”Olen tavallinen perheenäiti, lapset ovat iältään esiteinistä teiniin. Erosin lasten isästä useita vuosia sitten. Sen jälkeen minulla ei ole ollut mitään vakavaa parisuhdetta. Nyt olen tutustunut ja ihastunut naiseen, jota olen tapaillut jonkin aikaa. Lapsille olen aina puhunut että on normaalia, että tyttö tykkää tytöstä ja poika pojasta, joten se ei liene ongelma.

Ongelma on se, että nuorimmat lapset käyttäytyvät todella huonosti kun tämä nainen on meillä. Yksi tyhmittelee, ja kyselee häneltä että milloin lähdet pois meiltä jne. Ja tietysti olen sanonut ettei näin voi tehdä. Ja nyt ei todennäköisesti ole kysymys uuden ihastukseni sukupuolesta, vaan siitä että minulla on joku. Miten pitäisi toimia, että saataisiin homma toimimaan, ennen kuin toinen antaa periksi ja luovuttaa? Hänellä kun ei ole omia lapsia, ja näin ollen ei ehkä ymmärrä. Tai että minä luovun hänestä, koska lapset ovat kuitenkin aina ne tärkeimmät. Silti olisi ihanaa kun voisin saada toisen aikuisen rinnalle. Miten te olette saaneet lapset hyväksymään uuden kumppanin?”

Nimim. Huono äiti(-kö)

Tämä keskustelunavaus on lähetetty Avaudu tästä -lomakkeen kautta. Lähetä sinäkin tarinasi tai keskustelunavaus täältä. Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.

— Huono Äiti -toimitus

Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!

Artikkelissa on 13 kommenttia, jätä oma kommenttisi.

Kommentoi artikkelia

13 vastausta artikkeliin “Miten auttaa lapsia hyväksymään äidin uusi rakkaus?”

  • Jemppu sanoo:

    Mä sanoin mun lapsille ihan suoraan että mä olen muutakin kuin äiti. Olen myös aikuinen ihminen joka kaipaa rinnalleen toista aikuista. Ja joskus koittaa aika kun he eivät enää asu kotona enkä ole ajatellut olla yksin loppu ikääni. Lapsia pitää välillä muistuttaa että äitikin on ihminen jolla on tunteet ja omakin elämä.

  • Minna sanoo:

    Pakkoko sitä uutta rakkautta on tuputtaa lasten elämään? Nähkää omalla ajallanne. Isommat tunteet ja tarpeet kuin ”epäkohteliaisuus” kyseessä, kun lapsi kysyy että milloin tuo äidin vieras oikein lähtee ja saadaan olla perheen kesken

  • Barbarella sanoo:

    Mä olen ratkaissut asian niin, että seurustelen pääosin lapsettomalla ajalla. Fyysisesti jaan arjen lasten kanssa ja miesystävän kanssa jaamme arkea sitten viesteillä ja puheluissa. Meillä tähän vaikuttaa välimatkakin, mutta uskoisin että tällä tavoin mentäisiin vaikka asuttaisiin samassa kaupungissakin.

    Toki lapsetkin ovat viettäneet aikaa meidän kanssamme, mutta vain lomilla ja joinain viikonloppuina, heidän silmissään miesystävä on vain kylässä. Nytkin taisi mennä joku 4 kuukautta etteivät nähneet lainkaan.

    • Nimetön sanoo:

      Tämä on nyt yleistämistä mutta lapset toivovat useimmiten läpi elämänsä, että vanhemmat olisivat yhdessä. Uusien kumppanien esitteleminen murskaa tämän toiveen ja lapset joutuvat usein uudestaan (tai ehkä ekaa kertaa) kohtaamaan eron aiheuttamat tunteet (vaikka erosta olisi kulunut paljonkin aikaa). Tilanne vaatii paksanahkaisuutta aikuisilta. Antakaa lapsille aikaa hyväksyä uusi tilanne. Osoittakaa heille sanoilla ja käytöksellä, että äidin uusi suhde ei ole heiltä pois. Äläkää provosoituko huonosta käytöksestä, lapsi yrittää vaan protestoida. Asettakaa kuitenkin rajat. Älkää luovuttako, jos olette itse varmoja suhteesta. Pitämällä kumppania piilossa lasten elämästä eväisitte myös heiltä mahdollisuuden nähdä ja kokea sen, miltä terve ja toimiva kumppanuus näyttää.

  • Tinuli sanoo:

    Miten lapsesi yleensäkään kohtelevat muita ihmisiä? Onko kotona normaalia että kaikki voivat sanoa kenelle vaan mitä vaan?

    Tuollainen käytös on kaikkialla huonoa.

    Tapakasvatus kuntoon, niin tilanne helpottaa.

  • Äiti minäkin sanoo:

    Joo, tuttua. Varsinkin kun siellä isällä on alusta alkaen ollut uusi kuvioissa mukana, jolla on iso tarve kertoa miten asiat tehdään (hänen mukaansa) oikein.

