voi olla, että Istopetteri ei itse tuota edes tajua ja mummojen asenteet on kivikaudelta. Kukaan ei sinua esiin nosta, jos et tee sitä itse. Tulevaisuudessa toivottavasti myös Istopetteri, kun (toivottavasti) homman tajuaa.
En kyllä kuuntelisi tämmöistä! Sanoisin suoraat sanat jokaiselle joka miestäsi ylistää, että miten asiat oikeasti on!
No minulle tämä oman Intokalevini siipeilijäksi ajautuminen tapahtui uusparisuhteen myötä. Mieheni, nykyisin jo aviomiehen, edellinen avioliitto oli ollut hyvin perinteisesti roolitettu joka taas minulle, itsenäiselle kolmen lapsen äidille, oli melkoinen kulttuurishokki. Intokalevi itse käytti yhteisen kotimme työkaluista, liimapurkeista, talosta itsessään sekä siellä olevista mist tahansa asioista tiukasti minun-muotoa kunnes jatkuvaan huomautteluun kyllästyneenä otin puheeksi, että koen että kaikki on hänen ja minun pitänee siinä tapauksessa pyytää lupa näiden yhteisen kodin tavaroiden käyttöön, niiden sijainnin muuttamiseen tai varsinkin roskiin heittämiseen. Reilusti yli nelikymppiselle mahdotonta elämää. Lopulta koko uusperheen piti muuttaa talosta jotta historia ja omistajuus jäi taakse ja uusi koti olikin sitten me-muodossa.
Me-muoto asioiden omistuksessa katoaa viimeistään eron kynnyksellä. Kaikki onkin äkkiä miehen hankkimaa, vaikka olisit vuosia maksanut kaikki ruuat samalla kun mies hoitanut muita maksuja. Mies on ostanut auton, kodin irtaimiston yms. Sinun rahasi ovat menneet ruokakauppaan, bensoihin, sähkö- ja vakuutusmaksuihin. Näitä ei mies noteeraa, kaikki omaisuus kuuluu hänen mielestään hänelle. Hänhän ne on ostanut. Kannattaa huolehtia siitä, että omiin nimiin tulee myös omaisuutta. Ja palkata hyvä lakimies hoitamaan eron ositus.
Joskus kauan sitten olin apuna yhdelle sukulaiselle tavaroien sjakasimessa ja ylös kirjaamisessa jossa mies aikoi jakaaa itselleenlastenkinkorut ja kaikki tavarat. Suostui lopulta siihen että lasten tavarat ja joka korut on lasten eikäniitä hänelle jaeta, Kaikki muu kyllä tarkasti laskettiin, haarukoista, veitsistä ja ja lusikoista alkaen. siihen ei päivä riittänyt siihen jakoon ja kirjaamiseen vaan meni koko yökin. Omasta kun ero tuli meni paljon paremmin se jakohomma eikä tarvinnut kirjata mitään ja kaikki lasten tavarat sai olla lasten.
Tämä! Me ostettiin tarkoituksella uusi talo uusperheelle, jotta se olisi kaikille yhtä uusi eikä mukana tulisi painolastia. Muutto oli hyvä tilaisuus konmarittaa ja mukaan lähti vain se mitä oikeasti mukaan halusi.