Kouluikäisen lapsen tai teinin kanssa on tosi helppo keskustella kaikista asioista.

Pohja avoimelle ja sujuvalle keskusteluyhteydelle luodaan jo vauvaiässä. Varminta tietysti on aloittaa loruttelu jo sikiölle vatsan läpi, mutta jos olet myöhässä niin saattaa toivoa vielä olla, kunhan muistat lukea ääneen, lörpötellä ja sanoittaa ihan kaiken mitä vauvan elämässä tapahtuu.

Kun lapsi on tottunut vauvaiästä asti siihen, että yhdessä jutellaan, keskustelu soljuu sujuvasti läpi vuosien.

Esimerkiksi näin:

Aamulla

Vanhempi: Oletko pessyt hampaat?

Lapsi: …

Vanhempi: Oletko pessyt hampaat?!

Lapsi: Mh.

Vanhempi: HAMPAAT! ONKO PESTY?!

Lapsi: Aina sä huudat.

Pikaviestimessä

Vanhempi: Muista sitten, että tulen tänään töistä vasta seitsemältä. Jääkaapissa on makaronilaatikkoa, lämmitä sitä.

Lapsi: …

Vanhempi: Muista ottaa kasviksia myös! Tai omena.

Lapsi: …

Vanhempi: Laita viestiä jos tulee jotain, katson puhelinta usein!

Lapsi: …

Lapsi: Voiks jätskiä ottaa?!

Lapsi: VOIKO

Lapsi: ÄITIIIIIIII VOIKO OTTAA JÄTSKIÄ

Lapsi: Vastaa!!!!

Lapsi: V

Lapsi: A

Lapsi: S

Lapsi: T

Lapsi: A

Lapsi: A

Ruokapöydässä

Vanhempi: Mites koulussa meni?

Lapsi: Ihan hyvin.

Vanhempi: Mitä te teitte tänään?

Lapsi: Ei mitään.

Vanhempi: Oliko tänään se historian koe?

Lapsi: Joo.

Vanhempi: Mites se meni?

Lapsi: Hyvin.

Vanhempi: Mikä aihe siinä oli? Oliko se keskiaika?

Lapsi: Joo.

Vanhempi: Keskiaika, sehän on jännä.

Lapsi: Mh.

Kuten näistä esimerkeistä huomaa, lapsen kanssa saa viriteltyä keskustelua varsinkin kysymällä kysymyksiä! Kannattaa välttää sellaisia kysymyksiä, johon voi vastata kyllä tai ei, jotta keskustelu etenee helposti!

Tässä muutamia hyviä kysymyksiä:

Ruoka

Vanhempi: Mitä ruokaa syötäisiin tänään?

Lapsi 1: Emmätiiä.

Lapsi 2: Jotain hyvää.

Vanhempi: Mikä on hyvää?

Lapsi 1: Emmätiiä.

Lapsi 2: Nakki.

Menot

Vanhempi: Voitaisiin tehdä jotain kivaa viikonloppuna kun on aikaa! Mitäs te haluaisitte tehdä?

Lapsi 1: Emmätiiä.

Lapsi 2: Jotain.

Viihde

Vanhempi: Jaa taas tubettaja Pekemörrikän videota katsotte?

Lapsi 1: Mh.

Lapsi 2: Öh.

Vanhempi: Mikäs video se on?

Lapsi 1: Tämmöne.

Lapsi 2: Maidei.

Vanhempi: Taitaa olla suosittu tuo Pekemörrykkä.

Lapsi 1: …

Lapsi 2: Se on PekeMÖRRIKKÄ!!!

Vanhempi: Miksi tykkäätte sen videoista?

Lapsi 1: Mh.

Lapsi 2: Se on hyvä.

Vanhempi: Mikä siitä tekee hyvän?

Lapsi 1: Emmätiiä.

Lapsi 2: Se kun se on hyvä.

Kas näin mukavasti sujuu keskustelu! Se on vastavuoroista ja tasapainoista. Kaikki saavat esittää mielipiteitään ja kaikki ovat kiinnostuneita toisistaan. Muista, että avoin ja keskusteleva ilmapiiri on todella tärkeää lapsen kehitykselle ja se antaa eväitä myös tulevaisuuteen!

P.S. Eikö niin että se lasketaan, että yrittää?! Lasketaanhan??

— Huono Äiti -toimitus

Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!

Artikkelissa on 7 kommenttia, jätä oma kommenttisi.

Kommentoi artikkelia

7 vastausta artikkeliin “Näin saat lapsen puhumaan!”