    Ja joo, käyty läpi fiiliksiä – sekä omia, lasten että kuvioon mukaan tulleen, jotta mikä tuntuu ja miksi. Ei ole helpoin puheenaihe teinille/esiteinille. Yhden kanssa lopettelin sitten suhteen ja lapset ehkä vähän ottivat omiinkin ajatuksiinsa sitä, miten helppoa on käyttäytyä aasin tavalla ja miten vaikeaa on päästä ulkopuolelta sisään kun toiset tekee kaikkensa estääkseen. Ei luonnollisesti ole lasten vastuulla aikuisten ihmissuhteet, mutta heräsivät ehkä siihenkin että oma käytös vaikuttaa kuviossa myös.

    Juteltiin myös siitä, että odottavatko minun elävän vain heitä odottamassa. Että ne viikot kun eivät ole täällä kotona niin en eläisi ollenkaa. Tuo puri ehkä rauhallisesti esitettynä & ajan kanssa. Meni siis useampi vuosi (& tilanne isän uuden kanssa ei ole muuttunut mihinkään siitä nykyisen ”my way or highway” -asenteesta, mikä kasaa lapsille turhaa painetta). Mutta lapsetkin tarttee aikaa.

    Eikä tämä ole puheenvuoro sen puolesta, että kökköä käytöstä tarttis sietää. Vaan sitä, että tunteet tilanteessa on pelissä kaikilla ja niiden setvimiseenkin tarttee varata aikaa.

    • Kaukaa haettua sanoo:

      Aika kaukaa haettua, että saat lasten huonon käytöksen uutta kumppaniasi kohtaan lasten isän uuden puolison syyksi. Kuulostat katkeralta. Ettet vaan itse puhuisi isän puolisosta pahaa lasten kuullen ja he siitä sitten ottavat mallia kuinka uusia puolisoita kohdellaan.

  • Nimetön sanoo:

    Kysy, että miltä lapsista tuntuisi, jos sinä alkaisit häätää hänen kaveriaan pois kylästä. Jos haukkuisit hänen kaveriaan tyhmäksi. Vähän kyllä ylipäätään ihmetyttää tuolloinen käytös lapsilta. Käyttäyttyykö he normaalisti kohteliaasti ja kauniisti muita ihmisiä kohtaan? Minulla on siis myös teini, ja hän on aina kohtelias kaikille.

  • Malla741 sanoo:

    Elän itse vastaavanlaisessa tilanteessa ja en ole osannut asiaa ”ratkaista” mitenkään. Ainua toimiva tapa on asua erillään omissa osoitteissa. Olemme teinin kanssa liian erilaisia persoonia ja sanomista tulee aivan kaikesta. Olen harkinnut lähteväni kyllä tästä parisuhteesta mutta pitäisin miehestä. Hankala tilanne.

  • Bansku sanoo:

    Meillä mustasukkaisuusdraamaa kesti teinien kanssa pari vuotta. Meilläkin poika halusi olla ”mies talossa” ja tyttö ei halunnut ”uutta isää”. Puhuttiin asioista sen verran kun teinit kesti kuunnella, ei olla tarjoamassa uutta isää, antakaa ihmiselle mahdollisuus, yksi kiva aikuinen elämässä lisää on ihan hyvä juttu, aikuisten seurustelusuhteet on aikuisten asia viimekädessä, yhteen ei olla muuttamassa jne. Aikaa se otti mutta tilanne helpottui vähitellen. Tsemppiä!

    • Nimetön sanoo:

      Johtuisiko nämä lasten reaktiot kenties siitä perheen ja isän kaipuusta. On ehkä hyvä miettiä mistä tämä johtuu ja käydä asia rehellisesti pohjia myöten lasten kanssa läpi.

  • Äiti 74 sanoo:

    Tehkää yhdessä kivoja asioita lasten kanssa, menkää leikkipuistoon, hop loppiin, syömään tms. Lapset huomaavat, että tämä on ihan kiva. Tuo on huomion hakemista ja mustasukkaisuutta. Tietenkin täytyy tehdä selväksi, että ymmärrät heidän tunteensa, mutta tuollainen käytös ei tule kyseeseen ja äidillä saa olla elämässä muitakin ihmisiä, kun lapset. Lapset eivät määrää aikuisten ihmissuhteita. Sinulla on oikeus seurustella, osittain tietenkin lapset huomioon ottaen, mutta siihenkin on vedettävä raja. Lapset eivät määrää vanhempiaan.

  • sanoo:

    Anna ajan kulua,ei siinä muuta voi. Oma 17v poikani sanoi juuri eilen (olen vuoden seurustellut),että toivoo miehen katoavan koska haluaa olla ainoa mies talossa😁 suureksi osaksi käytös johtuu halusta suojella vanhempaa.