”Meillä on kuusi lasta, kaikki todella toivottuja ja rakkaita. Yllätys on ollut itselle se, miten se on vaikuttanut siihen, miten oma lähipiiri kohtelee meitä. Tuntuu, että lapsimäärän lisääntyessä lähipiiri pakenee kauemmaksi ja ystävät vähenevät samaa vauhtia. Meidän perhettä ei kutsuta kylään, kolmosen syntymän jälkeen enää ollenkaan. Meille ei haluta tulla kylään, vaikka pyydämme, vastaus on vaan, että on kiireitä ja pitää suunnitella, katotaan joskus….

Ennen vietimme yhteisiä juhlapyhiä ystävien ja sukulaisten kanssa ja kävimme yhdessä matkoilla vielä kun oli vasta pari lasta. Nyt reissataan perheenä keskenään, kun kukaan ei halua mukaan. Ystävätkään eivät ole lapsettomia, mutta lapsia on 1 tai korkeintaan 2. Vain harva lähipiiristä onnitteli kuopuksen syntymästä. Ja useampi ihan lähisukulainen ei tullut katsomaan vauvaa ollenkaan ja jättivät ristiäisetkin väliin, vaikka oli kutsuttu. Tuntui järkyttävän pahalta pienen elämän puolesta! Ihan yhtä tärkeä ihminen hän on, syntyi hän sitten perheen ainoaksi tai suurperheen pahnanpohjimmaiseksi. Äitinä sydän itki verta, samalla itse ikionnellisena uudesta vauvasta.

Itse laitan paljon joulukortteja ja hommaan joululahjoja lähipiirille. En tietenkään odota mitään vastalahjaksi, mutta edes pieni kiitos lämmittäisi. Kuitenkin ollaan itse lapsemme hoidettu, ei olla ketään pakottamassa lapsenvahdiksi tai muuta. Ja lapset on ihan tavallisia, vilkkaita kylläkin, mutta ei mielestäni mikään kauhukuusikko. En jaksa ymmärtää, mutta jostain syystä meidän perhettä vältellään ja siitä olen todella surullinen. Kovaa hintaa maksetaan siitä, että on haluttu suurperhe.”

Nimim. Yksinäinen suurperheen äiti

Mitä ajatuksia tämä herättää? Kerro kommenteissa kohdassa KOMMENTOI tai lähetä oma avauksesi ihan mistä hyvänsä aiheesta Avaudu tästä -lomakkeella! Valitsemme julkaistavat kirjoitukset. HUOMAA, ETTÄ AVAUDU TÄSTÄ -LOMMAKKEELLA LÄHETETYT KOMMENTIT EIVÄT PÄÄDY ARTIKKELIIN. 

Huomaathan, että Avaudu tästä -lomakkeella et voi kommentoida tähän artikkeliin. Tämän artikkeliin jätät kommenttisi kohdassa Kommentoi artikkelia. 

Mitä ajatuksia tämä herättää? Kerro kommenteissa kohdassa KOMMENTOI tai lähetä oma avauksesi ihan mistä hyvänsä aiheesta Avaudu tästä -lomakkeella! Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.

Huomaathan, että Avaudu tästä -lomakkeella et voi kommentoida tähän artikkeliin. Tämän artikkeliin jätät kommenttisi kohdassa Kommentoi artikkelia.

— Huono Äiti -toimitus

Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!

Artikkelissa on 80 kommenttia, jätä oma kommenttisi.

Kommentoi artikkelia

80 vastausta artikkeliin “Perhe kasvaa, läheiset katoavat?”

  • Tervetuloa kylään, lapset! sanoo:

    Ikävä lukea ihmisten lapsivihamielisiä kommentteja. Pidän lapsista ja vierailen mielelläni lapsiperhekylässä, samoin pikkukaksiossani on hyvin mahtunut vierailemaan kuusilapsinenkin perhe. Toki on paljon kiinni vanhemmistakin, miten ovat opettaneet lapsensa käyttäytymään kylässä. Pöydässä voi vuorotella, elleivät kaikki sovi kerralla, ja sitä tarjotaan, mitä milloinkin on varattuna. Sen kyllä myönnän, että ystävä-aikaa on helpompi viettää ilman lapsia, kun pystyy juttelemaan rauhassa, ja siitä kannattaa äiti-ihmistenkin pitää kiinni, että eivät täysin hylkää lapsettomia ystäviään, vaikka perhearki kiireistä olisikin.

