Minusta tuli itsestäänselvä kotiorja
Huono Äiti sai avautumisen erittäin väsyneeltä äidiltä:
”Nyt se on sitten tapahtunut tässäkin parisuhteessa. Minusta on tullut miehelle itsestäänselvyys. Vuosikausia rakennettu suhde, lapset tehty. Mies tekee pitkää päivää töissä, mutta lomat, vapaapäivät, kaikki hetket, jotka mies on kotona, mies katoaa puhelimen, kirjan tai television taakse. Saan kertoa päivän kuulumiseni puhelimen takakuorelle eikä mies enää kuuntele mitään, mitä minulla on sanottavana. Kaikki tärkeät jutut menevät ohi ellen toista niitä moneen kertaan.
Kotitöitä ei kukaan muu huomaa kuin minä. Paitsi sitten tietysti kun jätän ne tekemättä, jolloin tavaroita heitellään kärsimättömästi huokaillen pois tieltä.
Pyykkien perään kysytään vain, kun etsitään uusia sukkia tai kalsareita. Oletushan on että niiden kuuluisi olla viikattuna kaapissa.
Nyt suhteeseemme on noussut uudeksi mausteeksi miehen tapa piikitellä. Olemme olleet tänään esimerkiksi koko päivän kotona, ja mies ei ole minulle sanonut muuta minulle tänään, kuin että ”keitätkö minulle kahvia” ja ”tee vittu mitä haluat” (kun kysyin, mitä tekisimme ruoaksi uutena vuotena).
Mietin kuumeisesti, miten saisin heräteltyä miestä suunnanmuutokseen. Tällä hetkellä tuntuu houkuttelevalta idealta juosta taksiin ja jättää mies pyörittämään arkea vauvamme, taaperomme ja kouluikäisen lapsen kanssa. Voisin lomailla pari viikkoa jossain vain itselleni.”
xxx
Tutkijat ovat havainneet, että kotitöiden epätasainen jakautuminen on yksi tärkeimmistä stressitekijöistä monissa ihmissuhteissa. Esimerkiksi eräässä tutkimuksessa todettiin, että vaimot ilmoittivat, että yksi heidän suurimmista stressinlähteistään oli se, että heidän miehensä eivät halunneet tehdä osuuttaan töistä kotona.
Merkittävämpää kuin palkattoman työn jakautuminen 50/50 voi olla se, miten kukin parisuhteessa oleva henkilö kokee kotitöiden jaon. Stressi lisääntyy kotonasi, kun jompikumpi teistä on tyytymätön keskeneräisiin askareisiin. Pariskunnat riitelevät siitä, kuka tekee mitäkin kotona, melkein yhtä paljon kuin rahasta.
Kyselyt ja tutkimukset osoittavat johdonmukaisesti, että vaikka monet naiset työskentelevät kodin ulkopuolella, he silti tekevät useimmat kotityöt. Todisteet osoittavat myös, että COVID-19-pandemia pahensi tätä eroa merkittävästi.
Tutkimukset viittaavat siihen, että pariskunnat, jotka uskovat, että työ pitäisi jakaa tasaisesti, ovat onnellisempia kuin ne, jotka eivät sitä tee. Kumppani, joka tekee kaikki nämä tehtävät, tuntee itsensä yksinäiseksi, manipuloiduksi ja ylityöllistetyksi.
Mitä ajatuksia tämä herättää? Kerro kommenteissa kohdassa KOMMENTOI tai lähetä oma avauksesi ihan mistä hyvänsä aiheesta Avaudu tästä -lomakkeella! Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.
Huomaathan, että Avaudu tästä -lomakkeella et voi kommentoida tähän artikkeliin. Tämän artikkeliin jätät kommenttisi kohdassa Kommentoi artikkelia.
— Huono Äiti
Artikkelissa on 31 kommenttia, jätä oma kommenttisi.
Valtio haluaa kotiäidit töihin mutta ei tarjoa kokopäivätyötä josta maksetaan oikeaa palkkaa. Lisäksi syntyvyys on tapettu lopettamalla synnärit ja viemällä vähäiset palvelut ja tuet pois. Mitä muuta vaihtoehtoa on tarjolla kuin orjuus? Ei töitä, ei rahaa, ei elämää……
Käytkö töissä?
Maksatko asuntolainaa?
Autolainaa?
Huollatko auton?
Pihan?
Taloa?
