Pari virttä ei käännytä lastasi

Huono Äiti sai avautumisen:

”Joulu on aiheuttanut näemmä vanhemmissa taas käännytyksen pelkoa, kun uutisoidaan siitä, miten koulut varottelee yhdestä virrestä joulujuhlassa tai keskustellaan siitä, onko korrektia toivottaa hyvää joulua (kristillisesti) vai pitäisikö toivottaa ”Hyviä pyhiä”.Tulee vain mieleen, että mihin se suvaitsevaisuus katosi? Määritelmänä suvaitsevaisuus tarkoittaa ”sellaisen asian suvaitsemista (eli sietämistä, sallimista ja hyväksymistä) jota itse paheksuu ja vierastaa ja pitää vähemmän hyvänä, jopa vääränä”.

Olin itse teini-ikäinen 90-luvun lopulla ja aikuisuuden kynnyksellä siis kun internet tuli käden ulottuville kaikille. Olen siis kasvanut aikuisuuteen globaalisuuden mukana ja niissä uskomuksissa, että kun maailma ”pienenee” ja tietoa on saatavilla, niin mennään koko ajan kohti parempaa ja ymmärretään, että vaikka uskonto/ kulttuuri/ihonväri tai seksuaalisuus on erilainen kuin itsellä, niin samanlaisia ihmisiä tässä silti ollaan ja mitä enemmän tiedät toisten tavoista, sitä paremmin ymmärrät että asioista ei tarvitse olla samaa mieltä voidakseen elää rinnakkain tai tehdä yhteistyötä. Se on minusta suvaitsevaisuutta.

Olemme kasvattaneet lapsiamme siihen, että voivat tehdä omat tulkintansa, emme kaikki ajattele samoin ja aiemmilla sukupolvilla, itseni ja mieheni mukaan lukien, voi olla heidän mielestään ummehtuneet ajatukset ja se on ok.

Uskonto ei näy meillä arjessa mitenkään. Mieheni on helluntailainen, minä ja lapset evankelisluterilaisia ja käydään kirkossa kun on kaste, rippijuhlat, häät tai hautajaiset. Minulle Raamattu on vähän sama kuin Kalevala: perinnesatuja, jotka voi perustua totuuteen tai sitten ei. Kirkko instituutiona tekee paljon hyvää, mutta se mistä en siinä pidä, on suvaitsemattomuus ja tekopyhyys tietyissä asioissa. Miehen kohdalla uskonnollinen kasvatus näkyy lähinnä tietyissä jyrkissä mielipiteissä, vaikkei niitä uskontoon vedoten ilmaise.

Tästä huolimatta, kun kuopus halusi kaverinsa innoittamana lähteä pyhäkouluun, emme estänyt sitä vaan annoimme hänelle mahdollisuuden muodostaa oma mielipiteensä. Hän tykkää käydä siellä, joten käy. Tulee kotiin ja jutellaan Raamatun kertomuksista mitä oppinut ja jos hänen ajatuksensa jossain kohtaa näyttää lähtevän liian radikaaleille reiteille, niin puhutaan siitä. Esim. Halloweenista oli ilmeisesti puhuttu niin että kristityt eivät sitä vietä, jonka jälkeen lapsi arpoi voiko koulun Halloween bileisiin osallistua. Juteltiin asia läpi, että koulun limudisko tuskin lasketaan vielä saatananpalvonnaksi. 🙂 Samaten kun koulussa ja kavereiden kesken keskustelevat eri uskonnoista, niin tuen häntä ymmärtämään että ”oma ei ole ainoa oikea” vaan kaikki ovat samanarvoisia, jokainen päättää itse mihin uskoo. Perheystävien kautta lapsille on tullut tutuksi niin Ramadan kuin Diwali ja minusta se on rikkaus ymmärtää muitakin tapoja kuin omansa.

Näistä lähtökohdista on todella vaikeaa ymmärtää vanhempia, jotka jaksaa nähdä edes vaivaa siitä, että koulun tapahtumissa soitetaan virsi tai pari. Joulukirkon skippaamisen ymmärrän, joskin minusta olisi hyvää kulttuurikasvatusta laittaa kaikki lapset vierailemaan edes kerran kirkossa, moskeijassa ja synagogassa, jotta näkevät erilaisuutta. Yksi vierailu ei vielä ketään käännytä mihinkään. Itse pitäisin sitä vain positiivisena asiana, että pitkin vuotta tunnistettaisiin ja juhlittaisiin jokaisen valtauskonnon suurin juhlapyhä. Minusta se on kulttuurikasvatusta ja yleissivistystä, ei uskonnollista käännyttämistä.

Lapset elää älylaitteet kädessä ja ne samat joululaulut tulee satavarmasti myös siellä somessa, Spotifyn joulusoittolistoilla ja muussa netin sisällössä vastaan, koska lapsia ei pysty eristämään koko yhteiskunnasta. Silti koulun joulujuhla on nimenomaan se mörkö, mihin vanhemmat haluaa puuttua? Miksi?

Tätäkö on nykypäivän suvaitsevaisuus ja lasten kasvattaminen ymmärtämään muita kuin omia mielipiteitä?

Toivottelen itse kaikille sitä juhlapyhää, jota tiedän heidän kulloinkin viettävän tai mitä itse vietän. Nyt siis Hyvää joulua ja jos vastaanottaja korjaa, ettei vietä joulua, niin korjaan myös, että siinä tapauksessa Hyviä pyhiä!

Suvaitsevaisuus ei minusta edellytä sitä, että pitäisi etukäteen varautua siihen, että toinen on erilainen vaan sitä, että osaa suhtautua siihen kunnioittavasti, kun erilaisuus ilmenee.”

Nimim. Suvaitsevaisuus

 

— Huono Äiti

Artikkelissa on 26 kommenttia, jätä oma kommenttisi.