  • Ymmärrystä ja näkökulmaa sanoo:

    Moi! On inhottavaa, ettei nuorimmasta enää edes onnitteltu, eikä kylään tulla tai kutsuta.
    Haluaisin ehkä lohduttaa sanomalla, että minua on vain yksi ja lasta on vain yksi, ja ei meille myöskään haluta tulla kyläilemään! Eikä me käydä juuri missään, aika harvoin! Kun kaveripiiriin tuli lapsia itse kullekin, on viikonloput täynnä sukulointeja mahdollisesti sekä isän että äidin puolelta, arki illat menee tosi vikkelään ilman kyläilyitäkin ja joskus siitä arjesta haluaa vaan toipua viikonloput.
    Toinen tärkeä pointti mulla olis se, että oottekohan ison perheen takia joutuneet muuttamaan vähän syrjempään? Meidän ei tule käytyä edes synttäreillä kerran vuoteen jos välimatka on 70km, kun lapsi vihaa istua autossa ja bensan hinta on karsee. Ja meidän kaksioon ei mahdu kuuden hengen perhe kylään, niin sitten täällä helposti kaksin vähän syrjäydytään töihin ja päiväkoti elämään.

  • Yhden äiti sanoo:

    Kyllä minusta on kivempi vierailla paikassa jossa on 6 lasta kuin yksi koira. Ja tämäkös monia koiranomistajia ärsyttää – koirista ei saa suuttua (vaikka niistä lähtee karvaa ja haukunta rikkoo korvat, koska ”nehän ovat koiria!”), mutta lasten ääniä sit ei muka kestetä. Noh lapset ovat lapsia <3

  • Lapsirakas sanoo:

    Koskaanhan ei osaa elää muiden mielen mukaan. Menimme nuorena naimisiin ja moni paheksui asiaa, kun luulivat, että odotan lasta. En odottanut.
    Sitten ihmeteltiin, että eikö ne saa lasta. Esikoinen syntyi neljän vuoden kuluttua. Välissä oli keskenmeno ja neljän vuoden kuluttua syntyi toinen. Silloin kaikki olisi ollut hyvin, mutta kun molemmat olivat tyttöjä. 🤔 Sitten vuoden kuluttua syntyi kolmas tyttö. Tämä aiheutti pahennusta ja työkaveri lupasi jopa hankkia abortin, jos en itse osaa. Toiset ihmettelivät, että yksinkö meinaatte täyttää maailman. Ja voi sitä päivittelyä, kun ei ole poikaa. Tämä tapahtui 1970-luvulla. Olemme kaikista lapsista suunnattoman kiitollisia ja nyt olemme saaneet 7 lastenlasta, joista 4 poikaa. Elämä on ❤️!

  • Mama sanoo:

    Musta tuntuu että maailma on niin aikuiskeskeinen ainakin täällä Suomessa, että suurperheet jätetään helposti omilleen. Itselläni on viisi lasta, joista kaksi jo asuu omillaan mutta kyllä ihmiset helposti katsoo vähän outona kun kuulevat lapsimäärästä. Olen myös kokenut, että meidän viimeisimmän syntymä koettiin että taasko, vaikka olikin iltatähti suurella ikäerolla sisaruksiinsa. Kommentteja lukiessani mietin että tilanpuute on kyllä tekosyy tapaamatta jättämisiin. Ystäviä voi tavata vaikka puistossa ja ottaa termarikahvit mukaan. Siitä jää kiva olo sekä lapsille että aikuisille. Totuus lienee se, etteivät mukavuuskuplassa elävät ihmiset jaksa lapsiperhemenoa ja se on toki heidän valintansa ihan niin kuin useammat lapset meillä suurperheellisillä.