Vai tasavertainen parisuhde vuokralla asuen?
Jos mies moittii huonoksi, vastaan: ”Etpä parempaakaan saanut.”
Höpö höpö, mies ei edes kuuntele naista, läprää vaan kännykkää. Ja kuka ihme sanoo toiselle, kun kysyy: ”Mitä ruokaa uutena vuotena?”, että: ”Tee vittu mitä haluat.”, ilman mitään provosointia? Ei ainakaan kunnollinen puoliso.
Olisi kiva tietää tämän perheen isän puoli tästäkin tilanteesta. Kolikossa on aina kaksi puolta. Vaikuttaa siltä että nainen syrjii miestään esim nalkuttamatta ja pomottamalla. Luultavasti nainen myös aliarvio miestään isänä ”hoitamalla” kaiken koska mies tekee kuitenkin koko ajan kaikki ”väärin”. Tässä perheessä nainen luultavasti uhriutuu ja viljelee myös ”metatyö”-sanaa. Ja hyvin todennäköisesti suhde on myös täysin seksitön. En yhtään ihmettele jos mies äksyilee, sillä hän yrittää kertoa mikä mieltä painaa, mutta naista ei kiinnosta kuunnella.
Hah, et kyllä sinä vaikuta ollenkaan tolkun ihmiseltä! xD
Ihan höpö jorinaa.
Naisen kannattaa pitää miehen seksuaaliset tarpeet tyydytettynä, niin hän arvostaa kyllä naistaan.
Kun tilanne on mennyt tiskivuoroista narisemiseen, niin todellinen ongelma on jo ohitettu. ”Muna suuhun” niin alkaa asioita tapahtumaan.
Ja se on ihan loogista että jos mies (tai nainen) kerran tekee pitkää päivää ja tuo leivän pöytään, niin se kotona makaava lahna voi kyllä pitää edes kodin siistinä.
Tää on niin nykypäivän mukaista höpinää, että tolkun ihmisillä silmiä kirvelee lukiessa.
Se, että näitä täällä julkaisette, ei tarkoita, että olette oikeassa. Normaalit ihmiset ei vaan jaksa lukea tai kommentoida… voitte näitä täällä keskenänne taivastella.
Tuommpisen ukon mä jättäisn. Se on aivan tsrpeeton. Ihani miehiä on masilma täynmä, jotks arvostscat dinua ja rakastas sun lapdia.
Puuttuisin itse kyllä tuohon kielenkäyttöön miehen osalta. Se kertoo epäkunnioituksesta. Kaikkea ei tartte sietää.
Varmaan aika monen parisuhde tulee samaan pisteeseen jossain vaiheessa ja varsinkin jos on elettyä elämää vähän takana. Muuten oman lapsuuskodin mallit helposti toistetaan tai ei osata muuten toimia. Kyllä se vaan niin on, että parisuhteessa pitää olla molemmilla myös omaa aikaa ja molempien pitää siihen sitoutua jo suhteen alussa. Asiasta on hyvä puhua jonkun ulkopuolisen kanssa ja saada asioihin näkökulmia, jotka auttavat eteenpäin. Eikä huono idea ollenkaan olla hetki omien tunteiden kanssa, ja saada itselle selväksi miten tilanteessa jatkaa. Väsyneenä riidat kärjistyy ja johtaa usein tekoihin mitä on vaikea korjata. Joten apua on hyvä hakea ja saada ajoissa. Jos ei yhdessä onnistu sitten itselle.
Palvelijan rooliin ikäänkuin ajautui kotiäitivuosina ja nyt on hiukan haastavaa edes yrittää saada miestä tekemään yhtään mitään. Oma vika, josta pitää osavastuu kantaa.
Itse olen laskenut palvelutasoa ja hankkinut omia kiinnostuksen kohteita, etten vain vingu turhautuneena. En aio erota, mutten myöskään suostu marttyyrin rooliin. Enkä sen puoleen suostu äitiroolissa miestäni ohjaamaan kotitöiden teossa. Jos ei kumpikaan tee, olkoon tekemättä.
Ihan kuin olisi pientä heräämistä tapahtunut ja joskus omat vaatteet saanut narulta kaappiin. Joudun tekemään töitä itseni kanssa, etten hermostu isännän kertoessa ”urotyöstään”. Odottaakohan mies kiitosta kuin pikkulapsi harjoitellessa? En vaan kykene enää aikuista kirittämään.