Mummona saan kaikki tunneryöpyt ja ylikiltti vaari saa vain hyminää
Huono Äiti sai avautumisen:
Tuli mieleen, että olenkohan ja varmaan ja olenkin se huono äiti ja mummo iänkaiken ja aamen. Olen antanut lasteni elää ja olla niinkuin ovat halunneet. Lapsenlapsia vaalinut ja hoitanut tarvittaessa. En kyylää enkä kyttää. Ilmeisesti päästelen vain huonoja neuvoja suustani, enkä välitä lapsenlapsistanikaan enkä kai oikein sitten muustakaan. Ilmeisen itsekäskin jos on oma elämäkin. Rakastan kaikkia tasapuolisesti, auttanut kutakin miten voinut. En haluaisi kuulostaa marttyyrilta mutta mitä tässä voi ajatella. Lapsilla on myös vaari. Hän ei saa mitään tunneryöppyjä kohdalleen koskaan. Näin ollen ei tunne tekevänsä mitään kovin väärääkään. On ihana itsensä niinkuin ylimukavat ihmiset aina ovat, julkisesti.
Onko mitään neuvoa kellään antaa? En halua mitään riidankylvöö. Naisenahan ja äitinä voi aina tehdä paremmin ja silti tuntea, ettei sekään riitä. Mutta isovanhempia on kuitenkin kaksi ja suurinpiirtein sama syyllisyypeli jatkuu loppuun saakka. Tulipahan sanottua tämäkin.
Nimim. Huono mummo
Mitä ajatuksia tämä herättää? Kerro kommenteissa kohdassa KOMMENTOI tai lähetä oma avauksesi ihan mistä hyvänsä aiheesta Avaudu tästä -lomakkeella! Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.
Huomaathan, että Avaudu tästä -lomakkeella et voi kommentoida tähän artikkeliin. Tämän artikkeliin jätät kommenttisi kohdassa Kommentoi artikkelia.
— Huono Äiti -toimitus
Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!
Artikkelissa on 5 kommenttia, jätä oma kommenttisi.
Mummoilta luten äideiltä aika automaattisesti odotetaan paljon enemmän kuin vaareilta. Muista että sinullakin saa olla rajoja, vaikka toiset ei aina siitä tykkää. Naisten rajojahan eivät kaikki pysty hyväksymään, se on kuitenkin loppujen lopuksi heidän ongelmansa. Anna vaan kiukutella, kyllä he toivottavasti kohta oppivat, ettei mummo aina palvele.
Meillä vähän sama juttu, mutta en saa ryöpytystä keneltäkään. Mieheni osallistuminen lastenlasten kanssa on hetkittäistä yhdessä tekemistä kun minä hoidan, syötän, pesen ja puen sekä tietysti huolehdin että meillä on mm lapsille sopivaa ruokaa ja että pysymme suunilleen aikataulussa, jota lapsi elää kotonaan.
Ehkä apu kirjoittajan ongelmaan olisi vähentää lastenlasten hoitoa sellaiseksi, että mummo jaksaa tehdä kaiken yksin. Pienten lasten hoito vanhemmalla iällä on raskasta, vaikkakin ihanaa ja elämää rikastuttavaa. Ei voi olettaa että mummo hoitaa lapsia samalla jaksamisella kuin teki ollessaan äiti eli nuorempi.
No onpa erikoista.
Ehkä annat kuitenkin neuvoja pyytämättä?
Aikuiset lapsesi taantuvat seurassasi ja alkavat kiukutella ja saada tunteenpurkauksia. Pienten kohdalla sanotaan, että kiukuttelu on luottamuksen osoitus. Uskaltaa olla hankala. Aikuisten lasten kohdalla tunteenpurkaukset olisi pitänyt jo laantua.
Eikö napanuora ole katkennut? Onko teillä jäänyt äitilapsi suhde päälle, vaikka he ovat jo itse vanhempia. Älä kohtele aikuisia lapsiasi kuin lapsia. Näe heidät itsenäisinä aikuisina ja kohtele samoin kuin muita aikuisia.
Yksi hyvä keino on myös puhua avoimesti.
Sama juttu äideillä. He ryvettyy kieltäessään ja kasvattaessaan ja takavasemmalla lymyilevä isä ei ota kantaa mihinkään eikä leimaudu nalkuttajaksi tms.
Vastuunkantaja saa aina kantaa vastuun muittenkin puolesta.
Olet valinnut tai hyväksynyt itsellesi tämän roolin.
Pistä sivussa myhäilevä pappa vastaamaan jutuista välillä. Sanot vaikka, että vaari hoitaa vuorostaan.
Vastustusta tulet kohtaamaan sekä vaarin että lasten puolelta. Jos vaari ei hoida, sekin pannaan sinun syyksesi. Älä ota silloin kantaa ja selittele, vaan käske puhua suoraan vaarille.
Tämä kaikki tietenkin ystävällisesti ja huumorilla, mutta tiukasti.