Tämä kirjoitus on lähetetty Avaudu tästä -lomakkeen kautta. Lähetä sinäkin tarinasi tai keskustelunavaus täältä. Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.

”Missä kohtaa ystävyyden voi irtisanoa? Missä kohtaa menee raja siinä mitä ystävä voi tehdä tai miten käyttäytyä? Kuuntelen kyllä hänen ongelmiaan, mutta jos niitä jotenkin kritisoin, että hänessäkin saattaa olla vikaa niin hyökkäys on välitön. Mennään minun henkilökohtaisuuksiin ja samassa tajuan, että olisi taas tälläkin kertaa kannattanut vain kuunnella ja myötäillä.

Ystävä loukkaantuu, jos en ole halukas lähtemään hänen ehdottamiinsa juttuihin tai tapaamisiin. Onko se edes aitoa ystävyyttä, jos minun päätökseni olla johonkin osallistumatta saa hänet loukkaantumaan? Hän on voimakastahtoinen/-sanainen, toisin kuin minä. Siksipä on tullut nieltyä muutamia juttuja, joista olisi pitänyt heti avautua. Tällaiset jutut jää mieleen roikkumaan ja jossain kohtaa tuntuu, että mitta tulee täyteen. Useampi mielenpäälle jäänyt juttu kun on takana, niin helposti vetäytyykin pyynnöistä tehdä jotain yhteistä juttua.

Kuva Priscilla Du Preez.

Tuntuu siltä, että kun ystävältä ollaan vaatimassa jotain niin se on väärin. Ei kait kenenkään velvollisuus ole olla mikään jäteastia.Tällaisten hyökkäävien ihmisten kanssa ainakin minun on todella vaikea aloittaa keskustelua aiheesta. Kun tietää itsensä, ettei halua mitään draamaa saada aikaiseksi. Selkeästi hän tarvitsee minua ja ystävyyttämme. Välillä tuntuu kyllä, että hän tarvitsee minun hyväksyntääni ja huomiotani. Ymmärrän toki senkin.

Itsellä on sellainen tunne nyt, että ei jaksa olla aina se ymmärtäjä. On vaan aika vaikea tehdä selkeätä rajaa. Olemme samassa työpaikassa ja näemme siellä toisinaan. Kuulen hänen parisuhdeongelmansa, ja eläydyn ja tsemppaan eron tullessa. Hetken päästä heillä on kaikki hyvin ja olen taas mukana onnessa. Koen rasittavana kuulla puolison haukkumisen ja hetken päästä pitäisi tykätä heidän onnenpostauksestaan. Tarviiko ystävän edes tietää kaikista parisuhdekäänteistä? Myös minun parisuhdeasiat kiinnostavat häntä ja neuvoja tulee. Nekin muuttuvat yllättäen tilanteiden mukaan. Muut ystäväni eivät käyttäydy näin emmekä myös ole päivittäin tekemisissä.

Eikä tämä ole teiniajan juttuja vaan ihan ollaan jo ikäihmisiä ja elämää nähty. Parisuhteita päättyy ja ei välttämättä nähdä edes enää. Ystävyyssuhteita on vaikeampi päättää, mutta voi niistä varmasti jotenkin etääntyä jos itsellä tulee huono olo. Vapaus valita lienee jokaisen ihmisen oikeus?”

Nimim. Mistä tunnet sä ystävän?

Mitä ajatuksia tämä herättää? Kerro kommenteissa kohdassa KOMMENTOI tai lähetä oma avauksesi ihan mistä hyvänsä aiheesta Avaudu tästä -lomakkeella! Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.

Huomaathan, että Avaudu tästä -lomakkeella et voi kommentoida tähän artikkeliin. Tämän artikkeliin jätät kommenttisi kohdassa Kommentoi artikkelia.

— Huono Äiti -toimitus

Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!

Artikkelissa on 5 kommenttia, jätä oma kommenttisi.

Kommentoi artikkelia

5 vastausta artikkeliin “Missä kohtaa ystävyyden voi irtisanoa?”

  • Täti-ihminen sanoo:

    Ihmissuhteet ovat usein vaikeita, jopa ne parhaimmat.

    Olen ollut ystävieni kanssa molemmilla puolella niiden päättymisen yhteydessä.
    Vaikka olen tällainen ihan tavallinen niin elämässä on joskus vaiheita, kun ajatuu omaan epätoivoonsa ja ajatuksiinsa – masennus itsessään on kovin itsekäs sairaus, joka tukahduttaa ystävyyssuhteiden vuorovaikutuksen. Se päättää ystävyyssuhteita, kun toisen osapuolen aika tai oma jaksaminen ei vain enää riitä tukemaan toista.

    Koska olen ollut molemmin puolin päättynyttä ihmissuhdetta, koen ettei vääryyttä tapahtunut. Useimmat meistä joutuu tekemään elämäänsä tukevia valintoja ja kauniita muistoja on kaikista ystävistäni tallella.
    Toki ymmärrän myös se än katkeruuden ja pettymyksen, kun ystävä jättää, se vaikuttaa uusien ihmissuhteiden luomiseen. Syy ei ole kenenkään, eikä syyllistä ole tarpeellista etsiä.

