Haluan lopettaa. Noista sanoista alkaa pitkällinen keskustelu ja kenties loppuu pitkäaikainen harrastus. Se, saako lapsi lopettaa harrastuksen halutessaan, on vaikea kysymys. Pakottaminen on tuhoisaa, mutta monessa tapauksessa lopettaminen harmittaisi myöhemmin.

Maailma on täynnä aikuisia, jotka katuvat sitä, että tuli lopetettua soitto- tai liikuntaharrastus. Lapsena ei osaa ajatella, että liikunnalliset taidot tai soittotaito voisivat olla tärkeitä, hyvää mieltä tuovia ja jopa ylpeyden aiheita aikuisena. Eikä sitäkään, että kyvyt rapistuvat ja taidot unohtuvat, eikä vanhojen harrastusten pariin enää aikuisena tuosta vain palata.

Lisäksi lapsille täytyy opettaa pitkäjänteisyyttä ja kykyä ponnistella. Sekä sitä, että kaikki ei ole aina mukavaa. Mutta jos lapsi oikeasti inhoaa harrastustaan, onko mitään järkeä pakottaa hänet jatkamaan sitä väkisin? Loppujen lopuksi harrastuksessa ei ole kyse pelkästään taitojen opettelusta vaan siitä, että kehittyminen ja harrastaminen olisi lapselle palkitsevaa ja mukavaa.

Mistä sitten tietää, onko syytä painostaa lasta jatkamaan vai onko parempi antaa periksi ja antaa hänen lopettaa? Asiantuntijaohjeet ovat seuraavat:

Lopettaminen on ok, jos…

…kaikki on jo annettu. Jos lapsi on täysin menettänyt kiinnostuksensa harrastukseen ja pyytää jatkuvasti että saisi lopettaa, ei häntä kannata pakottaa jatkamaan. Mitään ei tarvitse jatkaa vain siksi, että sitä on harrastanut jo kauan. Jos lapsella taas on selkeät taipumukset lajiin ja kiinnostuksen lasku on väliaikaista, kannattaa katsoa vaikka kausi loppuun.

…lapsi on jatkuvasti onneton. Varsinkin paljon harjoituksissa aikaa viettävä lapsi varmasti protestoi jossain vaiheessa, kun muut saavat leikkiä ulkona ja roikkua somessa häntä enemmän. Sen takia ei pidä lopettaa. Sen sijaan jatkuva epätoivo ja suru harrastuksesta on syy lopettaa.

…laji on lapselle väärä. Kaikista ei ole kaikkeen. Etsikää lapselle joku toinen sopivampi harrastus.

Lasta pitäisi kannustaa jatkamaan, jos…

…uusi harrastus hermostuttaa. Harrastus voi jännittää ja ahdistaa vaikka lapsi olisi itse sen pariin halunnut. Jos lapsi saa aina lopettaa kaiken, mikä tuntuu hermostuttavalta, hän ei opi käsittelemään jännitystä ja uusia tilanteita.

…keskeyttämistoiveen syy on liika kilpailunhalu. Jotkut lapset ovat niin kilpailunhaluisia, että haluavat lopettaa harrastuksen jos eivät aina ole siinä kaikista parhaita. Mutta tilanteet eivät voi aina olla optimaalisia ja aina ei voi voittaa, se on syytä oppia.

…kehitys junnaa paikoillaan. Missään lajissa, ei liikunnassa eikä taiteissa, kehitys ole jatkuvasti ylös- ja eteenpäinmenevää. Taantumisia ja paikallaanjunnaamisia tulee aina, ja ne kuuluvat asiaan. Alkuinnostuksen ja alun nopean kehittymisen jälkeen tilanne tasaantuu. Jos aina silloin lopettaa, kehitys jää siihen. Kenestäkään ei tule tosi hyvää suoraviivaisesti, vaan hitaamman kehityksen vaiheita on pakko sietää.

Jokainen tilanne on tietysti yksilöllinen, kuten jokainen lapsikin. Mutta ensisijaisesti vanhemman pitää ajatella kahta asiaa: sitä, saako lapsi ja perhe harrastuksesta enemmän kuin mitä se ottaa, ja mikä on vaikutus pitkällä tähtäimellä. Lapsi ei osaa arvioida näitä asioita itse, joten se on vanhemman tehtävä.

Lähde.

— Huono Äiti -toimitus

Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!

Artikkelissa on 2 kommenttia, jätä oma kommenttisi.

Kommentoi artikkelia

2 vastausta artikkeliin “Pitääkö lapsi pakottaa jatkamaan harrastusta?”

  • Saako lapsen pakottaa harrastukseen? - Suosittelen Sulle sanoo:

    […] Äiti: Pitääkö lapsi pakottaa jatkamaan […]

  • Pesismutsi sanoo:

    Meillä teini harrastaa pesäpalloa. Joka syksy uuden harjoittelukauden alkaessa on käyty keskustelu siitä, jatkaako. Itse halunnut aina jatkaa, mutta nyt ihan selvästi viimeisin kausi on ollut hankalin. Toki yläkoulu vaatii paljon, ja aina ei jaksais harjoituksiin mennä, mutta viime syksynä keskustellessamme hän ymmärsi, että harjoituksiin pitää sitoutua. Nyt minä äitinä olen jo tänä keväänä väläytellyt useammankin kerran, että syksyllä piikkarit naulaan, ja itsekin taitaa olla samaa mieltä. Olen kuitenkin antanut jatkaa juuri niin pitkään kuin haluaa, mutta ei enää samalla tavalla jaksa sitoutua lajiin.