On se niin sydäntä lämmittävää kun meidän pojilla on rakkaat veljekset rinnallaan. Onpahan sitten joku kenelle purkaa mieltään, halata hellän hetken tullen tai muistella omien vanhempiensa tempauksia niin hyvässä kuin muussakin mielessä. Joku kuka on niin älyttömän rakas ja läheinen…ööö…tai jotain. Mutta onko se rakkaus ja tärkeys sitten ihan pakko tuoda esille kinaamalla ja vänkäämällä ihan joka luojanluodusta asiasta, kysyy Kolmen Pojan Äiti:

1) 6.47 kun eka kaveri saa silmänsä auki ja vetää peiton leikkikaverinsa päältä (tunnisteina mm. kimeää kiljuntaa, sekalaista kiukuttelua ja huitomista)

2) n. 5 minuuttia heräämisestä jollain menee leegot ja herneet nenään, syy tuntematon (sisältää parin muovilelun viskomista laminaattilattialla, äyskimistä ja kypsää nimittelyä kakkavauvaksi)

3) edellisestä ehkä alle 5 minuuttia kun pikkuveli ei osaa pelata oikeilla säännöillä jotain peliä X ja on ihan tyhmä (pikkuveli kiljuu, pienin säestää myötätunnosta ja isoin itkee dramaattisena turhautumistaan)

4) Pikkukakkosta katsellessa joku istuu liian lähellä, pönkii päälle, on edessä tai laulaa liian kovaäänisesti (ja jos ei muuta niin lempihahmoista saa aina kunnon väännön: toi on paras, ei vaan toi)

5-10) ihan samanlaisia minisotia milloin mistäkin ennen kuin kello napsahti edes aamukahdeksaan

11) käsienpesuun juostessa toinen oli ensin tiellä, sitten kolmas roiskutti muka vettä päälle, yhdeltä suljettiin hana nenän edestä ja valotkin sammutettiin väärään aikaan (ihan yleistä älämölöä, toisten syyttelyä ja kovaäänistä sekasortoa)

12) aamupalapöydässä veljellä oli lasissa enemmän maitoa, veli sai ensin voidellun leivän ja höylätyn juuston, toisella oli isompi viipale kurkkua sekä oranssi lautanen, vaikka toinen olisi juuri sen halunnut (kaikkea muuta kuin aamun sulosointuja ja ruokarauhaa)

13) leluja ei voi siivota muuten kuin toinen toistaan kiusaamalla, nälvimällä ja syyttelemällä ”toi ei ikinä siivoo, mä aina” (hohhoijaa, melkein jo puoli ysi)

14) yritettäisiinkö käydä ulkona piristymässä? Veli ei odota, pukee liian hitaasti, liian nopeasti, halutaan kisata mutta ei halutakaan, jollain on saappaat ja miksi muilla ei ja blaablaablaa. Ulos ovesta kyräilyn saattelemana (ja saman tien ovikello soi kun maukunaa: toi ei avaa mulle ulko-ovee)

15-22) ovikello soi, summeri piippaa ja terassille koputellaan kun joku rakas veli on heittänyt hiekkaa, ei anna lapiota, ottaa pyörän, kiusaa, löi kepillä, antaa keinussa liikaa vauhtia tai ei anna ollenkaan, ei leiki linnaa eikä tee samanlaisia kakkuja kuin toinen haluaisi. Voi pyhä sylvi, yritän juuri samalla repiä omia rääsyjä ylle.

23) ulos päästyä tulee täysin palkein selvityksiä mitä omat veljet ovat keksineet, toheltaneet, häseltäneet ja sotkeneet. Menen sekaisin kuka teki ja mitä, joten kehoitan vain leikkimään nyt yhdessä sopuisasti. (ihan sama menestys kuin ympäripyöreillä ”mennään nyt nukkumaan kiltisti” tai ”syödäämpä nyt nätisti” – latteuksia parhaasta päästä)

24) koetan kehitellä reippaita ulkoleikkejä kuten peiliä ja hippaa, mutta miten niitä voi toteuttaa kun joku aina fuskaa, ei osaa sääntöjä, ylittää rajat tai on muuten vain pösilö (ei ymmärrä, sillä kultaisissa muistikuvissani pihaleikit oli ihan parhaita).

29) puoli tuntia ja viisi krähnäystä myöhemmin on siirryttävä sisään kun yhdellä on kakkahätä ja toisella kakat vaipassa, siitä tulee hyvä syy yhdelle möykätä ettei koskaan voi olla ulkona kun veljien takia on aina lopetettava kivat leikit (ehkä ne oli oikeasti kivoja leikkejä vaikka äidin silmin yhtä kahnaamista ja kihinää)

30-34) riisumistakaan ei kaiketi voi saada suoritettua ilman korkeimman oikeuden tuomioita siitä kenen kenkä koski toista, kuka heitti lippiksen muka tahallaan toisen poskeen ja kuka laittoi takin toisen omaan naulakkoon (väliovi auki, rappuun kuulostanee kuin olisi tusina villejä kolleja irrallaan)

35) vaihtaessani kuopuksen vaippaa toinen veli istuu pöntöllä ja kiljuu ”toi ei saa tulla tänne, mä haluun olla rauhassa” ja tehostaa käskyä viskaamalla vessapaprurullan eteiseen tyylikkäässä kaaressa (tekisi mieli tiuskaista että luuletko että täällä muutkaan isin lisäksi saa vessassa rauhassa käydä)

36) ei vaan jaksa pitää kirjaa…ja hei, kellohan on jo kuitenkin 10.18. Saatetaan päästä vaikka uuteen enkkaan, varsinkin jos sade jatkuu koko päivän. Menisköhän 400 kinaa läpi? Ois aika huikeeta, pyörittelee silmiään äiti, kenellä ei (korostettakoon) ollut lapsena sisaruksia. Mutta jolla on nyt kolme pientä poikaa….

— Huono Äiti

Jaa oma tarinasi

Haluatko avata keskustelun jostain sinulle läheisestä aiheesta?
Lähetä kertomuksesi tästä.

Nykyinen kategoria:

Tutustu myös muihin kategorioihin:

Kommentoi artikkelia

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

2 vastausta artikkeliin “400 sisaruskinaa päivässä pitää äidin virkeänä”

  • Changeling sanoo:

    Ihana, ei tule yhtään ikävä omia aikoja kotiäitinä, niin kovin kuulosti tutulta <3

    Meidän nuoret miehet on nyt 14, 12 ja 10 eikä voi sanoa että meno olisi noista ajoista mitenkään radikaalisti muuttunut. No, kukaan ei kakkaa housuun enää 😀

    Ja päivastoin aiempia luulojani, tytöt (joita perheeseen poikien jälkeen on siunaantunut kaksi kappaletta) eivät ole yhtään sen kummempia muutoin, paitsi kaikesta koetusta vääryydestä saa huomattavasti yksityiskohtaisemman kuvauksen 😉

  • Sini sanoo:

    Oikein innolla odotan että kolmaskin pääsee leikkeihin (lue tappeluihin) mukaan 🙂 4v,2v ja 5kk ikäiset sisarukset meillä. Jos kaksi saa jo tsiljoona riitaa aikaiseksi, mitä onkaan vuoden-parin päästä…