    Koska en tiedä molempien osapuolien näkemystä tai kokemusta, voinkin siis mainita, että kuuntele itseäsi. Missä sinun on hyvä olla? Koetko, että valintasi jäädä ystävyyssuhteeseen vielä joskus antaa sinulle takaisin?

    Pitkät ystävyyssuhteet on kuin parisuhde, joskus jääminen vaatii päätöksen – joka pidemmällä ajalla katsottuna on tuonut enemmän kiitollisuutta.

  • Niin sanoo:

    Ehdottomasti näitä ystäviä pitää varoa!

  • Been there sanoo:

    Tuttu tilanne ja samanlaiset osapuolet; minä (liian) kiltti ja konfliktia karttava ja toinen hyökkäävä. Pitkään kestin, ja kuten muillakin kommentoijilla, myös mulla maku meni kerralla lopullisesti kun raja oli ylitetty useamman kerran; minun omiin asioihin puuttuminen, parisuhteen kritisoiminen, arvojeni kyseenalaistaminen, huumeet, moittiminen ja vittuilu, suuttumiset.

    Lopulta tilanteen tullen sanoin suoraan, etten enää tahdo olla ystävä. Toivoin hiipumista, mutta toinen hermostui kun yritin ottaa etäisyyttä, joten asia tuli itsestään esille.

    Onnellisen elämän iso tekijä ovat parisude ja läheisimmät ystävät. Jos jokin näistä vie energiat, voi ja kuuluu oman onnen nimissä tällaiset kuluttavat ihmissuhteet lopetettaa.

  • Joku raja sanoo:

    Kuulostaa että olet luonteeltasi aika samanlainen kuin minä. Eli kiltti, muts sitten kun se raja tulee vastaan ni sit se kans tulee. Ja tuossa kohtaa tosiaan pistäisin rajat. Mutta tekisin sen omalla tavallani. Tässä tapauksessa sanoisin suoraan miltä minusta tuntuu, ikäänkuin perustelen sen miksi olen alkanut kyseenalaistaa että onko järkeä niin yhteyksissä edes olla kun se enemmän tuntuu kuormittavan kuin antavan. Eli tavallaan siinä sais se toinen vielä mahollisuuden muuttaa käytöstään, mutta kuitenkin olisin tehnyt selväksi omat rajani ja sen että en tarvitse sellaista ihmistä elämään joka käyttäytyy noin. Eli, siinä voi käydä niin että hän tosiaan loukkaantuu ja ystävyys katkeaa. (Mikä ei kyllä huono sekään, kyllä jotkut rajat täytyy olla eikä kaikkea tarvitse sietää.) Tai, sitten hän ensihämmennyksen jälkeen pysähtyy katsomaan peiliin ja huomaa oman käytöksensä, pyytää anteeksi ja koittaa muuttaa sitä jatkossa. (Voi olla kyllä epätodennäköistä..) mutta sinuna sanoisin tosiaan asiat suoraan. kirjoittaisin vaikka pitkän viestin tai kirjeen jossa sun vuoro on nyt avautua. Tää ihminen ei varmaa oo koskaan saanu suoraa ja rehellistä palautetta itsestään joten olisi jo aikakin että joku sille sanoo. Sinä et menetä mitään. Ystävien kanssa käytän sanontaa ei se määrä vaan laatu. Mielummin vähän enemmän yksin kuin huonossa seurassa joka kuormittaa ja vle liikaa voimia.
    Ja sitäpaitsi, jos hän olisi tosi ystävä, niin hän pyytäisi anteeksi ja haluaisi korjata tilanteen ja olla jatkossa parempi ystävä. Mutta kaikilla tätä itsereflektoinnin taitoa ei valitettavasti ole..
    Mutta sano ihmeessä suoraan hänelle kaikki asiat mitkä ikinä on vaivannut. Nyt on sun vuoro miettiä miltä susta tuntuu eikä aina vaa murehtia muiden tunteista. Olet tehnyt sitä jo aivan liian pitkään. Tsemppiä! Tulisitko kertomaa sitten tänne mitä päätit tehdä ja kuinka siinä kävi?

  • J2021 sanoo:

    Vastaus omasta kokemuksesta:

    Sen voi irtisanoa silloin kun toinen osapuoli saa sun energiat loppumaan ja sulla ei jää hyvät fiilikset ikinä kanssakäymisestä hänen kanssaan. Olen itse sen verran ”kiltti”, että katson toisen puolelta täyttä perseilyä pitkään, mutta kun se piste tulee että menee maku toiseen niin se kanssa menee. Sanoin etten halua olla tekemisissä ja tein tämän kiltisti, mutta sanoin suoraan miten asia on. Olo on nykyään helpottunut. Kannattaa itsekin miettiä sitä, että jaksaako tuhlata aikaansa ”vääriin” ihmisiin. Toinen tapa tietysti vetäytyä hiljalleen pois vaan toisen elämästä, että pitää vähemmän yhteyttä eikä anna itsestään mitään, muuttuu tylsäksi. Itse tosin sanoisin suoraan. Tsemppiä!