  • Juu ei kiitos sanoo:

    Itse en ainakaan mielellään ottaisi talooni tai menisi kylään taloon mikä on täytetty lapsilla. Ja jos itse jopa tuntee että ovat ”vilkkaita” niin se ulkopuolisen silmin monesti on sitä että lapset (etenkin niin monta kun on) on oikeasti vähän liian vilkkaita jo. Itse en todellakaan jaksaisi sitä että 6 lasta riehuu ja riekkuu.

  • Kukin elää tavallaan sanoo:

    Meillä on 5 lasta enkä itse mielellään kyläile. Pelkkä lähtö ja suunnittelu ja stressi etukäteen lasten viihtymisestä/kyläilyn sujumisesta kyläpaikassa tuo tunteen että ei. Sitten on vielä allergiat. Mielummin me liikutaan ja matkustellaan perheenä kotimaassa, maailmalla, tutustutaan eri kulttuureihin ja ihmisiin, avarretaan maailmankatsomusta. Meillä onkin tiivis perhe ja paljon elämää! Lapsilla ystäviä. Itsellä omia. Ei tarvita yhtään enempää, hyvä näin!

  • Nurtsi sanoo:

    Muualla maailmassa on yhteisöllisyys ja perhekeskeisyys olipa lapsia kuinka monta tahansa . Ihmiset auttavat toisiaan . Suomalainen on varsinkin nykypäivänä hyvin itsekäs ja omaan napaan tuijottava , eikä haluta auttaa ja olla suurperheissä osana perheen tukiverkkoa ja elämää . Pelätään ilmeisesti lapsiperheen elämää ja hermot eivät kestä lasten ääniä ja touhuja. Tarpeeksi kovat ajat , kun ihmisille tässä vielä saattavat tulla , alkaa ehkä samaan hiileen puhaltaminen ja sukulaisuus myös kiinnostamaan . Toivottavasti perheet jaksavat arjen ja elämä olisi tavallista ja hyvää varsinkin monilapsissa perheissä ja vanhemmat eivät väsyisi riittämättömyyden tunteen alla .

  • Tipi sanoo:

    Meillä on niin pieni asunto (alakerta, yläkerta on ei ole vieraiden aluetta), että tänne olisi täysin mahdoton änkeä 8-henkistä perhettä. Ei ole muutenkaan lapsiystävällinen kahden aikuisen ja härdellistä stressaantuvan koiran talous.

  • Suski sanoo:

    Kyllä se tosiasia on, että kuusi lasta on paljon. Se tarkoittaa melkein jatkuvaa hulinaa. Itselläni on yksi lapsi, ja se on rakas kun mikä, tottakai. Mutta jos meille haluaisi tulla kylään perhe, jossa on noin paljon lapsia, olisi se taattu kaaos (ja tilanpuute) jota en jaksaisi. Olen käynyt kylässä perheessä, jossa oli kolme lasta, ja sekin oli ohjelmanumero sinänsä, kun olemme tottuneet kovin rauhalliseen elämään yhden lapsen(teinin) kanssa.
    Silti en jättäisi väliin esim. ristiäisiä, jos ne vaan sattuvat aikatauluun.

  • Ihmettelijä sanoo:

    Tsempit sinne sulle❤️ itsellä vaan 2 lasta ja tuntuu että sen myöden oma sosiaalinen elämä on todella kiireinen uusineen ihmisineen. Omasta lähipiiristä löytyy suurperheen äitejä ja huomaan että sama kohtalo heillä mitä enemmän lapsia tulee sen yksinäisemmäksi äiti jää. Voiko tämä johtua siitä, etteivät ehkä muut jaksa sitä suurperheen meteliä tai ylipäänsä montaa lasta ja kokee helpommaksi jäädä vaan kotiin ja toinen mikä myös tietenkin on eri varmasti niin aika, oletan ettei sitä aikaa ja nimen omaan vapaa-aikaa vanhemmilla ole saman verran mitä ehkä pienemmässä perheessä?
    Joka tapauksessa on se väärin että ystävät ovat hylänneet, mutta voisiko se olla vaan se että elätte niin erilaista arkea mitä pienemmässä perheessä?

