Kouluikäisen lapsen tai teinin kanssa on tosi helppo keskustella kaikista asioista.

Pohja avoimelle ja sujuvalle keskusteluyhteydelle luodaan jo vauvaiässä. Varminta tietysti on aloittaa loruttelu jo sikiölle vatsan läpi, mutta jos olet myöhässä niin saattaa toivoa vielä olla, kunhan muistat lukea ääneen, lörpötellä ja sanoittaa ihan kaiken mitä vauvan elämässä tapahtuu.

Kun lapsi on tottunut vauvaiästä asti siihen, että yhdessä jutellaan, keskustelu soljuu sujuvasti läpi vuosien.

Esimerkiksi näin:

Aamulla

Vanhempi: Oletko pessyt hampaat?

Lapsi: …

Vanhempi: Oletko pessyt hampaat?!

Lapsi: Mh.

Vanhempi: HAMPAAT! ONKO PESTY?!

Lapsi: Aina sä huudat.

Pikaviestimessä

Vanhempi: Muista sitten, että tulen tänään töistä vasta seitsemältä. Jääkaapissa on makaronilaatikkoa, lämmitä sitä.

Lapsi: …

Vanhempi: Muista ottaa kasviksia myös! Tai omena.

Lapsi: …

Vanhempi: Laita viestiä jos tulee jotain, katson puhelinta usein!

Lapsi: …

Lapsi: Voiks jätskiä ottaa?!

Lapsi: VOIKO

Lapsi: ÄITIIIIIIII VOIKO OTTAA JÄTSKIÄ

Lapsi: Vastaa!!!!

Lapsi: V

Lapsi: A

Lapsi: S

Lapsi: T

Lapsi: A

Lapsi: A

Ruokapöydässä

Vanhempi: Mites koulussa meni?

Lapsi: Ihan hyvin.

Vanhempi: Mitä te teitte tänään?

Lapsi: Ei mitään.

Vanhempi: Oliko tänään se historian koe?

Lapsi: Joo.

Vanhempi: Mites se meni?

Lapsi: Hyvin.

Vanhempi: Mikä aihe siinä oli? Oliko se keskiaika?

Lapsi: Joo.

Vanhempi: Keskiaika, sehän on jännä.

Lapsi: Mh.

Kuten näistä esimerkeistä huomaa, lapsen kanssa saa viriteltyä keskustelua varsinkin kysymällä kysymyksiä! Kannattaa välttää sellaisia kysymyksiä, johon voi vastata kyllä tai ei, jotta keskustelu etenee helposti!

Tässä muutamia hyviä kysymyksiä:

Ruoka

Vanhempi: Mitä ruokaa syötäisiin tänään?

Lapsi 1: Emmätiiä.

Lapsi 2: Jotain hyvää.

Vanhempi: Mikä on hyvää?

Lapsi 1: Emmätiiä.

Lapsi 2: Nakki.

Menot

Vanhempi: Voitaisiin tehdä jotain kivaa viikonloppuna kun on aikaa! Mitäs te haluaisitte tehdä?

Lapsi 1: Emmätiiä.

Lapsi 2: Jotain.

Viihde

Vanhempi: Jaa taas tubettaja Pekemörrikän videota katsotte?

Lapsi 1: Mh.

Lapsi 2: Öh.

Vanhempi: Mikäs video se on?

Lapsi 1: Tämmöne.

Lapsi 2: Maidei.

Vanhempi: Taitaa olla suosittu tuo Pekemörrykkä.

Lapsi 1: …

Lapsi 2: Se on PekeMÖRRIKKÄ!!!

Vanhempi: Miksi tykkäätte sen videoista?

Lapsi 1: Mh.

Lapsi 2: Se on hyvä.

Vanhempi: Mikä siitä tekee hyvän?

Lapsi 1: Emmätiiä.

Lapsi 2: Se kun se on hyvä.

Kas näin mukavasti sujuu keskustelu! Se on vastavuoroista ja tasapainoista. Kaikki saavat esittää mielipiteitään ja kaikki ovat kiinnostuneita toisistaan. Muista, että avoin ja keskusteleva ilmapiiri on todella tärkeää lapsen kehitykselle ja se antaa eväitä myös tulevaisuuteen!

P.S. Eikö niin että se lasketaan, että yrittää?! Lasketaanhan??

— Huono Äiti -toimitus

Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!

Jaa oma tarinasi

Haluatko avata keskustelun jostain sinulle läheisestä aiheesta?
Lähetä kertomuksesi tästä.

Nykyinen kategoria:

Tutustu myös muihin kategorioihin:

Kommentoi artikkelia

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

2 vastausta artikkeliin “Näin saat lapsen puhumaan!”

  • Jonny sanoo:

    Ei keskustelu ole sitä että kysellään lapselta asioita ja odotetaan vastausta. Jos ei ole koskaan yhdessä keskusteltu asioista ja aikuinen ei ole kertonut esimerkiksi omasta päivästään, voiko lapsi ilman mitään mallia osata kertoa omastaan?

  • Lapset ei ole tyhmiä sanoo:

    Tai jos ei edes yritä saada keskustelua höpöhöpö-kyselyillä, vaan odottaa että lapsella on jotain, minkä haluaa omatoimisesti tulla vanhemmalle kertomaan. En ole itse mikään kyselijä, koska äitini on sellainen ja itse inhosin sitä nuorena. Otan rennosti lasten jutut hölmöilyistään, opastan vähän mutta en tuomitse. Näin he kertovat asioitaan. Jos jotain tärkeää pitää tietää, kysyn suoraan. Ja vaadin vastauksen. Jos lapsi kysyy minulta jotain, vastaan rehellisesti, oli kyse mistä tahansa. Jos en halua jotain kertoa, sanon lapselle etten kerro tai etten aio vastata kysymykseen. Näin lähinnä silloin jos kysellään jotain liian henkilökohtaista. Ei ole koskaan tarvinut keksiä keinoja miten lapset saisi puhumaan.