Tämä kirjoitus on lähetetty Avaudu tästä -lomakkeen kautta. Lähetä sinäkin tarinasi tai keskustelunavaus täältä. Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.

”Olemme ystäväni kanssa olleet molemmat pitkään sinkkuja ja tapailleet miehiä näiden vuosien aikana. Meitä on yhdistänyt paljon mm. se, että ollaan jaettu onnistumiset ja epäonnistumiset miesrintamalla. Molemminpuolin on pystytty samaistumaan eri fiiliksiin ja tilanteisiin.

Te toivoitte kanaa ja me tehtiin kanaa!

Minun ajatukseni on ollut, että en kehtaa treffailla samaa miestä, kenen kanssa tiedän ystäväni olleen. Tämä ei kuitenkaan ole toiminut toisinpäin. Kerroin, että minusta tuntuu kiusalliselta, kun hän nyt toisen kerran hyppäsi sänkyyn saman miehen kanssa, jonka kanssa minä olin ollut (siis 2 eri tyyppiä). Olen ollut vajaan vuoden itse nyt parisuhteessa. Ystäväni kyseenalaisti, että enkö ole onnellinen mieheni kanssa, kun en suo hänelle onnea, ja että miksi yritän omia näitä miehiä. Painotin uudelleen, että se tuntuu vain kiusalliselta, enkä halua todellakaan hänen onnensa esteenä olla. Hänen mielestään se ei ole väärin, että on samojen miehien kanssa. Ei se varmaan olekaan, mutta minusta tuntuu väärältä, jos hän luulee minun ajattelevan että hänen onnensa on jotenkin minulta pois. Minusta vain edelleen tuntuisi alkuun kiusalliselta esim. viettää yhteistä iltaa hänen, minun ex-heilan ja minun nykyiseni kanssa. Siihenkin varmaan ajan mittaan kuitenkin tottuisi. Ja halusin vain olla avoin ja kertoa tunteesta.

Nyt vaan en enää uskalla luottaa ystävääni, koska hän hyökkäsi niin rajusti päin tässä asiassa. Emme vain ole samalla aaltopituudella ilmeisesti?”

– Anonyymi

Artikkelikuva Elena Mozhvilo.

— Huono Äiti -toimitus

Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!

Artikkelissa on 14 kommenttia, jätä oma kommenttisi.

Kommentoi artikkelia

14 vastausta artikkeliin “Saako ystävän exää iskeä?”

  • Ei kiitos sanoo:

    Kai tällä palstalla keskitytään lähinnä perheellisiin joten kysymys on absurdi. Miksi ihmeessä olisin jonkun kaverini exän kanssa, kun löydän baarista itse miehen?
    Joten ei, en lähtisi suhteeseen. Miksi lähtisin?
    Nuorena teininä piiri pieni pyöri ja tuli virheitä tehtyä. Silloinkin ne fiksuimmat etsi uusia kumppaneita, eivätkä pyörittäneet kaveri porukan tyyppejä.

    Vaivaannuttava on myös suhteet naapureihin tms. Mitä hittoa ei kai kaikkien vastaantulijoiden kaa tarvi olla. Vaan jos ne kiinnostuu…

  • Jonna sanoo:

    Tuossa taisi olla pointti ystävän asenteesta aloittajaa kohtaan, eikä niinkään etteikö olisi vapaata riistaa nuo exät. Ois kyl kiusallista. Been there.

  • Toisen eksä sanoo:

    Entä, jos kaverin eksä iskee ensin? Näin kävi itselleni. En hetkeäkään edes ajatellut minkäänlaista sutinaa meidän väliin, en osannut kuvitellakaan moista absurdia tilannetta. Mutta olin nuori ja sinkku, ja kun kaverin eksän kanssa ensin tanssailtiin yökerhossa, se johti huomaamatta johonkin läheisempään, intiimämpään.

    Yllättäen huomattiin, että oltiin jollain tavalla hengenheimolaisia, meillä oli mukavaa – ja kiihkeää ja intohimoista – yhdessä. Enpä olisi uskonut. Itsestäni siis. Mies oli jo raameiltaankin sellainen, että hän varmasti sai elämää naiseen jo pelkällä ulkonäölläänkin.