  • Lapsien isä sanoo:

    Oho. Olipa tullut paljon kommentteja, osa ihan Vauva.fi-tyyliin.

    Minusta oli ihan itsestään selvyys, että mikä mättää. Tuollaisen perheen vieraillessa tulee 8 ihmistä. Sellaiselle määrälle esimerkiksi kokatessa menee paljon aikaa ja rahaa. Meillä ei riittäisi myöskään vuodevaatteita koko porukalle.

    Tuollaisen porukan keskellä on myös sellainen hulina, että itseä ainakin rupeaa ahdistamaan, vaikka sinänsä lapsista tykkäänkin ja itsellänikkin on kaksi.

    En usko, että kukaan erityisesti teidän kuopustanne hyljeksii, mutta iso lapsilauma vaan on liikaa

  • Pienperheen äiti sanoo:

    Luulen, ettei muita ehkä niinkään haittaa tai edes hirveästi mietitytä teidän lapsimääränne, vaan kyläilemättömyys johtuu enemmän siitä, että heillä on kiire. Jos ihmisillä on itsellään esim 2 lasta ja molempia kuljetetaan harrastuksiin ja vanhemmilla on työpaikat ja ehkä omiakin harrastuksia, niin ei sitä vapaa-aikaa kauhesti jää. Ja sekin mitä jää, tulee mielellään vietettyä kotona, jotta ehtii omaakin perhettään joskus nähdä, ja vaikka pestä pyykit.
    Kun olin kotona pienten lasten kanssa, minusta oli ihan kiva käydä kylässä ja nähdä kavereita. Nyt kun olen taas töissä, en jaksa iltaisin edes ajatella että pitäisi jonnekin lähteä. Kun on 5:n aikaan kotona ja tekee ruuan ja syö, alkaakin lapsiperheessä nukkumaanmenoaika olla jo lähellä, jos aamulla pitää nousta aikaisin.
    En minäkään tapaa paljoa ystäviä, vaikkei meillä kuutta lasta olekaan.

  • enemmän kaikkea sanoo:

    Kommenteista voi päätellä, että kun mittarina on se mistä itse tykkää ja mistä itselle on vähiten vaivaa, niin 6 lasta ei voi ymmärtää. 2 lasta on viisautta, enemmän lapsia on enemmän kaikkea, hyvässä ja pahassa. Sitä en ymmärrä miten lapsettomat on vähemmän itsekkäitä kun lapsia hoitavat, yhteiskunta kuitenkin tarvitsee jatkuvuutta ja itse en haluaisi elää yhteisössä, jossa kaikki lopetetaan heti kun vanhuuden takia alkavat tarvita apua (ne kamalat lapset kasvavat aikuisiksi, kun joku heitä sietää ja kasvattaa ja aikuisina turvaavat yhteisön jatkuvuuden). Ja mitä olen lapsia hoitanut, niin en ole sitä kokenut itsekkäänä tekemisenä, vaan pikemminkin jonain joka kasvattaa ja pakottaa terveellä tavalla pois itsekkyydestä. Aika harva sinne Afrikkaan kuitenkaan lähtee yksinään kuolemaan. Ja jos ratkaisu on maahanmuutto, niin kun se afrikkalainen tulee Suomeen ja elää Suomessa suomalaisten tavoin niin ihan sama ympäristövaikutus sillä on kuin kantasuomalaisellakin. Oikeastaan eniten kommenteissa yllätti vain se, miten yleisesti vaikuttaa olevan ok puolustaa jotain näkemystä avoimesti vain siitä syystä että se on itselle mukavinta. Aikanaan itsekkyyttä vielä pidettiin pahana, nyt se oikeuttaa vissiin mitä vain, esim. lasten ikävästi kohtelun syystä, johon se lapsi ei oo voinut vaikuttaa.