Tämä kirjoitus on lähetetty Avaudu tästä -lomakkeen kautta. Lähetä sinäkin tarinasi tai keskustelunavaus täältä. Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.

”Pilasimmeko esikoisemme elämän hankkimalla hänelle pikkusisaruksia? Meillä on räiskähtelevä esikoinen, juuri ekaluokkaa lopetteleva pieni ihminen. Hän on aivan ihana, pohtivainen, hassutteleva, kerta kaikkiaan rakas lapsi silloin kun minä tai mieheni, isänsä siis, viettää hänen kanssaan kaksin aikaa. Ei ole maan päällä murhetta eikä kiukkua.

Pakka kääntyy täysin nurin ja samoin lapsen kuppi, kun pitäisi elää ja olla samoissa tiloissa pikkusisarustensa kanssa. Mikään ei ole silloin hyvin tai jos hetken on niin kohta ei ole. Esikoinen keksii tyhjästä syitä kiusata pienempiään, syyttä suotta mäiskiä, potkia, huutaa korvaan niin että toiseen sattuu ja ikkunat helisevät. Ihme kun kukaan ei ole vielä soittanut meille poliisia tai lastensuojelua kysymään mikä täällä on hätänä.

Koodilla huonoaiti saat 40 päivää BookBeat Premiumia ilmaiseksi! Kaupallinen yhteistyö BookBeat.

Esikoisella on kolme pienempää sisarusta, eri sukupuolia. Ei heillä ole tällaista kiukkua ja raivoa muita kohtaan niin pakostakin tulee mieleen, että ollaanko todellakin tehty esikoisen elämästä helvettiä, koska halusimme itse monta lasta? Olisiko hänelle onnellisempi elämä jos olisi ainokainen? Vai onko kyse perusluonteesta vai iästä? En tosiaan tiedä. Kavereiden kanssa tulee hyvin toimeen ilman suurempia konflikteja.

Meillä jokainen lapsi saa kyllä yksilöllistä huomiota vanhemmilta, mutta silti tuntuu, että esikoinen on edelleen, monen vuoden jälkeenkin mustasukkainen tai vihainen, kun joutuu jakamaan elämänsä ja arkensa muiden kanssa.

Toipuuko tästä koskaan? Kasvatammeko kotonamme tulevaa ongelmakäyttäytyjää, joka aikuisena kertoo kaiken pahan syynä olevan paska lapsuus? Jopa on itselläkin paska äiti fiilis, kun en tätä osaa ratkaista tai helpottaa..”

Nimim. Huono äitikö?

Löytyisikö juuri sinulta vinkkejä, neuvoja tai vertaistukea kirjoittajalle? Osallistu keskusteluun kommenteissa alla!

Artikkelikuva Chris Benson.

— Huono Äiti -toimitus

Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!

Artikkelissa on 10 kommenttia, jätä oma kommenttisi.

Kommentoi artikkelia

10 vastausta artikkeliin “Pilasimmeko esikoisemme elämän hankkimalla hänelle pikkusisaruksia?”

  • Tinuli sanoo:

    Hei,

    Nyt kannattaa ottaa selvää onko samaa käytöstä muuallakin kuin kotona.

    Jos on, kyse ei ole sisaruksista vaan huonosta käytöksestä.

  • Helsinkiläinen sanoo:

    Ette pilanneet. Esikoisella on ongelmana jokin muu asia. Neuvolasta kannattaa kysyä apua, koska esikoisenne pilaa sisarustensa elämää, eli teidän on aika hakea apua, jotta saatte esikoisen temppuilulle stopin.

  • Äp sanoo:

    Meillä sama. Tyttö on vaan jo tuplasti vanhempi. Isoäiti lietsoo tätä käytöstä. Todella raivostuttavaa!

  • Leena sanoo:

    Hei! Tutulta kuulostaa. Meillä alkoi tuollainen käytös kun lapsi täytti kuusi vuotta. Mutta olen ymmärtänyt että on ikään kuuluvaa käytöstä ja ymmärrän kyllä myös lapsen mustasukkaisuuden pienempiä kohtaan. Meillä auttaa kun antaa kahdenkeskistä aikaa lapselle.