    Meillä oli siis mukavaa yhdessä, mutta selkeästi sanattoman sopimuksen mukaisesti välttelimme ihmisten ilmoilla liikkumista. Lopulta suhde kuivuikin kokoon, osin varmaankin kotona kökkimiseen. Lisäksi taidettiin molemmat olla vielä vähän rikki aiemmista suhteistamme, henkisesti hieman tuuliajolla.

    Joskus jälkikäteen mies, tämä alunperin kaverin eksä, sitten vielä nätisti tuli moikkailemaan, joskus lahjan kanssakin. Itsellä alkoivat kuitenkin tuolloin omat uudet kuviot olla hahmoillaan, joten niin meistäkin tuli eksät.

  • Outolintu sanoo:

    Siis apua, miten ihmiset pitää oikeutenaan päättää toisen ihmisen (exän) rakkauselämästä? Eli kun olet seurustellut/aviossa ja eroat, niin ex-puolisolla on siis oikeus omia ihminen loppuelämäksi? En käsitä ollenkaan. Ex on ex. Myös minun oma ex-aviomieheni, enkä koe, että minulla on joku oikeus päättää, että hän ei saisi rakastua vaikkapa parhaaseen ystävääni! Eikö muista tunnu hirveältä myös määrätä, että ystäväsi ei saa rakastua johonkin tiettyyn? Henk.koht.tuntuu aika jumalakompleksilta…

  • Manda sanoo:

    Itse sain kuulla exäni seikkailuista yhteisen tuttavan kanssa toiselta tuttavalta illanvietossa.Kaikeista kipeimmin sattui se, että moni ystävinä pitämistäni ihmisistä oli ollut tuolloin paikan päällä ja tietoisia asiasta eikä kukaan ollut kertonut minulle mitään.Kun kysyin asiasta suoraan kummaltakin, exältä ja tältä naiselta, kumpikin kielsi kiusaantuneina asian ja yhteinen tuttavakin kielsi sitten kun uudestaan kysyin asiasta.Se kaveripiiri on menneen talven lumia.

  • Ei sovi sanoo:

    Ehdottomasti ei sovi, enkä usko että sellainen ihminen voi olla kenenkään ystävä.

  • Kesää odotellessa sanoo:

    Jos et halua viettää aikaa ystäväsi ja jonkun existäsi kanssa, sano se. Ystävä valitsee mitä tekee.

  • Ei käytettäisi exä-nimitystä liian kevyesti sanoo:

    Mikään yhden tai kahden kuukaudenkaan säätö ei ole mikään exä ja ainakin mun kavereille ihan vapaata riistaa jos mieli tekee kokeilla. Mutta ihminen kenen kanssa olen ollut vakavasti suhteessa ja mahdollisesti asunutkin yhdessä, on kyllä ehdottomasti poissuljettu.

  • Rakkaus on kaipuuta yhdelle, leikkiä kahdelle ja riitaa kolmelle sanoo:

    Ystäväni ja eksäni päätyivät yhteen. Valehtelisin jos väittäisin ettei sydän särkynyt matkan varrella. Varsinkin kun jäimme tämän eksän kanssa aikuisten oikeasti hyviksi ystäviksi, ja sehän toi mutkia matkaan, tahallisen väärinkäsityksen ansiosta myös pitkän välirikon minun ja tämän naisen välille. Heidän on/off-suhteensa kesti kauan, erosivat kuitenkin. Molempien kanssa olen ystäviä edelleen, miespuoliseen vähemmän, en tunne hänen uutta puolisoa, enkä halua aiheuttaa mitään hämminkiä. Kaikki eivät ymmärrä. Epäilijöille tekisi mieleni sanoa, että petikaverin saa mistä vaan, hyvää ystävää ei. Naispuolinen ystäväni ..tietty särö jäi pysyväksi.

