Minähän en sinne lähde! Onko tuttu ajatus pariterapian suhteen? Usein joko toinen tai molemmat parisuhteen osapuolet suhtautuvat pariterapiaan kriittisesti, siitä huolimatta että ongelmien kanssa ei pärjätä yksin.

Pariterapiaan liittyy monenlaisia luuloja. Että se on syyttelyä ja syyllisten etsintää. Että se tekee ihmeitä ja korjaa jo rauniona olevan suhteen. Että siitä ei ole mitään hyötyä. Että se on tarkoitettu jotenkin hulluille. Että sinne ei voi mennä yksin. Että se on naisten hömpötystä.

Kaikki nuo luulot ovat vääriä. Yksinkertaisimmillaan pariterapia on keskustelua neutraalissa ympäristössä ammatti-ihmisen kanssa, joka mahdollistaa sen että suhteen molemmat osapuolet tulevat kuulluiksi. Monesti suhteen ristiriitoja on vaikea ratkaista siksi, että asiallinen keskustelu muuttuu sekunneissa kehää kiertäväksi huutotappeluksi, jossa jankataan ihan samat jutut kuin aina.

Terapeutti puuttuu mäkä-jäkä-sinä aina-minä en koskaan -jankkaukseen, ja yrittää auttaa paria keskustelemaan ja kohtaamaan aidosti. Terapian tarkoituksena on löytää uusia näkökulmia, uutta ymmärrystä itseä ja toista kohtaan ja parantaa keskinäistä kommunikaatiota.

Pariterapia alkaa suunnilleen niin, että kummaltakin kysytään, että miksi te olette täällä. Syitähän on vaikka mitä: pettämiskriisi, riitely, toimimaton suhde, seksin puute, kommunikaatiovaikeudet tai ihan hyvä suhde, jonka halutaan kantavan jatkossakin.

Kun pari on kertonut mihin he kaipaavat apua, terapeutti kysyy kysymyksiä ja niihin vastataan. Hän saattaa antaa myös kotitehtäviä tai neuvoja ja ehdotuksia käyttäytymistä ja kommunikaatiota varten.

Pariterapiassa kumpikin joutuu katsomaan peiliin. Sinne ei siis mennä hakemaan terapeutilta todistusta siitä, että toi toinen on ihan idiootti. Yleisesti ottaen terapeutti ei asetu kummankaan puolelle, vaan ohjaa keskustelua ottamatta kantaa. Mutta on suhteita, joissa toinen toimii väärin ja paikkaansa pitämättömien käsitysten varassa. Silloin terapeutti voi esimerkiksi sanoa, että toiminta ei pysy yleisesti hyväksytyissä rajoissa.

Omia ongelmiaan ei tarvitse nolostella. Pariterapeutit ovat kuulleet kaikenlaista, ja ihmisten ongelmat ovat lopulta hyvin samanlaisia. Jos et uskalla puhua terapeutille siitä, mitä oikeasti tunnet, terapiasta tuskin on hyötyä.

Jos puoliso ei suostu pariterapiaan, sinne voi mennä myös yksin. Tällöin terapeutti ei saa tarinastanne muuta käsitystä kuin sinun puolesi, mutta hän voi silti auttaa sinua hahmottamaan mitä suhteessanne tapahtuu ja miksi koet sen niinkuin koet.

Pariterapeuttien mukaan pariskunnat yleisesti tulevat terapiaan liian myöhään, kun ongelmat ovat jo paisuneet liian suuriksi käsitellä ja ratkaista. Terapiaan kannattaa mennä mieluummin liian aikaisin kuin liian myöhään, mutta eron kynnykselläkin aloitetusta terapiasta on hyötyä. Erotessa vasta apua tunteiden käsittelyyn ja ymmärtämiseen tarvitaankin.

Pariterapiaa saa yksityisiltä palveluntarjoajilta, Väestöliitolta, kunnalta ja seurakunnalta.

— Huono Äiti -toimitus

Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!

Jaa oma tarinasi

Haluatko avata keskustelun jostain sinulle läheisestä aiheesta?
Lähetä kertomuksesi tästä. HUOM! Juttujen kommentit lähetät alempaa kohdasta KOMMENTOI.

Nykyinen kategoria:

Tutustu myös muihin kategorioihin:

Kommentoi artikkelia

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

6 vastausta artikkeliin “Mitä pariterapiassa tapahtuu?”

  • Muori sanoo:

    Meille on ollut kirkon perheneuvonnasta tosi suuri apu parisuhteen jatkuvuudelle. Onneksi on erittäin hyvä pariterapeutti, jonka tyyli työskennellä ja olemus kaiken kaikkiaan sopii meille molemmille. Terapeuttia kannattaa vaihtaa, jos ei kemiat kohtaa.

  • Annmarie sanoo:

    Pariterapiassa käytiin, mutta koska toisen osapuolen mielestä sinne mentiin siksi, että terapeutti kertoisi minulle miksi taas olen väärässä, ei minkäänlaista tulosta tullut. Kotona kuuli tilanteissa kommentteja: ”No kysy sitten siltä terapeutilta, se kyllä kertoo sulle miksi taas olet väärässä.” Ja terapiassa menikin sitten juuri päinvastoin. Elin jonkunlaisen vahvan narsistin kanssa, joka oli aina täydellinen. En elä enään.

    Itseäni terapia auttoi kyllä, ymmärsin että olen reagoinut joissain tilanteissa liian voimakkaasti, vaikkakin juuri niin kuin ihminen paineen alla yleensä tekee. Tämä johti kriisispiraaliin ja henkiseen mahtikamppailuun suhteessamme, joka vei sitten ihan pohjalle. Tähän suhteeseen oli liian myöhäistä puuttua, mutta tulevaisuuden suhteille se antoi paremman pohjan, koska opin tuntemaan itseäni ja ymmärtämään että joissain tilanteissa on parempi ottaa 10 sekunnin time-out, ajatella ensin, ja reagoida toisella tavalla mikä johtaa parempaan lopputulokseen. Tätä on sitten tullut harjoiteltua uudessa suhteessa.

  • Turhaa oli sanoo:

    Ei auttanut, koska olisi pitänyt olla yhteinen päämäärä ja ongelma oli juuri se, kun sitä ei ollut. Olisin halunnut erota ja mies ei.

  • Lapsien takia yhdessä sanoo:

    Kävimme noin kymmenen vuotta sitten seurakunnan pariterapiassa. Syinä olivat lähinnä mieheni alkoholin käyttö ja yleinen luottamuksen puute. Mieheni ei juurikaan puhunut terapiassa. Minä itkin joka kerta vuolaasti. Itkin puolen vuoden ajan kertoen samalla tilanteista, joihin mieheni käytös oli ajanut. Terapian lopussa minulle ehdotettiin, halusinko jatkaa terapiaa yksin. Minullahan se ongelma oli. Nyt tilanne on parisuhteessa taas huono. En suostu terapiaan enää. Mie ei ole tapojaan muuttanut, mutta minä näen tulevaisuuden hyvin valoisana ilman häntä.

  • ellu sanoo:

    On ollut apua, ilman sitä ois tusskin osattu enää löytää kuolleeksi luultuja tunteita uudestaan. Pariterapia oli kuin molemmille ois lyöty peili naaman eteen.

  • Pikku Myy sanoo:

    Täällä ei ainakaan mitään apua ollut. Toinen osapuoli ei halunnut tutkia omaa itseään ja tapojaan toimia tilanteissa, vain syyttää toista huonosta suhteesta (koska on aiemminkin hakenut apua, koska huono lapsuus, koska hullu)… Itseään on pelottava kohdata.