  • Lasten kanssa on aina helppoa sanoo:

    Helpointa on puhua siitä mikä lasta kiinnostaa oikeasti. Itse puhun 11v. Kanssa peleistä vaikka en niistä mitään ymmärrä, 15v. Kanssa tulevan mönkijän lisävarusteita ja lähetellää toisillemme ihan tyhmiä tiktokkeja. Lapsista pitää olla kiinnostunut, he aistivat onko joku oikeasti kiinnostunut vai ei. Älä kysy kö-ko- kysymyksiä.

  • Nimetön sanoo:

    Omat vastasi aina noihin kyselyihin juuri noin. Miten koulussa meni? Hyvin.
    Mutta sitten kun oli kiireetön hetki, juttua alkoi tulla. Ei ollutkaan kaikki mennyt niin hyvin.
    Tärkeintä on pysähtyä kuuntelemaan silloin kun lapsi tai nuori on valmis puhumaan. Älä hätäile vastaamaan ja neuvomaan. Ole hiljaa ja kuuntele. Tee asiallisia lisäkysymyksiä. Kerro omia näkemyksiäsi mutta älä asetu nuoren yläpuolelle.
    Älä koskaan tuomitse lapsen/nuoren kavereita. Teot voi olla tyhmiä, ei se tekijä.

    Omani ovat nyt nuoria aikuisia ja juttu luistaa.

  • Äiti ja mummo sanoo:

    Lapsen mielestä jatkuva kysely voi olla ärsyttävää. Koin itse ahdistavana äitini halun tietää kaiken. Itse en kysele päivittäin samoja asioita. Lapseni kertovat niin halutessaan omat ja kavereittenkin kuulumiset. Nuorimmat on teinejä, vanhemmat jo aikuisia. Meillä keskustellaan avoimesti ja kerron itsekin omia kuulumisia lapsille. Meillä on myös perheryhmä, missä tieto kulkee.

    Sanoisin että lopettakaa kysely ja keskustelkaa kuin ihminen ihmiselle

  • Jonny sanoo:

    Ei keskustelu ole sitä että kysellään lapselta asioita ja odotetaan vastausta. Jos ei ole koskaan yhdessä keskusteltu asioista ja aikuinen ei ole kertonut esimerkiksi omasta päivästään, voiko lapsi ilman mitään mallia osata kertoa omastaan?

    • Nimetön sanoo:

      Juuri tämä!! Itse olen huomannut, että tytär kiinnostuu erityisesti, kun puhun hänelle omista ajatuksista, tunteista ja myös siitä minkälainen itse olin lapsena ym. Tähän toki edellytyksenä, että lapsi vähän isompi, silloin keskustelut avartuvat ja itsekin tempaudun mukaan 😍

  • Lapset ei ole tyhmiä sanoo:

    Tai jos ei edes yritä saada keskustelua höpöhöpö-kyselyillä, vaan odottaa että lapsella on jotain, minkä haluaa omatoimisesti tulla vanhemmalle kertomaan. En ole itse mikään kyselijä, koska äitini on sellainen ja itse inhosin sitä nuorena. Otan rennosti lasten jutut hölmöilyistään, opastan vähän mutta en tuomitse. Näin he kertovat asioitaan. Jos jotain tärkeää pitää tietää, kysyn suoraan. Ja vaadin vastauksen. Jos lapsi kysyy minulta jotain, vastaan rehellisesti, oli kyse mistä tahansa. Jos en halua jotain kertoa, sanon lapselle etten kerro tai etten aio vastata kysymykseen. Näin lähinnä silloin jos kysellään jotain liian henkilökohtaista. Ei ole koskaan tarvinut keksiä keinoja miten lapset saisi puhumaan.

    • N sanoo:

      Mun lapset on 7v ja pian 10v. Meillä keskustelu soljuu itsestään esim ruokapöydässä (syömme rauhallisen aamiaisen – joo, ne pitää herättää 10 min aiemmin ku ois pakko – jolloin juttelemme tulevasta päivästä, ja illallisen, jolloin kuluneesta päivästä tulee juteltua). Kumpikaan ei tykkää vastata suoriin kysymyksiin, mutta kun oikeasti hiljentyy kuuntelemaan niin kertovat ihan oma-aloitteisesti. Siinä ohessa voi sitten kysyä tarkentavia kysymyksiä tai jatkokysymyksiä. Lapsi huomaa jos häneltä kysytään kysymisen takia eikä mielenkiinnosta.