  • Pöö sanoo:

    Jos käytökselle ei ole mitään terveydellistä syytä, niin ehkä esikoinen on kokenut turvattomuutta ensimmäisen sisaruksen syntyessä, jota ei ole päässyt käsittelemään. Toki tästä ei nyt käynyt läpi onko tätä käytöstä jatkunut kokoajan samanlaisena, eli voi olla ikään liittyvää. Mustasukkaisuus pikkusisaruksista kohdistuu usein siihen seuraavaan, joka on ”vienyt esikoisen paikan ainokaisena”, jos tämä lapsi on mustasukkainen kaikille nuoremmille sisaruksille yhtälailla, niin ehkä taustalla on tosiaan jotain nepsy juttua tai kyse on ikävaiheesta tai käsittelemättömästä traumasta.

  • Mama sanoo:

    Nyt seis se esikoisen sääliminen! Lapsi todellakin vaistoaa vanhempien syyllisyyden ja hämmennyksen ja hämmentyy vielä enemmän ikäänkuin käyttäen tätä vanhempien tunnetta hyväkseen.
    Tiukat rajat ja selkeät säännöt tyylillä huomaa hyvä, eli kun lapsi käyttäytyy hyvin sisaruksia kohtaan, vahvistakaa sitä. Kun lapsi taas käyttäytyy huonosti, pysäyttäkää käytös päättäväisesti ja napakasti mutta mahdollisimman vähäeleisesti antamatta yhtään enempää huomiota lapselle kuin on tilanteen kannalta välttämätöntä.
    Tämänkaltaista käytöstä esiintyy myös neurokirjon ongelmista kärsivillä lapsilla. Eli suosittelen tutkimuksia jos ei muuten niin poissulku-ajatuksella.

  • jaffa sanoo:

    Painin joskus vaikeina päivinä saman kysymyksen kanssa, mutta yritän muistutella itselleni, että tekee esikoiselle vain hyvää, että hän joutuu oppia jakamaan vanhempien huomion ja jotkut lelut ja joskus karkitkin. Uskon, että se vasta olisi iso karhunpalvelus hänelle, jos hän ainokaisena tottuisi olemaan aina kaiken huomiomme keskipisteenä eikä joutuisi milloinkaan jakamaan mitään kotona. Puhumattakaan siitä, miten yksin hän saattaisi jäädä sitten, kun meistä joskus aika jättää.

    Yritän pitää huolen siitä, että jokainen lapsistani saa päivittäin yhtä paljon jakamatonta huomiotani, ja luottaa siihen, että se riittää. Sisarusten välinen riitely ja kilpailu on kurja mutta normaali ilmiö. Uskallan väittää, ettei sellaisia sisaruksia olekaan jotka eivät olisi koskaan lapsina nahistelleet, tai joita ei olisi koskaan hetkellisesti kiukuttanut toisen olemassaolo.

  • JJK sanoo:

    Ikäkin saattaa olla jo pelkästään syynä. Esikoinen on just lopettamassa ekan vuoden koulussa ja sen ikäisillä on yleensä jo jonkinlaista uhmaa.

    Onko lapsen kanssa puhuttu mistä käytös sisaruksia kohden mahtaa johtua? Kokeeko hän hylkäämiseksi jäämistä vai mistä kiikastaa?
    Jos vastausta ei löydy, niin itse käyttäisin lapsen varmuuden varalta ihan tutkimuksissa. Sillä, jotkin ”häiriöt” kuten ADHD saattaa aiheuttaa sisaruksiin kohdistuvaa levottomuutta.

  • Maamo sanoo:

    Lopeta syyllisyyven tunteminen ja laita esikoisele rajat! Ihan on topakasti sanottava, että näin ei meillä käyttäydytä, pikkusisarukset on ja pysyy ja kaikki lapset ootte yhtä rakkaita!! Lapset aistii todella herkästi tunteita ja käyttää tilanteita ”hyväkseen” . Kyllä esikoinen on huomannu, että syyllisyyttä tunnetaan ja sääliä on ilmassa….

    • Ellu sanoo:

      Miettikääpä tältä kannalta; moni perustelee esikoiselle, että hänelle hankittiin sisaruksia, koska vanhemmat pitävät lapsista ja hänelle on hyväksi saada seuraa. Entäpä jos puoliso perustelisi tällä tavalla sen, että ottaa toisenkin puolison rinnalle? Olisitteko Iloisia? Ainokaisena olemisen etuja on vaikea vähätellä: saat kaiken huomion, ei tarvi tapella, vanhempien resurssit riittää paremmin yms. Taitaa olla sisäänrakennettuna ihmisessä oman reviirin puolustaminen. Pakon edessä kuitenkin sopeutuu ja huomaa sisarusten edut.