”Meillä on kuusi lasta, kaikki todella toivottuja ja rakkaita. Yllätys on ollut itselle se, miten se on vaikuttanut siihen, miten oma lähipiiri kohtelee meitä. Tuntuu, että lapsimäärän lisääntyessä lähipiiri pakenee kauemmaksi ja ystävät vähenevät samaa vauhtia. Meidän perhettä ei kutsuta kylään, kolmosen syntymän jälkeen enää ollenkaan. Meille ei haluta tulla kylään, vaikka pyydämme, vastaus on vaan, että on kiireitä ja pitää suunnitella, katotaan joskus….

Ennen vietimme yhteisiä juhlapyhiä ystävien ja sukulaisten kanssa ja kävimme yhdessä matkoilla vielä kun oli vasta pari lasta. Nyt reissataan perheenä keskenään, kun kukaan ei halua mukaan. Ystävätkään eivät ole lapsettomia, mutta lapsia on 1 tai korkeintaan 2. Vain harva lähipiiristä onnitteli kuopuksen syntymästä. Ja useampi ihan lähisukulainen ei tullut katsomaan vauvaa ollenkaan ja jättivät ristiäisetkin väliin, vaikka oli kutsuttu. Tuntui järkyttävän pahalta pienen elämän puolesta! Ihan yhtä tärkeä ihminen hän on, syntyi hän sitten perheen ainoaksi tai suurperheen pahnanpohjimmaiseksi. Äitinä sydän itki verta, samalla itse ikionnellisena uudesta vauvasta.

Itse laitan paljon joulukortteja ja hommaan joululahjoja lähipiirille. En tietenkään odota mitään vastalahjaksi, mutta edes pieni kiitos lämmittäisi. Kuitenkin ollaan itse lapsemme hoidettu, ei olla ketään pakottamassa lapsenvahdiksi tai muuta. Ja lapset on ihan tavallisia, vilkkaita kylläkin, mutta ei mielestäni mikään kauhukuusikko. En jaksa ymmärtää, mutta jostain syystä meidän perhettä vältellään ja siitä olen todella surullinen. Kovaa hintaa maksetaan siitä, että on haluttu suurperhe.”

Nimim. Yksinäinen suurperheen äiti

Mitä ajatuksia tämä herättää? Kerro kommenteissa kohdassa KOMMENTOI tai lähetä oma avauksesi ihan mistä hyvänsä aiheesta Avaudu tästä -lomakkeella! Valitsemme julkaistavat kirjoitukset. HUOMAA, ETTÄ AVAUDU TÄSTÄ -LOMMAKKEELLA LÄHETETYT KOMMENTIT EIVÄT PÄÄDY ARTIKKELIIN. 

Huomaathan, että Avaudu tästä -lomakkeella et voi kommentoida tähän artikkeliin. Tämän artikkeliin jätät kommenttisi kohdassa Kommentoi artikkelia. 

Mitä ajatuksia tämä herättää? Kerro kommenteissa kohdassa KOMMENTOI tai lähetä oma avauksesi ihan mistä hyvänsä aiheesta Avaudu tästä -lomakkeella! Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.

Huomaathan, että Avaudu tästä -lomakkeella et voi kommentoida tähän artikkeliin. Tämän artikkeliin jätät kommenttisi kohdassa Kommentoi artikkelia.

— Huono Äiti -toimitus

Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!

Artikkelissa on 67 kommenttia, jätä oma kommenttisi.

Kommentoi artikkelia

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

67 vastausta artikkeliin “Perhe kasvaa, läheiset katoavat?”

  • Lapsien isä sanoo:

    Oho. Olipa tullut paljon kommentteja, osa ihan Vauva.fi-tyyliin.

    Minusta oli ihan itsestään selvyys, että mikä mättää. Tuollaisen perheen vieraillessa tulee 8 ihmistä. Sellaiselle määrälle esimerkiksi kokatessa menee paljon aikaa ja rahaa. Meillä ei riittäisi myöskään vuodevaatteita koko porukalle.

    Tuollaisen porukan keskellä on myös sellainen hulina, että itseä ainakin rupeaa ahdistamaan, vaikka sinänsä lapsista tykkäänkin ja itsellänikkin on kaksi.

    En usko, että kukaan erityisesti teidän kuopustanne hyljeksii, mutta iso lapsilauma vaan on liikaa

  • Pienperheen äiti sanoo:

    Luulen, ettei muita ehkä niinkään haittaa tai edes hirveästi mietitytä teidän lapsimääränne, vaan kyläilemättömyys johtuu enemmän siitä, että heillä on kiire. Jos ihmisillä on itsellään esim 2 lasta ja molempia kuljetetaan harrastuksiin ja vanhemmilla on työpaikat ja ehkä omiakin harrastuksia, niin ei sitä vapaa-aikaa kauhesti jää. Ja sekin mitä jää, tulee mielellään vietettyä kotona, jotta ehtii omaakin perhettään joskus nähdä, ja vaikka pestä pyykit.
    Kun olin kotona pienten lasten kanssa, minusta oli ihan kiva käydä kylässä ja nähdä kavereita. Nyt kun olen taas töissä, en jaksa iltaisin edes ajatella että pitäisi jonnekin lähteä. Kun on 5:n aikaan kotona ja tekee ruuan ja syö, alkaakin lapsiperheessä nukkumaanmenoaika olla jo lähellä, jos aamulla pitää nousta aikaisin.
    En minäkään tapaa paljoa ystäviä, vaikkei meillä kuutta lasta olekaan.

  • enemmän kaikkea sanoo:

    Kommenteista voi päätellä, että kun mittarina on se mistä itse tykkää ja mistä itselle on vähiten vaivaa, niin 6 lasta ei voi ymmärtää. 2 lasta on viisautta, enemmän lapsia on enemmän kaikkea, hyvässä ja pahassa. Sitä en ymmärrä miten lapsettomat on vähemmän itsekkäitä kun lapsia hoitavat, yhteiskunta kuitenkin tarvitsee jatkuvuutta ja itse en haluaisi elää yhteisössä, jossa kaikki lopetetaan heti kun vanhuuden takia alkavat tarvita apua (ne kamalat lapset kasvavat aikuisiksi, kun joku heitä sietää ja kasvattaa ja aikuisina turvaavat yhteisön jatkuvuuden). Ja mitä olen lapsia hoitanut, niin en ole sitä kokenut itsekkäänä tekemisenä, vaan pikemminkin jonain joka kasvattaa ja pakottaa terveellä tavalla pois itsekkyydestä. Aika harva sinne Afrikkaan kuitenkaan lähtee yksinään kuolemaan. Ja jos ratkaisu on maahanmuutto, niin kun se afrikkalainen tulee Suomeen ja elää Suomessa suomalaisten tavoin niin ihan sama ympäristövaikutus sillä on kuin kantasuomalaisellakin. Oikeastaan eniten kommenteissa yllätti vain se, miten yleisesti vaikuttaa olevan ok puolustaa jotain näkemystä avoimesti vain siitä syystä että se on itselle mukavinta. Aikanaan itsekkyyttä vielä pidettiin pahana, nyt se oikeuttaa vissiin mitä vain, esim. lasten ikävästi kohtelun syystä, johon se lapsi ei oo voinut vaikuttaa.