    Toisaalta itselleni kävi niin, että päädyin yhteen eksäni ystävän kanssa, säädyllisen ajan jälkeen, ensin vain kavereina, koska oli niin kiva ja kiinnostava tyyppi. Sovittiin aikanaan seurustelusta, sillä tiellä ollaan nyt perheenä. Miehen kaverille, eksälleni siis, kova pala, vaikka meidän juttumme oli lyhyehkö ja tuhoon tuomittu.

  • Kommunikoijat sanoo:

    Itse olen se ”konna”, joka iski kaverin exän. En tiennyt, että heillä oli ollut 25 vuotta sitten melko vakava suhde ja että mieheni oli halunnut erota kaveristani, kuulin sen vasta mieheltä kun alettiin tapailemaan. Kaveri kun kuuli, että seurustellaan niin ensimmäiset 6kk pisti hanttiin, yritti iskeä miestäni itselleen takaisin, keksi miehestäni ja musta ilkeitä asioita ja kertoili kummankin selän takana totuutena ne. Onneksi meidän suhde on alusta asti ollu kommunikointi keskeinen niin kysymällä saatiin selville, että kaveri valehteli meistä kummallekin. Sitten miehen exä lopetti ja mun exä aloitti, hän vuorostaan haukkui kumpaakin selän takana ja puhumalla siitäkin selvittiin.

  • Ystävyys perustuu luottamukseen sanoo:

    Mielestäni asia riippuu täysin siitä, kuinka vakava suhteesi on ollut ja miten ero tapahtui. Särkyikö sydämiä ja halusitko sinä eroa? Jotain ohimeneviä tuttavuuksia voi ihan hyvin pistää kiertoon kaveriporukassa, jos ei tsekään ollut tosissaan.
    Mutta vakavissa suhteissa on ystävyyden pettämistä tuoda kaveriporukkaan kumppani, jolla on aiempaa historiaa ja joka on aiheuttanut surua jollekulle toiselle läheiselle. Itse en varmastikaan jatkaisi ystävyyttä, jos joku alkaisi seurustella exäni kanssa. En halua olla tekemisissä. Kyseenalaistaisin myös exäni motiivin tapailla ystävääni. En myöskään enää kertoisi tälle ystävälle enää asioitani, koska pelkäisin hänen kertovan ne exälleni.

  • Pirje sanoo:

    Joskus käy niin, että kun olet tavannut mukavan tyypin, tapaatkin hänen kauttaan toisen, joka tuntuu vielä oikeammalta. Minulle kävi näin, ihastuin exäni ystävään. Mitään ei koskaan tapahtunut, olemme molemmat toisten tunteet huomioivia ihmisiä ja ymmärsimme että minkäänlainen toiminta välillämme rikkoisi paljon. Meille ei myöskään syntynyt romanssia, sillä kun vuosia myöhemmin erosimme exän kanssa, oli hänkin jo tahollaan tulossa isäksi. Tavatessamme ilmassa on kuitenkin aina sähköä, ja jos joskus kuulen hänen suhteensa päättyneen, otan varmasti yhteyttä.
    Nämä ovat aina monimutkaisia tilanteita, itse sanoisin että kyllä ystävän exään saa rakastua. Kunhan mitään peliä ei aloiteta ennen suhteen päättymistä, eikä heti sen jälkeenkään. Ja ei ihan kevyin perustein aleta mihinkään, siis että kysymys olisi aidosta kiinnostuksesta ihmiseen eikä pelkästä panosta. Mutta jokainen tekee omat sääntönsä, nämä ovat omia ajatuksiani.

  • balanssi sanoo:

    Sinulla on oikeus tunteisiisi, mutta ystävälläsi omiinsa. Pitäisi vain pystyä ajattelemaan, että menneet ovat menneitä.

    Omassa lähipiirissäni on tapaus, jossapariskunta erosi ja nainen rupesi seurustelemaan (nykyään naimisissa ja lapsia) pariskunnan miehen hyvän kaverin kanssa. Minusta tämä miehen reaktio oli hieno. Hän oli iloinen, koska sanoi exänsä olevan ”hyvissä käsissä” kaverinsa kanssa”